Pieksämäellä ajeltiin pois kaupunkialueelta treenailemaan. Alkuun pieni tutustumiskierros ja sen jälkeen otettiin koirat ja aloiteltiin tärkeillä kontakti- ja peruskäyttäytymis treeneillä. Ringissä ensin peräkkäin kulkemista, pujottelua ja ohittamista. Miina oli hyvin skarppina, alkuun oli hiukan hämmennystä eikä kontakti ihan kokoaikaa pysynyt mutta hyvä se oli! Tehtiin tietämyöten myös hiukan walking up- tyyppinen kävelytreeni, kaikki koirakot siis rinnakkain. Miina meinasi aluksi kovastikkin kulkea nenä maassa, mutta pienten hihnapakotteiden ja kieltojen jälkeen sain sen kuitenkin kulkemaan nuuskimatta maata, välillä otti myös ihan kontaktia. Todella hyvä harjoitus siis.
Tehtiin myös koirakkorivin ohitse luoksetulot, tämä oli meille jo ennestään tuttu harjoitus ja se ihan mukisematta saatiin suoritetuksi. Kaikki pennut tekivät minusta yllättävän hyvin luoksarit, yksikään ei karannut muiden koirien luo mikä oli erittäin ilahduttavaa.
Kahvitauon jälkeen jatkettiin markkeeraus ja linjaharjoituksilla. Miina oli suoritusvuorossa kolmas ja minä yllätyin!
Ensin vietiin yhdessä linjalle dami, lähetettiin koira tien yli hakemaan se jonka jälkeen ykkösmarkkeeraus. Linja oli tuttu juttu meillekkin, sitä ollaan pääasiassa treenailtu, uutena tuli tienylitys mutta se ei Miinaa hämännyt. Ykkösmarkkeerauksella M sai hajun puolimatkassa vasemmalle jonne edelliseltä koirakolta oli kadonnut parikin damia, toi metsänpuolelta kadonneen damin siis ekalla lähetyksellä. Käveltiin poikkeamiskohtaan ja lähetin ykkösmarkkeeraukselle uudestaan, se saatiin ylös toisella lähetyksellä.
Otettiin uusi ykkösmarkkeeraus mutta jätettiin se muistiin ja tehtiin uudestaan linjaa. Välissä appari oli vienyt edelliselle linjapaikalle uuden damin. Joudun nyt menemään reilusti lähemmäs damia jotta sain Miinan lähtemään sille suoraan. Tämä "jättäminen" ja muistitreenit on siis tärkeitä ottaa nyt ohjelmaan. Linjan jälkeen muistiinjätetylle markkeeraukselle, kuten edelliselläkin kerralla Miina ponkaisi puolivälistä sivuun ja toi toisen hukkuneen damin. (No eipähän jääneet damit hukkaan) Menin taas puoliväliin ja sain siitä menemään suoraan markkeeraukselle. Tehtiin vielä ykkösmarkkeeraus uudestaan jotta saatiin onnistunut suorilta ja muistaakseni vielä kolmannella kerralla Miina jäi pyörimään toisiin damikäryihin mutta neljännellä sitten onnistui suoraan lähetyspaikalta.
Olin tyytyväinen Miinaan. Ekaa kertaa reenattiin niin että läsnä oli paljon enemmän ihmisiä myös katselemassa ja muutenkin, ja ekaa kertaa niin että joku oikeasti heittää markkeerauksia. Ekaa kertaa sokkolinjaa ja ekaa kertaa treenattiin jossain muualla kuin kotimaastoissa. Kasvattajakin kehui minun pikku-Miinaa ja sanoi sen olevan hyvällä mallilla ja omaavan äärettömän tarkan nenän. Oli ihanaa kuulla kommentteja meidän tekemisestä ja siitä että suunta on oikea, itselle kun Nome-kuitenkin on vielä loppujenlopuksi aika vieras laji. Omalta mukavuusalueelta poistuminen oli siis taasen erittäin hyvä, tästä se lähtee! :)
Kun kukin oli markkeeraus-linja tehtävän suorittanut, näytettiin lopuksi riistoja. Miina ei sitten syksyn ole mitään tirppaa nähnyt mutta eipä se ole haitannut. Pienen nuuskuttelun jälkeen nappasi lokin ja vaakun suuhinsa ja toi pienten tapporavistusten kera minulle.
Koska ote riistasta on hieman huono täytyy niputtaa muutamia lintuja jotta ote tulee paremmaksi. Oli hyvä päättää päivä Miinan osalta mukaviin ja vauhdikkaisiin riistanoutoihin. :)
Treenien jälkeen palattiin kasvattajan luo, syötiin ja vaihdettiin vielä ajatuksia treeneistä ja pennuista. Jouduttiin kuitenkin pian jo lähtemään ajelemaan kotiinpäin, jotta aivan yömyöhään ei oltaisi kotona. Oli ihanaa nähdä muita pentuja ja niiden omistajia ja kuulla tyytyväisyyttä meihin ja miedän tekemiseen. Hyvin ollaan Miinan kanssa pentuaika pärjätty, vaikka onhan se viekäkin pentu, ja kyllä siitä fiksu koira on kasvanut. Minun pieni musta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti