ison kentän treenit ja miniloma

Miinan treenit on nyt edenneet ihan suunnitellusti. Ollaan keskitytty nyt niihin liikkeisiin, jotka kokeessa ei mennyt ihan täysin nappiin, ja puolestaan jätetty sitten vähän vähemmälle niitä jotka meni kivasti myös kokeessa.

19.2. treeneissä meillä olikin käytössä iso kenttä (kaksi vierekkäistä kenttää yhdistettynä yhdeksi isoksi, niin kuin kokeissa) ja päästiin treenaamaan juttuja vähän vielä kokeenomaisemmin, ja pidemmillä matkoilla.

Miinan settiin olin valinnut ruudun, ohjatun ja jäävät. Ruutu tehtiin aivan extrapitkällä matkalla, ja se kyllä näkyi, sillä Miina alkoi aivan reilusti hidastamaan totutun matkan päässä mutta jatkoi kuitenkin ihan ruutuun saakka omatoimisesti. Tehtiin kokeenomaisena loppuun ja ohjatun jälkeen otetiin uusiks pitkällä matkalla, jolloin vauhti olikin koko matkan parempi.

Ohjatussa ei nyt puolestaan ollut suuntien kanssa ongelmia, tehtiin oikea puoli, aivan kuin koko kokeen jälkeisen ajan on tehty. Ongelmia aiheutti puolestaan maassa ollut teippi, tämä oli kompastus myös kokeessa. Teippi siis veti hyvin voimakkaasti Miinan nenän taas maahan kesken seuraamisen, mutta nyt pääsin siihen puuttumaan. Teipit maassa siis ehdottomasti treeniin.

Jäävät on olleet treenilistalla pääosin minulle itselleni. Suoraan käveleminen, ja tietyn linjan säilyttäminen myös käännöksen jälkeen on ollut yllättävän hankalaa, mutta nyt ehkä olen päässyt siitä jyvälle ja osaan valita sopivan etäisyyden merkkikartioista myös seuraavassa kokeessa.

Seuraava koestartti on myös katsottuna jo valmiiksi maaliskuun puoliväliin, siihen mennessä treenataan nyt paljon pieniä juttuja kuntoon, ja yritetään saadaa myös kokonaisuudet mahdollisimman ehjiksi.

Ehdittiin pari viikkoa sitten tehdä myös minireissu Rovaniemelle, piipahdettiin parin päivän ajan veljen luona kun mulla oli talvilomaa töistä. Mitään sen kummempaa ei tehty, oltiin paljon ulkona ja käytiin toki Joulupukin pajakylässä pienellä turistikierroksella. 

Matkustettiin junalla, ja tämä reissu olikin Miinan ensimmäinen junamatka, joka tuskin jää viimeiseksi. Miina oli oikein lunki tapaus matkaseurana ja lähinnä nukkui koko matkan. Saatiin hyvät ison koiran paikat sekä meno- että paluumatkalle ja koira sai kyllä pötkötellä aivan omassa rauhassa laverilla ilman että muut koirat olisi olleet häiriöksi. 

Menomatka venyi myöhästelyjen myötä melkein yhdeksään tuntiin, Kempeleessä oli tunnin pysähdys ratatöiden vuoksi, jolloin päästin käymään ulkona pienellä happihyppelyllä. Loppumatka junanvaihdon jälkeen oltiinkin sitten ihan normipaikalla kun lemmikkivaunua ei ollut, saatiin olla omassa kopissa hyvinkin rauhassa, Miinalla tosin jo kärsivällisyys alkoi loppua kun Rovaniemi lähestyi ja siitäkin selkeästi huomasi että joko nyt kohta päästäisiin pois täältä. 

Paluumatka sujuikin sitten vähän pienemmällä myöhästymisellä ja joutuisammin. Paluumatkalla ei käväisty ulkona, vaikka siihen ehkä periaatteessa olisi ollut mahdollisuus, mutta lenkitin Mimen hyvin ennen junaa joten se pärjäsi kivasti ihan perille Tampereelle asti. 

turistikoira ja parit kiinalaiset taustalla

tottelevaisuuskoe 3.2.2019

Sunnuntaina tosiaan startattiin ensimmäistä kertaa voittajaluokassa, kisat oli kotihallilla Tampereella tutussa Tamsk:in hallissa. Sää olikin kilpailupäivänä melko talvinen, ja ajomatkaan meni tutun kahdenkymmenen minuutin sijaan lähes puoli tuntia, onneksi siis ymmärsin lähteä matkaan hyvissä ajoin. 

Voittajaluokassa oli vain neljä kilpailijaa ja meidän starttivuoro oli heti toisena. Aivan optimaalinen starttivuoro minulle, tai siis kaikista optimaalisin olisi kolmas. Sain Miinan paikallamakuun jälkeen hyvin leikitettyä ja höntsäiltyä pieniä juttuja ennen omaa vuoroa. 

Paikallamakuu 10 Miina oli aivan liian hidas niin maahanmenossa kuin istumaannousussa, myös tuomari huomautti näistä mutta antoi silti kympin. Makuun aikana oli jopa laskenut pään alas.

Metalliesineen nouto esteen yli hypäten 10 

Istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 Miina lähti tähän liikkeeseen jotenkin tosi huonosti. Tai taisin itse liian nopeasti lähteä liikkeelle ja Miina jäi vähän jälkeen, jonka vuoksi jäi seisomaan istumisessa. Maahanmeno meni paremmin. 

Tuomari kuitenkin huomautti mun omasta kävelystä, koska en edelleenkään oikein osaa liikkua tässä samassa linjassa koko ajan. Eli pitäisi opetella kävelemään selkeästi merkkien oikealla puolella koko ajan eikä vähän aaltoilla sielä sun täälä. Tämä menee siis treenilistalle, ja ihanaa kun huomautetaan jotta voi oppia. 

Kauko-ohjaus 7 tämä meni niiiiin paljon paremmin kun olisin ikinä voinut kuvitella. Olin aivan varma että jos ja kun jotain nollataan niin kaukot, mutta ei. Neiti vetäs jostain ihan jees vaihdot ja ei edes liikkunut kun ehkä 10-15cm. Uskomatonta! mutta treenattavaa on silti. 

Tunnistusnouto 10 Tämä oli super. <3

Seuraaminen 8 Seuraamiskaaviossa oli tosi hyvä fiilis, Miina pysyi mukana loistavasti ja vaikka ei osaa peruuttaa niin silti jatkettiin aina vinoista perusasennoista huolimatta hyvin seuraavaan osuuteen.  

Kauko-ohjaus 0 Tämä on ollut meillä treeneissä hyvin pitkälti semmoen kiva hyvänmielen liike, joka on onnistunut kerta toisensa jälkeen. En tiedä mikä napsahdus tässä tapahtui mutta Miina päättäväisesti vaan toi vasemman. 

Luoksetulo 8 Treeneihin nähen tämä meni hyvin, ja olen tyytyväinen siihen että Miina löi jarrut kiinni heti käskyn kuultuaan. 

Ruutu 10 Tämäkin oli superhyvä <3, yksi meidän ihan ehdottomista lemppariliikkeistä. 

Kokonaisvaikutuksesta saatiin 9, tuomari ei sitä sen kummemmin perustellut, mutta kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis omasta suorituksesta. Joudun muutamassa siirtymässä Miinan seuruuttamaan pienen ympyrän jotta sain sen hyvin haltuun ja perusasentoon ennen liikkeen alkua. Kokonaisuudessaan onnistuttiin hyvin ja Miina kyllä suoritti jokaisen liikeen, ohjattu poislukien, aivan täysin omalla tasollaan. 

videolla koko suoritus, ääni on hävinnyt jonnekkin mutta liikeet näkyy :) 

Tulokseksi saatiin siis VOI2 ja pisteitä yhteensä 253. Kolme pistettä jäi uupumaan ykkösestä, mutta se olisi ollut täysin saavutettavissa, jos ohjattu olisi onnistunut. Oli kiva huomata että Miina on voittajaan jo hyvinkin koevalmis, nyt tarvitaan vaan paljon pienien juttujen varmistelua ja treenausta sekä koemaisia treenejä. Lisäksi haluan liikkeiden välejä treenata vieläkin paremmiksi. Seuraava koestartti onkin jo valmiiksi katsottuna, toivottavasti saataisiin koepaikka. :) 

tammikuun alku

Nyt alkaneena vuonna yritän pitää paremmin myös blogin ajantasalla, ja vähän olenkin miettinyt uudistuksia ja muutoksia tämän suhteen. Katsotaan mitä saan aikaan. :) nyt kuitenkin jakoon muutamat kuvat joulukuulta, minusta osassa joulukuvia oli niin kiva ja rauhallinen fiilis että haluan jakaa ne myös tänne näkyville.

Joulunpyhät vietettiin rauhallisesti kotona, ja Miinan kanssa tulikin pidettyä joulukuussa reilu kahden viikon treenitauko tokosta. 1.1. palattiin kuitenkin Tamskin tavoitteellisten tokoryhmän treenien pariin, ja treenit sujui odotettua paremmin. Tehtiin kokeenomaisena ohjattu nouto, hyppy ja tunnari. Ohjatussa ei mitään kummempia ongelmia ole nyt hetkeen ollut enää (kopkop) kun sain Miinan hoksaamaan suunnat ja käsimerkin yhteyden. Ollaan treenattu ohjattua muuten nyt jo pidemmän aikaa kolmella kapulalla, kun ehdin jo välissä unohtaa että voittajassa ei tosiaan ole sitä keskimmäistä kapulaa ollenkaan. Kokeessa onnistumisprosentti ohjatussa pitäisi siis olla kaiken järjen mukaan suurempi kun treeneissä on tehty vaikeampia ohjattuja. :D 

Tunnarissa olen nyt alkanut palkkailemaan vasta siinä vaiheessa kun Miina on tehnyt päätöksen omasta kapulasta ja lähtenyt tulemaan sen kanssa minua kohti, tai sitten palkka on tullut vasta kun oma kapula on mulla kädessä. Tämä palkkauksen muuttuminen on nyt saanut aikaan pientä epävarmuutta Miinalla, koska se odottaa jes-sanaa siinä vaiheessa kun sillä on oma kapula suussa ilman että tulee edes minua kohti. Miina on alkanut vähän empimään, ja nuuskuttelemaan vielä kerran uudelleen kaikki kapulat läpi sen jälkeen kun on jo oman ottanut suuhun. Toistaiseksi kuitenkin kaikki muuten tunnarin kanssa hyvin, ja onnistumisprosentti on edelleen joka treeneissä 99% joten toivotaan parasta, ja toivotaan että pienellä palkkauksen muutoksella saadaan Miinan itsevarmuutta kohotettua entisestään. 

Miinalla oli myös juoksu juuri tuossa joulukuun puolivälin tienoilla. Miinan juoksujen väli on aika tarkkaan siinä viiden kuukauden ja kahden-kolmen viikon välillä. Nyt siis laskelmiemi mukaan Miinan seuraavan juoksun pitäisi alkaa toukokuun puolenvälin ja juhannuksen välissä, mikä sinänsä olisi metsästyshommien kannalta toivottavaa. Onneksi juoksut ei kuitenkaa haittaa treenaamista (eikä varmasti kilpailuakaan), sillä Miina on hyvin tavanomainen itsensä oli sillä juoksut tai ei.

syksyn ja alkutalven höpinää

Tänä syksynä aloitettiin Miinan kanssa treenaaminen TAMSK:in tavoitteellisten tokoryhmässä, johon haettiin mukaan jo loppukesästä. Päästiin näyttökokeen ja hakemuksen  perusteella mukaan, ja on ollut kyllä kiva treenailla kerran viikossa saman porukan kanssa. 
Nyt kun kerran viikossa on yhteiset treenit on tullut paljon enemmän suunniteltua myös itsenäisiä treenejä pitkin viikkoa. Kuten jo aiemmin kirjottelinkin on voittajaluokan liikkeet saatu oikein hyvin alkuunsa, ja varovaisena tavoitteena olisi nyt päästä alkuvuodesta (tammi-helmi-maalis) korkkaamaan luokka. Katsotaan kuinka käy...

Voittajan liikkeistä eniten nyt täytyy koetta silmälläpitäen treenata luoksetuloa ja kaukokäskyjä. Myöskään tunnari ei tosin ole aivan valmis kokeeseen eikä kyllä seuraaminenkaan, että sinänsä töitä riittää kyllä. Luoksetulossa Miina valuu, tai ei se varsinaisesti valu mutta ehkä kolme kymmenestä pysäytyksestä on jarrut lukkoon- tyyppinen mitä haluaisinkin, joten tämä vaatii ihan tuskastuttavan paljon toistoja. Pysähtyminen sujuu hyvin ja lähes aina kriteerin mukaisesti silloin kun Miina juoksee minusta poispäin, mutta heikommin taas silloin kun Miina juoksee mua kohti, vaikka sillä olisikin takapalkka. 

Kaukokäskyissä Miina liikkuu sivusuunnassa (?). Olen saanut sitä kyllä paremmaksi, ja teknisesti liike alkaa olla melko hyviä joku rima takajalkojen edessä tosin, mutta täytyisi alkaa kokeilla jo vähän ilman rimaakin. Sivusuuntiin liikumiseen on auttanut ihan joku konkreettinen este toisella puolelle nimittäin liikkuminen tapahtuu yleensä aina oikealle. 

Tunnari on nyt oikein kiva, Miina menee kapuloille ehkä turhan vauhdikkaasti mutta en uskalla sitä nyt alkaa muuttamaan tai puuttumaan siihen, sillä koetilanne on kuitenkin aina eri ja haluan nähdä miten se kokeessa suorittaa tunnarin nyt kun vire on melko korkea. Tähänasti treeneissä Miina on nostellut tosi vähän vääriä (kopkop), joten olen siihen hyvin tyytyväinen ja uskon Miinan kuitenkin tietävän mitä siltä tunnarissa vaaditaan. 

Hyppynouto on Miinalle aivan oma lukunsa, nyt ollaan onneksi umpieste-ahdistuksesta päästy jo voiton puolelle mutta nyt sitten on vielä se metallikapula. Mime ottaa kapulan kyllä suuhunsa, mutta kolistelee sitä hampaissaan melko voimakkaasti ja ote on myöskin hyvinhyvin hentonen että se kyllä tipahtaa suusta herkästi hetkenä minä hyvänsä. 
Seuraamisen työmaa on taas puolestaan peruuttaminen, paikan pitäminen, ja suorassa oleminen joten kaikkea kivaa pientä on siis luvassa vielä reilusti ennen kokeeseen menemistä. :) 

Ollaan pari viimeviikkoa treenattu 3-4 kertaa per viikko, joka on omasta mielestäni melko kiva määrä treenejä, koska silloin jää koirallekkin selvästi vapaapäiviä näin kun nyt treenataan vain yhtä lajia. Itsenäiset treenit olen pyrkinyt pitämään noin neljänkymmenenviiden minutin mittaisina, sisältäen pari kolme selkeää paussia koiralle, ja Miina on kyllä jaksanut oikein hyvin. Tosin vastapainona se nukkuu kyllä kotona sisällä hyvin paljon, eikä kanniskele lelujaan ympäriinsä. 

Ensiviikko on kuitenkin molemmille lomaviikko. Miina menee vanhemmille hoitoon siksi aikaa kun lähden lomalle, mutta joulun jälkeen palataan taas treenirytmiin hiljalleen takaisin. :)  

kesän kuulumisia

Pitkästä aikaa täällä, päivittelemässä kuulumisia ja kertaamassa kesän juttuja. Kevät ja kesä on täyttynyt monenlaisista jutuista ja treenikuulumiset oon kirjoitellut vaan treenipäiväkirjaan ylös eikä ole tullut bloggeria availtua. 

Aloitetaan Nallista, joka kevällä ja alkukesän aiheutti huolta. Nalli piti toista takajalkaansa toistuvasti ylhäällä, kulki kolmella jalalla pitkiäkin matkoja ja oli muutenkin jalkansa kanssa hyvin kankea. Aloin jo vahvasti epäillä lonkkia, jotka olisi alkaneet nyt oireilla, vaikkakin en tiedä miksi pitäisi toista jalkaansa vallan ylhäällä jos lonkat oireisi. No anyways, outoa käyttäytymistä jatkui säännöllisen epäsäännöllisesti noin parin kuukauden ajan ja päätettiin ensin varata Nallille hieroja, jotta saadaan poissuljettua jumien mahdollisuus.

Kirsun hyvinvointipalvelut tuli hieromaan molemmat koirat heinäkuun ensimmäinen päivä, ja Nallin polvesta löytyi patti, jota Napsu aristi ja se oli selkeästi kipeä. Mitään suurempaa jumitusta ei siis löytynyt Nallista tuolloin. Miinassa sen sijaan oli selässä useampi kireä kohta, sekä myös jaloissa kireyttä. Kaikki saatiin kuitenkin Miinasta hierottua pois ja neiti saa touhuta taas tavalliseen tapaansa. 

Polvesta löytyneen parin vuoksi Nallille varattiin aika Ortopet- eläinlääkäriasemalle jossa ortopedi tutki Nallin jalan ja otti röntgenkuvat jalasta. Kuvista löytyi suureksi yllätykseksi Nallin polvesta vierasesine, joka silloin todettiin kuvan perusteella olevan hauli. Lonkat olivat puhtaat, kuten vuosia sitten otetuissa kuvissa. Löysyyttä lonkissa on edelleen mutta ei merkittävää nivelrikkoa, tai mitään mistä täytyisi huolestua tai mikä aiheuttaisi voimakasta ontumista. 

Nallille varattiin leikkausaika heti, ja vierasesine poistettiin onnistuneesti heinäkuun puolessavälissä. Vierasesine saatiin leikkauksesta mukaan, ja epäilyt osoittautuivat vääriksi sillä haulin sijaan Nallin polvesta poistettiin luoti. 

Luotihan on hyvin todennäköisesti kimmonnut jostakin muualta päätyen Nallin jalkaan, ja aiheuttanut kipua juurikin polvessa. 

tämä röntgen otettu Ortopetissä 6.7.18

Hyvin todennäköisesti luoti on päätynyt Nallin jalkaan silloin kun peuraa järjestettiin vuonna 2016. Tuolloin Nalli vietiin Evidensiaan hoitoon kun peuraa epäiltiin purreen/potkaisseen samaiseen jalkaan, kun mitä nyt operoitiin. Tuolloin Nallista otettiin myös röntgenkuvat, joita me ei silloin nähty mutta jälkikäteen niitä nyt pyydettiin nähtäväksi. Tuolloin otetut röntgenkuvat paljastivatkin meille täsmälleen saman vierasesineen polvessa. Tuolloin Evidensia ei ole kuitenkaan tilanteelle tehnyt mitään, vaikka kuvassa selkeästi näkyy luoti keskellä lihasta. 

Miinan kanssa puolestaan on treenailtu tasaisesti voittajan liikkeitä. Nyt työn alla on tunnari, jota työstetään useamman kerran viikossa ja välillä jopa paristi päivässä. Ollaan aloitettu treenaaminen ns. tornitekniikalla, eli kootaan torni kapuloista ja ensin oma kapula on tornin ympärillä vaihtelevalla etäisyydellä ja pikkuhiljaa tornia aletaan levittämään ja laskemaan maahan. Omaa kapulaa piilotellaan sitkeästi ympäriinsä, ja nyt olen tehnyt niinkin että heitän Miinalle namin toiseen suuntaan, piilotan kapulan ja päästän sen suoraan vauhdista etsimään omaa. 

Tässä täytyy vaan olla tarkkana että Miina ei ala satunnaisesti vain nostelemaan kapuloita tai ryntää röyhkeästi kapuloiden luo, olenkin heti huomauttanut jos käytös on ollut liian vauhdikasta. Lisäksi tämän kaiken ohella ollaan tehty satunnaisesti oman kapulan piilottelua nurtsille ja heinikkoon, ihan vaan vahvistukseksi. 

Nämä menneet helleviikot teki katkoksen treeneihin, kun yksinkertaisesti oli vaan niin kuuma, ja aamulla ennen kukonlaulua treenaamaan lähteminen ei oikein onnistunut :D Ollaankin käyty Miinan kanssa ahkerasti uimassa, ja on se vaan paras uintikaveri. Hyppää perässä järveen ja jaksaa olla rannassa tuntitolkulla. 

Miina myös täytti kolme! Miten aika juoksee niin nopeasti, paras tyyppi on jo ihan oikeasti aikuinen koira ja varsin fiksu ja helppo kaveri. 

Tottelevaisuuskokeessa 31.3.

Tosiaan siis edellisestä tekstistä poiketen päästiinkin starttaamaan lankalauantain tokokokeessa. Sain tiistaina sähköpostia että varasijalta olisi nyt mahdollisuus päästä kokeeseen, ja vaikka treenitaukoa oli viikon verran tullutkin päätin mennä ja kokeilla. 

Treenattiin muutamana edeltävänä päivänä liikkeestä seisominen kuntoon ja palauttelin Mimmulle mieleen ruudun ja merkin kierron. Kokeessa pisteet jakaantuivat seuraavanlaisesti.

Paikalla istuminen 1min 10

Seuraaminen 9 Miina meinasi sännätä liikkeelle lähdössä ruutuun, sain sen kuitenkin nopeasti takaisin paikalleen ja se parin askeleen peruuttaminen oli toinen mikä laski pisteitä. 

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 10

Istuminen seuraamisen yhteydessä 0 Oikein hyvä liikkestä seisominen tässä.

Ruutu 0 Oikea jalka anturan verran ulkona ruudusta, olis pitänyt nopeammin pysäyttää, M ehti vähän tulla eteenpäin.

Noutaminen 10

Kauko- ohjaus 10

Estehyppy 9,5 Vino perusasento lopussa.

Merkin kierto 9 Miina joutui vähän pomppimaan takaisin perusasentoon, koska en hoksannut asettua lähetykseen niin että lähetyksen merkki olis ollut mun jalkojen välissä. Tästä siis opimme. 

Kokonaisvaikutus 9 Tuomarin mukaan oiken iloisen ja kivannäköistä työtä, ehdottomasti kiitettävä. Harmittavasti pari nollausta mutta tästä on hyvä jatkaa. 

260,5p -> AVO1

Kehästä tullessa fiilis oli tosi hyvä. Nollattiin ne liikkeet mitkä tiesin olevan meille vaikeimpia paikkoja onnistua koetilanteessa. Tehtiin yhdessä töitä, Miina oli koko ajan kuulolla ja suoritti kaiken niin hyvin kuin se siinä hetkessä pystyi ja osasi, ja se näkyy kyllä pisteissä. Miinan kohdalla vaihtoehtona on joko ottaa kymppi tai nollata liike, Mime ei juurikaan tee keskitason suorituksia semmoisia josta saisi pisteitä kuus tai seitsemän. 
Sanoin kehän ulkopuolella että hitsiläinen kakkonen tulee kyllä kun kaksi nollattiin, mutta mitä vielä YKKÖNEN! Uskomatonta! 

Tästä jatketaa voittajaan. : ) 

Tokoilua ja jälkihommia

Tammikuu on ollut meillä aktiivinen tokoilukuu! Ostin ensimmäistä kertaa omatoimitreenioikeuden Tamsk:in hallille tammikuun puolivälistä- nyt ainakin helmikuun puoliväliin. Matkaahan meillä on melkein puolisen tuntia suuntaansa tuonne Niihamaan, mutta ainakin tähän asti matkat on mennyt ongelmitta ja aika hyvin saanut yhdistettyä lyhyitä koulupäiviä ja treenejä hallilla, niin ei aina pelkästään treenien takia ajella Tampereelle. 
Tämä omatoimitreenioikeus on kyllä meille oikein hyvä systeemi, sillä useimmiten parhaiten päästään treenaamaan juuri aamulla/aamupäivällä, jolloin hallilla on kaikista hiljaisinta (käytännössä pari muuta meidän lisäksi). 

Aloitettiin maanantaina 15.1 ajatuksena oli

tehdä vähän kaikkea toisen kerran samalla viikolla mentiin keskiviikkona. Edellisviikko oli Miinalla huiliviikko, minulla oli monta kouluhommaa ja töitä että yksinkertaisesti ei vain ehditty hallille. Tällä viikolla nyt sitten taas jatketaan normaaliin pari krt/vko -tahtiin omatoimitreenejä. 

Ollaan treenattu nyt oikeastaan vain ja ainoastaan avoimen liikkeitä, pienissää paloissa ja vähitellen yhdistäen. Eniten työtä tuottaa edelleen ne jäävät, jokaista osioo (maahan,istu,seiso) ollaan opeteltu ja pyritty saamaan maahanmenosta nopeampi, istumisesta säpäkämpi ja seisomisesta- noh, skarppi pysähtyminen ilman tassujen teputusta. 
Ruutu alkaa edistyä hyvinkin, kosketusalustaa olen nyt vähän alkanut välillä pienentää ja paikan kyllä Miina löytää ihan kohtalaisesti. Eniten tässä liikkeessä, kuten myös merkin kierrossa tarvitaan varmuutta. Treeniä, treeniä, treeniä. Erilaisissa ympäristöissä ja niin että vieressä on erilaisia häiriötekijöitä. Tänään kun treenattiin niin merkin vieressä oleva ruutu sekoitti Miinan ajatusta jatkuvasti, joten täytyy oikeasti ottaa kentälle mukaan erimoisia tötsiä, pulloja ja muita häriöitä ihan todella. 

Toissaviikolla Miinan kanssa oltiin jäljittämässä myös yhtä peuraa. Osuma oli tullut vatsaan/jalkaan tms. niin että peurasta tippui hiukan verta, niin että jäi verijälkeä hiukan. Lähdettiin illalla jäljen perässä menemään, ja mentiinkin toistatuntia pitkin poikin mutta ei saatu peuraa kiinni. Verta oli matkalla hiukan vähemmän, mutta paikoin aina löytyi joku pisara mistä osasin aavistaa Miinan olevan jäljellä. Tuona iltana ei siis löytöä, mutta hyvää jälkitreeniä kokemattomalle koiralle. 
Seuraavana päivänä Miina sitten oli Matin mukana peurajahdissa, ja pääsi jäljittämään yhden varmasti ammutun peuran muutaman kymmenen metrin päähän ampumapaikalta. 

Nalli on myös ollut muutaman kertaa jäljityshommissa ja ainaskin pari kertaa löytönyt haavakon.


Edellisenä lauantaina (27.1) sitten saatiin soitto puoli kuus illalla että olisi haavakko ammuttu ja koiraa tarvittaisiin, meinasin vähän ajatuksissani ensin että olisikohan viisaampaa hakea Nalli paikalle ja viedä se jäljelle mutta onneksi jätin ajatukseni vain päähän ja Matti otti Miinan jäljelle. Varttia yli kuus sain kuvan Miinasta ja löydetystä peurasta, jee! 
Verijälkeä oli tuolloin ollut parisensataa metriä, ja kuulemma sellaista paikoin että ei olisi ilman koiraa löytynyt kun jälki oli sotkeutunut sulaan maahan. 
Olen kyllä tyytyväinen Miinaan kun se näytti noinkin vahvoja jäljestäjäntaitoja, kun jälkitreenejä ei ole takana kuitenkaan turhan montaa. 

AVO:n liikeet, missä mennään nyt?

Tässä siis seuraavaksi koontia liikkeittäin, missä mennään Miinan kanssa AVO:n liikkeiden kanssa. 


Paikalla istuminen 1min

• Tätä ollaan treenattu aika paljon, myös pidempiä aikoja. Pysyy hyvin, ongelmana on välillä esiintyvä etujalkojen teputus, mutta se korjaantunee muiden liikkeiden kanssa tehtävien paikallaanpito harjoitusten kautta. 

Seuraaminen

• Peursseuraaminen on Miinalla ihan kohtuu hyvä. Paikka siirtyy välillä vähän eteen, johtuu suurimmaksi osin kiihtymisestä mikä ajaa Miinan eteen. 
• Avoimessa tulee mukaan seuraamiseen myös käännös oikeaan juoksuosuudessa sekä muutaman askeleen siirtymät, ne täytyy opettaa. 
• Juoksuosuuden kääntymisessä en näe ongelmaa, sitä ollaan paristi kokeiltukkin. Askelsiirtymiin täytyy vähän tutkia keinoja kuinka lähteä treenaamaan etenkin peruutusta. 
• Olen ajatellut että peruuttamista lähden rakentamaan niin että ensin Miina oppii vain nostamaan takapuolensa ilmaan kun minä alan siirtämään jalkaa taaksepäin. Veikkaanpa, että Miina yrittää muutoin liikahtaa takapuoli maassa istuen suoraan taaksepäin, mutta se ei oikein onnistu. 
• Askelsiirtymät luonnollisesti vasemalle on haastavampia minun kannalta, täytynee uppotua youtubeen katselemaan tokovideoita kuinka ihmiset niitä ylipäätään tekee. Vastaavasti taas tuntuu oikealle siirtyminen olevan Miinalle vaikeampaa, sillä tuppaa jäämään hiukan vinoon niissä. 

Luoksetulo

• tässähän ei ole alokkaaseen muuta eroa kuin että koira jätetään maahan 

Liikkeestä seisominen/maahanmeno

• Liikkeestä maahanmeno on ihan jees jo nyt, itse maahanmeno voisi olla nopeampi ja sitä ollaankin treenattu viimeaikoina ihan sisällä paikoillaan
• Liikkestä seisominen on edellen kovasti työnalla, eniten ongelmia on tuottanut nuo etujalat kun ne tuppaa jatkuvasti olemaan liikkeessä eli teputtamaan
• Teputtamista tai sen poistamista ollan nyt työstetty erilaisilla treeneillä jossa keskitytään nimenomaan tassujen pitoon maassa.
• Käytännössä nämä treenit on ollut sellaisia jossa tuuppaan Miinaa hiukan lavoista sen joko seistessä tai istuessa, ja palkkaan aina vastaan laittamisesta. Nämä treenit on tuottaneet tulosta kyllä, ja aika nopeasti Miina hoksasi idean. Hiljalleen siirrän ajatusta tassujen paikallaan olemisesta myös liikkeestä (toisinsanoen hypystä/pompusta alas tulemiseen) pysähtymiseen. 

Merkin kierto

• Periaatteessa ihan kunnossa, minä annan hiukan vartaloapua joten se tulisi häivyttää ja samoin haluaisin että Miina vielä nopeammin lähtisi kiertoon. Nämä tosin on jo aikalailla hienosäätöä, mutta treenattavia kumminkin.

Nouto

• Sama homman kuin merkin kierron kanssa, periaatteessa ihan kunnossa vaatii vain hienosäätöä. Nopeampi ylösotto ja ripeämpi palautus.

Kauko-ohjaus

• Miinan kanssa on treenattu nyt sisällä ihan älyttömästi ihan kaikkien vaihtojen tekniikkaa ja takatassujen paikallaanoloa. Kaukot kokonaisuudessaan toimii siis teknisesti hyvin, nyt täytyisi saada vaan myös vire kuntoon ja vaihtoihin varmuutta ja pikkusen nopeutta. 
• Avoimen kaukoissa ei siis mitään suurempaa, kuin hienosäätöä

Ruutu

• Miinalla ei ole ajatus tässä vielä ihan kirkas. Ollaan treenattu nyt pienellä matkalla ruudun oikeaa paikkaa, apuna kosketusalusta joka ohjaa Miinaa keskelle ruutua. Lisäksi olen nyt hiljalleen saanut Miinalle ajatuksen siitä että ruutuun jäädään seisomaan. 
• Ruudun matkaa taas ollaan tehty niin että Miina on juossut ruutuun vain pallon/lelun luokse. 
• Yritän saada Miinalle ruudusta sen ajatuksen että se on kyllä sielä edessä, kun tarpeeksi juokset. En anna sen palata luokse "ruutu"-käskyn jälkeen, vaan ruutu on löydyttävä tai menen itse auttamaan sitä mutta paluu ei ole tässä liikkeessä vaihtoehto. 

Estehyppy

• Tämä on ihan kunnossa, täytyy pitää vaan säännöllisesti mukana treeneissä että pysyy mielessä ja kokeessa ei tapahdu katastrofia. 

Metsästyskauden aloitus ja tokoilua

Heinäkuu hurahti vauhdilla ohitse, ja nyt mennään jo elokuun lopulla. Heinäkuussa Ähtärin tokokokeen jälkeen oltiin parisen viikkoa tauolla tokoilusta ja jatkettiin treenaamista taas aktiivisemmin labukkakerhon tokovalkun jälkeen 28.7. Tuolloin heinäkuun kerralla aloitettiin liikkeestä seisomisen opettelu, Miinan kanssa sitä ei olla tehty koskaan ollenkaan ja halusinkin siihen jonkun uuden tavan opettaa. Rehellisesti sanottuna en edes muista miten Nallin kanssa liikkeestä seisomista aikanaan treenattiin ja opteltiin, joten uudet tuulet oli tähän liikkeeseen enemmän kuin tervetulleita. 

Ideana onkin nyt opettaa Miinalle ajatus siitä että käskysanan kuullessa etutassut liimaantuu maahan heti. Liikettä rakennetaan ns. pomppimisen kautta, eli ensin opetetaan Miina tarjoamaan paikallaan pomppimista, ei tasajalkaan vaan niin että koira pompottaa etujaloillaan. Me ollaan Miinan kanssa nyt tässä vaiheessa menossa, eli olen kovasi vahvistanut peräkkäisiä pomppuja ja opettanut vihjesanan kautta Miinaa tarjoamaan pomppuja. Tästä sitten jatketaan niin että, kun koira tulee alas pompusta tulee käskysana ja palkka, jolloin ajatus rakentuu siihen että "top" on sama kuin etujalat liimattuna maassa nyt. Palkan kanssa täytyy vaan olla tarkkana, että Miina varmasti pysähtyy ja on paikoillaan todella kun käsky tulee. Siksipä ollaan opeteltu tässä samassa yhteydessä myös namikädestä luopumista, jotta palkkaus hypystä onnistuisi oikein. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan se että koira pysähtyy itse liikkeessä pompahtaen, pomput on tässä vain apukeino saada ajatus jalkojen liimaantumisesta maahan.

Tätä samaa pomputtelua jatkettiin nyt eilen 24.8. myös Riitan johdolla labukkakerhon tokovalkussa. Lisäksi tehtiin hyppyä, ihan vaan kokeilumielessä kun oli erilaisia hyppyjä kerrankin mukana ja Miinahan teki aivan moitteettomasti. Lisäksi paneuduttiin hieman myös merkin kiertoon, ja siinä olleet ongelmat ratkesikin kaikki kerralla kun palkkauskohtaa muutetiin hiukan. Omatoimisesti treenatessa ollaan tehty myös ruutua, lähinnä motivoiden joko kosketusalustalla tai lelulla. 

Avoimen luokan liikkeet on siis otettu todella treeniohjelmaan ja ilmoitinkin Miinan viimeiseen alokasluokan kokeeseen 17.9. oli sitten tulos mikä tahansa. 

Elokuun kymmenes alkoikin sitten kyyhkyjahti, jonne suunnattiin jo ennen auringonnousua passiin. Miinan passityöskentely on kyllä parantunut sitten viimevuoden. Joudun paristi muistuttamaan hiljaisuudesta ja se riittikin koko aamulennon ajaksi. Illalla ei muistaakseni ollut mitään kummempaa ääntelyä. Noutoja kertyi kivasti koko päivän ajan, kokonaisuudessaan reilu kolmisenkymmentä. Miina oli ylösotoissa napakampi eikä enää syljeskellyt höyheniä kesken palautuksen. Lisäksi otteet oli parempia ja yksikään edes elossa oleva ei päässyt Miinan suusta karkuun, vaan jokainen palautui käteen asti. 

Kahdeskymmenes päivä oltiinkin sitten sorsajahdin aloituksessa. Mentiin jo ennestään tutulle pienelle saarelle passiin. Miinan passityöskentely oli entistä rauhallisempaa kuin aiemmin. Miina kävi makoilemaan mun jalkoihin kun oli pitkiä pätkiä ilman pauketta, ja vaikka vieressä paukkuikin ei Miina juuri hötkyillyt, oli skarppi mutta rauhallinen. Miinalle osui hyviä noutoja, muutama pidemmälle matkalle ja pari aivan saaren tuntumaan. Tuuli oli tuolloin aika puuskaista ja löi välillä suuriakin aaltoja uintimatkalle, mutta niin se vain sitkeästi toi sorsat talteen. 

Tottelevaisuuskokeessa 5.7.

Poikettiin tosiaan päiväreissulla Ähtärissä keskiviikkona. Lähdettiin matkaan aamupäivällä, ja perillä Ähtärissä oltiin hyvissä ajoin ennen kokeen alkua. Koe järjestettiin SNJ:n kesäleirin yhteydessä, koepaikka löytyi tosin muutaman kilometrin päästä leiripaikasta. Seuraavalla kerralla tarkkailen tarkemmin myös sähköpostin roskapostikansiota, kun olikin viesti tarkasta koepaikasta pompsahtanut sinne... 

Sää oli aika vaihteleva, ja paikkana oli iso nurmikenttä. Jännitin kenttää vähän ennakkoon, nurmella kun ei juurikaan tule treenattua. Luoksepäästävyyteen mentiin vähän vauhdilla ja paikkamakuun alku oli myös minulta itseltäni jotenkin hajanainen. En saanut koottua ajatuksia kokoon, jonka takia Miinakin oli kehään kävellessä hieman levoton ja nuuski. Kun liikkuri lähti liikkeelle, ja alkoi käskyttämään ehti Miina sahata yhden kerran jo toisten käskystä maahan ja takaisin istumaan. Olisi vain kannattanut antaa sen jäädä makaamaan, mutta sähikäinen tapansa mukaan ehti jo hilata itsensä takaisin istumaan minun pelkästä katseesta. Tästä syystä paikallamakuusta saatiin siis 6. Harmitti, mutta otetaan entistä enemmän treeniin nämä muiden käskytykset ja kuunteluharjoitukset. 

Oltiin numerolla neljä, ja koira alokasluokassa oli kaikkiaan viisi. Ehdin siis hyvin koota mieleni kasaan ennen yksilöliikkeitä, ja nehän sujuikin ihan kohtalaisen mallikkaasti. Tuomarina Kaarina Pesonen.

Seuraaminen 9 Pientä erkaantumista minusta suorilla pätkillä jostain syystä, muutama vino perusasento ja vähän pomppimista. Kuten edellisenkin kokeen jälkeen totesin, vaatii hiomista, treeniä ja häiriötreeniä. 

Liikkeestä maahanmeno 10 

Luoksetulo 9 Perusasentoon tullessa Miina vähän törmäsi minuun. 

Noutoesineen pito 10

Kauko-ohjaus 10

Estehyppy 9,5 En videolta keksinyt oikein muuta pistevähennystä kuin että Miina ehkä vähän lähti hitaasti liikkeelle. Voi toki olla että perusasento oli vino tai törmäsi minuun. 

Kokonaisvaikutus 10 

Tuloksena 177p eli toinen ALO1 ja luokkavoitto. Lisäksi oltiin mukana Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen joukkueessa, ja joukkuekilpailussa sijoituttiin toisiksi. Jee! 

Varmaankin katson syksymmälle yhden alokasluokan kokeen vielä, ihan vaan kisarutiinin kartuttamiseksi ja suunnataan sitten avoimeen luokkaan! En malta odottaa että pääsee opettamaan uusia liikkeitä ja erilaisia juttuja, niitäkun tulee kivasti tässä luokanvaihdossa. Päivä venähti aika pitkäksi ja kotona oltiin vasta puolenyön kieppeissä, mutta reissu oli kannattava ja sujui kivasti kun äiti ja Nappe lähti huoltajaksi, autokuskiksi, kannustusjoukoksi ja videoijaksi. :) 

Kesän tokoiluja

Kuika aina venähtääkin päivitystauot älyttömän pitkiksi, Miina ehti juhannuksen tienoilla täyttää jo kaksi ja toisessa tokokokeessa kävästiin 29.6. lisäksi ollaan teenattu tokoa niin itsekseen kuin porukallakin. 
Miina ja Nalli ovat saaneet jengiinsä myös uuden toverin, jämtlanninpystykorvanarttu Sumun. Sumu on minun veljen koira, ja on kyllä mitä mainioin ja rasittavin pikkuipana. Miinalla kestää hermot aivan valtavan hyvin, ja reppanalla onkin koko kaula täynnä naskalien tekeimä reikiä... Nalli ei tästä pystykorvasta jaksa mahdottomasti välittää, mitä nyt murahtelee ja pistää pikkukoiran välillä ojennukseen. 

En muista olenko maininnutkaan täälä blogissa sitä että, meidät valittiin Labradorinnoutajakerhon Tampereen tokovalkkuryhmään mukaan myös. Ensimmäinen treenikerta oli maanantaina 29.5. Tehtiin alkuun kokeenomainen setti, jotta kouluttaja pääsee vähän perille missä kukin menee. Miina oli hyvässä moodissa kun otin sen autosta ja kävin lenkillä. Koko päivä oltiin oltu kotona niin että Miina oli ollut tekemättä mitään, loikoili nurtsilla ja sisällä vuorotellen. Tästä syystä viretila oli korkea, mutta pidin siitä miten Miina kuitenkin työskenteli, mutta oli silti skarppi eikä sählännyt. Seuraaminen meni oikein kivasti, vähän perusasennot edessä ja tästä syystä myös seuraaminen edisti muutamassa kohdassa. Hidas käynti myös oli vähän pylly maassa hiiviskelyä, mutta eipä sitä olla juurikaan edes treenattu sen kummemmin. Käännökset oli ihan hyviä ja niitä ollaankin pyritty harjoittelemaan tiiviiksi ja skarpiksi. Hypyn Miina tyynesti kiersi ja lähti liikkeellekkin vasta toisella käskyllä. Puhuttiinkin jälkeenpäi että tämä on nuorille koirille haastava juttu, kun este tulee kohti ja se on tällöin vaikea hahmottaa. Täytyy siis treenata mahdollisimman erilaisilla esteillä ja paljon jatkossa, jotta kokemusta ja varmuutta karttuisi. Luoksetuloon Miina tarvisti myös tuplakäskyn, outo tilanne joka tuli ensimmäisen kerran vastaan kokeessa. Todettiin että keskittymistä täytyy treenata ja ihan vaan sitä että Miinan focus olisi minussa myös liikkeissä jossa se jätetään. Liikeestä maahanmeno oli superhyvä, lopun perusasennon ennakointia lukuunottamatta. Kuitenkin nopea maahanmeno ja hyvä seuraaminen alussa. Kaukokäskyissä sama homma kuin luoksetulossa, kaksoiskäsky ekaan nousemiseen. Keskittymistä täytyy tässäkin treenata. Kapulan pito, hyvä. Pieni otteen korjaus mutta ei pudottanut. 

Kaiken kaikkiaan jäi tästä kokeenomaisesta treenistä paljon parempi mieli kuin kokeesta. Miina pystyi keskittymän häiriön alla ja niin että kentällä oli muitakin häiriötekijöitä liikkurin lisäksi. Saatiin hyvät neuvot keskittymisen treenaamiseen, ja erilaisiia palkkausneuvoja siihen. Miina nostaa aika paljon kierroksia jos sitä palkkaa tennispallolla, joten esimerkiksi kaukoissa nopea vetoleikki voisi toimia paremmin palkkana kontaktin säilymisestä, vaikka käännän selän Hyppy täytyy nyt ottaa todenteolla treenaukseen. Täytyy tehdä erilaisia hyppyviritelmiä ja tehdä niitä mahdollisimman monilla eri tavoilla jotta varmuus lisääntyy. 

Kuukauden aikana treenattiin ahkerasti 2-3krt/vko ja välissä vietettiin juhannus porukalla mökillä. Toiset treenit tokovalkkuryhmän kanssa olikin sitten 28.6. Miinan kanssa keskityttiin tällä kertaa seuraamisen käännöksiin, kapulan pitoon ja tietysti tsekattiin missä mallissa jääminen on nyt kuukauden treenin jälkeen.  
Mimmu lähtökohtaisesti osasi ihan hyvin tehdä käännökset, ongelmat oli lähinnä minun kävelyssä ja siinä että Miina edelleen edistää välillä ja on perusasennossa liian edessä. Saatiin hyvät vinkit käännöksiin, ja opettelen nyt kävelemään käännökset kolmella lyhyellä askelella, nopean käännöksen sijaan. Kapulan pidossa Miina välillä hieman korjaa otetta, ja siihen puutun vain ottamalla kapulan pois samalla "moittien". 

Hyvä tokovire jatkui sitten hyvänä seuraavaan päivään ja startattiin Ylöjärven koirakerhon tokokokeessa. Tuomarina oli Vesa Kallio, ilma mitä mainioin ja fiilis kokeeseen mennessä ihan huippuhyvä. Jännitys oli hallinnassa ja minua ei edes jännittänyt, kaikki siis kunnossa ja oikeanlainen moodi oli taas löytynyt. 

Lyhykäisyydessään Miina oli huippuhyvä, teki kyllä aivan joka ikisen liikkeen juuri niin hyvin kuin ikinä osaa, ja skarppasi aivan valtavasti. 

Tuomari pisteytti meidät seuraavasti:
Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen 9,5 Pieni loikkaus sivulla, ja Miina jäi hiukan taakse. Palautui kuitenkin nopeasti takaisin oikeaan kohtaan

Liikkeestä maahanmeno 10

Luosetulo 9,5 Vino perusasento lopussa, kai?

Noutoesineen pito 9,5 En tiedä mistä puolen pisteen vähennys tuli.

Kauko-ohjaus 10

Estehyppy 9,5 Vino perusasento lopussa.

Kokonaisvaikutus 10

yhteensä 195p -> ALO1 sijoitus  1/5 ja kunniapalkinto 

Nyt skarpataan perusasennoiden kanssa, ja tehdään pientä hiontaa. Seuraavaksi vuorossa on SNJ:n tokomestaruuskoe Ähtärissä keskiviikkona 5.7. Palataan siis tänne sen jälkeen koottujen selitysten kanssa! :) 

Tokokokeessa 21.5.

Noniin, mistähän tämän aloittaisi. Oltiin siis korkkaamassa kisaura sunnuntaina 21.5. Pälkäneellä. Ilmoitin aika lyhyellä varoitusajalla ja pienenllä pohdinnalla kokeeseen, tarkoitus oli alunpein mennä vasta kesäkuun puollella. Tein ensimmäisnen mokan tässä, kun ilmoitin nomekoulutus- ja pitkän koulutuspäivän jälkeen Miinan tokokokeeseen. Miina oli selkeästi väsynyt ja en saanut sitä ennen koetta siihen tokomoodiin kuin olisin halunnut. Mentiin kuitenkin, ja hyvä niin tämä koe opetti enemmän kuin paljon ja tehtiin monta henkistä työvoittoa, ensimmäinen niistä rohkeus mennä kokeeseen ja saada kilpailukynnys laskettua. Tuomarina Aino Juhantalo.

Paikalla makaaminen 10 Henkinen työvoitto numero kaksi. Kuinka paljon kauhukuvia tästä mulla pyöri mielessä, mutta sielä se napitti kauniisti koko minuutin. 

Seuraaminen 7,5 Miina paransi loppua kohden. Käännökset oli vähän osa väljiä, ja perusasennot osa hitaita. Seuraamiskaavio oli aika lyhyissä pätkissä ja sisälsi paljon käännöksiä. Hiukan haahuilua ja kontaktin tippumista, Miina spottaili kentältä vähän liikaa kaikkea. 

Liikkestä maahanmeno 0 En tiedä mitä tässä tapahtui, alkoiko Miina nuuskia maata vai mitä mutta en tiedä mihin se jäi, hiukan perään ja annoin hieman liian voimakkaan vartaloavun maahanmenoon + lisäkäskyjä seuraamiseen. 

Luoksetulo 7 Kaksoiskäsky alkuun, että mitä hittoa (ei varmaan kuullut) ja olisko perusasento ollut vähän vino. 

Noutoesineen pito 0 Miinahan pudotti millisekunti ennen kuin liikkeenohjaaja sanoi kiitos... 

Kauko-ohjaus 10 Parasta Miinaa, tätä on treenattu. 

Estehyppy 0 Miina kiersi, jota se on tehnyt myös treeneissä välillä...

Kokonaisvaikutus 8 "Paljon hyvää, ja todella hienoa ohjaamista ja kauniisti kouluttu koira. Lisää häiriötreeniä ja oppusilaus puuttu. Erittäin lupaava alku."

-> 119,5p ALO3

Kuten sanoin tämä koe opetti paljon. Tiesin että kaikki liikkeet ei ole koevalmiita, ja kisamaista on treenattu liian vähän, mutta kokonaisuudessaan yritän olla tähän ja meihin tyytyväinen. Täytyy treenata paljon kisamaista, ja niin että kentällä on eirilasia häiriötekijöitä. Myös treenipaikkoja täytyy vaihdella, eikä treenata vain tutuilla kentillä. 

Minua jännitti tässä kokeessa aivan liikaa, en tiedä mistä jännitys hiipi taas niin vanhvasti minuun. Osasin Nallin kanssa hallita jännitykseni, ja nyt se hallitseminen täytyy taas löytää. Iltalukemiseksi siis Nallin treenipäiväkirja ja kaikki luentodiat aiheesta tokonuorten ajoilta. 

Tästä on hyvä jatkaa, ja kuten sanoin aiemmin kisaamaan lähteminen oli kyllä isoin kynnys mikä ylitettiin. 

Tokokoulutuksessa 18.2.

Lauantaina (18.2.) oltiin koko päivä nuorten koirien ringin kanssa Maarit Hellmannin koulutuksessa. Miinalle olin valinnut aiheeksi seuraamisen ja kaukot. Seuraamisen ongelmana pomppiminen ja kaukot on ollut muutenvaan levällään, oikeastaan suurimmilta osin ohjaajan osaamattomuuden takia. 

Ekalla kierroksella otin aiheeksi seuraamisen. "Näytepätkällä", joka tehtiin ensin, siksi että ongelma tulisi kouluttajalle selväksi oli Miina ihan pihalla. Vähän ärsyttää, että en hoksannut ennen vuoron alkua tehdä selkeämmin muutamat perusasentokontaktit, jotta Miina olisi ollut paremmin heti alusta kärryllä siitä mitä nyt pitäisi tehdä. No, opimme tästä ja ensikerran muistan tämän. Tämä näytepätkä menikin Miinan osalta hieman haahuiluksi ja kentällä olevien tötsien havainnointiin. Otin sitten Miinan perusasentoon ja kontaktiin jonka jälkeen tehtiin pätkä seuraamista ja ilme oli jo vallan toisenlainen. 
Maaritin katsellessa Miinaa, hän totesi perusasennon olevan hieman liian edessä. Seuraamisessa paikka on suht hyvä, mutta juurikin sivulla istuessa tulee vähän eteen. Tähän saatiin korjaussarja, lähinnä alan palkkauksella kiinnittämään huomiota, jotta paikka siirtyisi sen pari-kolme senttiä taaksepäin. Kun perusasento korjaantuu, myös oikean tassun pysyminen maassa todennäköisesti korjaantuu, samoin hyppeleminen seuraamisen aikana, kun Miinan ei tarvitse kurkkia edestä pitääkseen kontaktin. 

15.2. Savijärven jäällä

Tokassa setissä oli aiheena sitten ne kaukot. Miina osaa istu-maahan, maahan-istu ihan ok, siis sillain että voi sanoa sen ne jotenkin osaavan. :D Pitkällä matkalla se on nähtävästi hieman hankalaa etenkin nousta maasta istumaan, mutta se otetaan nyt parempaan syyniin. 
Miinalla kaukot on ollut siinä tilassa jo pitkään, että olen vahvalla namiohjauksella tehnyt tekniikkaa ja liikeratoja lihasmuistiin. Tässä ollaan oltu jumissa, en tiennyt miten edetä. Nallin kanssa aikoinaan hyppäsin liian nopeasti pelkkään käsiapuun ja jotenkin sain sen tekemään kaukot niin että se etenee metri tolkulla joillain vaihdoilla. Tätä samaa halunnut Miinalle joten uudet ajatukset tuli tarpeeseen. 
Maaritin ohjeena oli tehdä vaihtoja niin, että esimerkiksi istu-seiso vaihdossa namit molemmissa käsissä palkkaa oikealla kädellä koiran edestä seisomisesta ja vasen käsi koiran päällä istumisesta. Eli kun koira istuu tulee palkka päänpäältä ja kun koira seisoo tulee nami suoraan nenän edestä oikealta kädeltä. Kuinka kätevää! Samalla lailla sitten seiso-maahan vaihoissa kädet on ns. päällekkäin vasen palkkaa maahanmenosta ja oikea seisomisesta. 
Tämä vaatii hieman opettelua ja hoksaamista koiralta (kuin myös ohjaajalta) mutta tänään kun tehtiin niin nopeasti Miina idean alkoi hoksata. 

Nämä neuvot siis pääsi käyttöön todenteolla heti tänään maanantai aamuna, ja voi että kuinka innostus taas kasvoi kun sai ongelmiin apua ja pääsee jatkamaan taas uudella innolla. Muistiin siis itselle mitä muuta tuli mieleen niin koulutuksessa kuin sen jälkeen:

• Valmistele koira, aina. Miinalle toimii ihan vaan perusasennossa kontaktin pitäminen ja siitä palkkailu ja kehuminnen. Kunhan tulee selväsi että nyt tehdään yhdessä ole skarppina.
• Palkkaa perusasennossa hieman taaempaa, ja huolehdi että paikka pysyy oikeana.
• Palkkaa kaukoissa hyvistä istumaannousuista, vapauta, heitä lelu, virettä voisi saada näihin nostettua.
• Kasvata kaukoissa matkaa hieman mutta tasaisesti kokoajan. Koska istumaannousu on vaikeampi, tule siinä lähemmäs ja palaa maahanmenossa taas taaemmas.

Ollaan viime viikkoina treenailtu tasaisesti vähän vuororellen nomea ja tokoa. Nomen puolella olen keskittynyt ohjauksiin ja lähinnä suuntien ja pillipysäytyksen treenaamiseen. Ne alkaa olla hyvin muistissa ja niidenkin treenaamiseen täytynee taas kehittää jotain erilaista. Nyt ollaan tehty pitkälti vain perus risteystreeniä, koira keskellä ja vuoroin lähetyksiä sitten siitä joka suuntaan. Taidankin kaivaa metsästyskoulutuskirjat hyllystä, ja lueskella niitä siinä toivossa, että jotain löytyisi. 

Alkuvuoden treenejä

Edellisenä lauantaina oltiin hallilla treenaamassa tokoa, Kennelpiirin nuorten koirien valkkuryhmän kanssa. Miina kanssa päätin, että keskityn vain kontaktitreeneihin, se kun on ollut hiukan hakusessa ja unoholassa taas viimeaikoina. Pidin Miina vain perusasennossa kentän laidalla ja katselimme muiden treenejä. Ongelmana on kesto, kontakti ei kestä pitkään ja toisena juttuna oikea tassu, joka on jatkuvasti ylhäällä. Määrätietoisesti palkkailin vain kun molemmat jalat maassa ja katse hyvin ylhällä.
Lisäksi tehtiin hiukan muutakin, pieniä seuraamispätkiä ja käännöksiä. Oikealle kääntyminen tuppaa aina levähtämään ja jäämään väljäksi kun taas vasemmalle kääntyessä törmäillään. Vasemmalle kääntymisessä kyllä auttaa, jos muistan antaa hiukan vartaloapua ennen käännöstä. Täyskäännös on suht ok, vähän ehkä väljä mutta ei samallalailla kuin oikealle.   Loppuun tehtiin ryhmäpaikkikset ja voi miten Miina tässä tsemppasi! Muutaman kerran huomautin nuuskimisesta ja ympäriinsä katselusta. Kävin palkaamassa välillä, aina kun oli kauniisti ja katseli eteenpäin. Tähän olen kyllä tyytyväinen ja ennemmin käyn palkaamassa sitä vielä pitkän aikaa hyvin olemisesta, kuin että saan tästä samanlaisen murheen kuin mikä se Nallin kanssa on...

Lisäksi kontaktipulmaan liittyen olen käynyt Miinan kanssa paristi kaupungissa lenkillä, ja vaatinut sitä aina välillä kesken kävelyn perusasentoon ja kontaktiin. Lisäksi lenkin aikana kaupungissa palkkailin heti jos/kun Miina otti katsekontaktin kesken kävelyn. Tämä kirjoitus kuulostaa lähinnä siltä että täälä treenataan pikkupennun kanssa, mutta joskus on kyllä enempi kuin hyvä palata perusteisiin. Viikonlopun kontaktisulkeinen teki kyllä tehtävänsä, eilen lenkillä Miina oli niin täpäkkänä ja kulki sivulla keppi suussa minua toljottaen. :) 

Nyt alkuvuonna ollaan treenattu iltaisin ruokakupilla myös seisomista oikein urakalla. Olen ilmoittanut Miinan Turkuun top dog showhun, ja ensi sunnuntaina sitten olisi tarkoitus mennä pyörähtämään kehässä. Miten melkein jännittääkin yksi koiranäyttelyyn meneminen, onneksi on tullut niissäkin pyörittyä niin ainakin käytännöt on jokseenkin selvillä :D 

Eilen ja tänään tehtiin aamulenkillä muutamat linjatreenit. Vein pellolla lähetyspaikalta n.50 metrin päähän pari damia ihan ojanreunalle ja linjan keskeltä tein yhden poikkipolun vasemmalle ja vein damin tukkipinon juureen. Lähetin Miiinan ensin suoraan linjaan, sen jälkeen suoraan linjaan ja pysäytin pillillä keskelle. Kaikki meni tähän asti tosi hyvin ja Miina pysähtyi pillille napakasti, kun matkalla pellolle muistutin sen paristi mieleen. Vasemmalle lähteminen onnistuui tuplakäskyn jälkeen, joten totesin että suunnat otetaan treeniin nyt uudestaan. Jätin asian siis hautumaan ja palaan siihen loppuviikosta uudelleen, risteävien polkujen kanssa. 
Vasemman noudon jälkeen lähetin Miinan vielä suoraan linjaan ottamaan toisen edessä olevista dameista ylös. Ajattelin että teen suorat linjat vielä uudelleen ja yhdistän samaan pillipysähdykset. Vein damit ja kun palasin lähetykseen huomasin viereistä tietä myöden lähestyvän kävelijöitä. Miina jäi niihin kiinni ja nosti vain selkäkarvat pystyyn, enkä tällöin viitsinyt sitä linjaan lähettää. Odotin, Miina otti kontaktin ja pistin sen linjaan. Hiukan kurvaili ja huomasin siitä että pakka hajosi nyt kun kävelijät ilmestyi kuvaan. Palautuksen jälkeen uudelleen linjaan ja tämä sujui suoremmin joten päätin päättää siihen, onnistuneeseen suoritukseen. 

Tänä aamuna menin pellolle aamulenkin yhteydessä uudelleen, nyt vain eri paikkaan. Ajattelin tehdä vain pitkiä linjoja ja pysäytyksiä. Otin kiintopsteeksi pienen pöheikön ja kiven jonka juureen vein kolme damia. Lähetyspaikalta dameille tuli matkaa ehkä vajaa sata metriä, eli tuplasin matkan eilisestä. Ensin vain suoraan, vahvistin välissä eteen käskyä kun havaitsin mutkittelua. Toisella lähetyksellä täydestä vauhdista piippasin pilliin ja lumi vain pölähti kun Miina löi liinat kiinni, hihkuin hiljaa sisälläni ja paiskasin tennarin palkaksi. 
Lähetin hetken leikin jälkeen uudeleen suoraan linjaan ja annoin mennä ilman pysäytyksiä, viimeisen lähetyksen tein taas niin että piippasin pysäytyksen puolessavälissä. Huomasin Miinasta että se kyllä havaitsi ja tasan kuuli piipin mutta jatkoi kuitenkin laukan pari, huusin sille "hei" ja sen jälkeen Miina samantien istui. Tästä stopista taakselähetyksellä eteen ja dami ylös. Lopetin tähän. Olen tyytyväinen Miinan osaamistasoon, edellisestä nometreenikerrasta kun on vierähtänyt taas jo hyvä tovi. Nyt siis seuraavaksi käydään suuntien kimppuun ja vahvistamaan taakselähetystä. Markeerauksia olisi taas hyvä päästä tekemään pitkästa aikaa, täytynee siis houkutella treeneihin joku appariksi mukaan. :)