Tokoilua ja jälkihommia

Tammikuu on ollut meillä aktiivinen tokoilukuu! Ostin ensimmäistä kertaa omatoimitreenioikeuden Tamsk:in hallille tammikuun puolivälistä- nyt ainakin helmikuun puoliväliin. Matkaahan meillä on melkein puolisen tuntia suuntaansa tuonne Niihamaan, mutta ainakin tähän asti matkat on mennyt ongelmitta ja aika hyvin saanut yhdistettyä lyhyitä koulupäiviä ja treenejä hallilla, niin ei aina pelkästään treenien takia ajella Tampereelle. 
Tämä omatoimitreenioikeus on kyllä meille oikein hyvä systeemi, sillä useimmiten parhaiten päästään treenaamaan juuri aamulla/aamupäivällä, jolloin hallilla on kaikista hiljaisinta (käytännössä pari muuta meidän lisäksi). 

Aloitettiin maanantaina 15.1 ajatuksena oli

tehdä vähän kaikkea toisen kerran samalla viikolla mentiin keskiviikkona. Edellisviikko oli Miinalla huiliviikko, minulla oli monta kouluhommaa ja töitä että yksinkertaisesti ei vain ehditty hallille. Tällä viikolla nyt sitten taas jatketaan normaaliin pari krt/vko -tahtiin omatoimitreenejä. 

Ollaan treenattu nyt oikeastaan vain ja ainoastaan avoimen liikkeitä, pienissää paloissa ja vähitellen yhdistäen. Eniten työtä tuottaa edelleen ne jäävät, jokaista osioo (maahan,istu,seiso) ollaan opeteltu ja pyritty saamaan maahanmenosta nopeampi, istumisesta säpäkämpi ja seisomisesta- noh, skarppi pysähtyminen ilman tassujen teputusta. 
Ruutu alkaa edistyä hyvinkin, kosketusalustaa olen nyt vähän alkanut välillä pienentää ja paikan kyllä Miina löytää ihan kohtalaisesti. Eniten tässä liikkeessä, kuten myös merkin kierrossa tarvitaan varmuutta. Treeniä, treeniä, treeniä. Erilaisissa ympäristöissä ja niin että vieressä on erilaisia häiriötekijöitä. Tänään kun treenattiin niin merkin vieressä oleva ruutu sekoitti Miinan ajatusta jatkuvasti, joten täytyy oikeasti ottaa kentälle mukaan erimoisia tötsiä, pulloja ja muita häriöitä ihan todella. 

Toissaviikolla Miinan kanssa oltiin jäljittämässä myös yhtä peuraa. Osuma oli tullut vatsaan/jalkaan tms. niin että peurasta tippui hiukan verta, niin että jäi verijälkeä hiukan. Lähdettiin illalla jäljen perässä menemään, ja mentiinkin toistatuntia pitkin poikin mutta ei saatu peuraa kiinni. Verta oli matkalla hiukan vähemmän, mutta paikoin aina löytyi joku pisara mistä osasin aavistaa Miinan olevan jäljellä. Tuona iltana ei siis löytöä, mutta hyvää jälkitreeniä kokemattomalle koiralle. 
Seuraavana päivänä Miina sitten oli Matin mukana peurajahdissa, ja pääsi jäljittämään yhden varmasti ammutun peuran muutaman kymmenen metrin päähän ampumapaikalta. 

Nalli on myös ollut muutaman kertaa jäljityshommissa ja ainaskin pari kertaa löytönyt haavakon.


Edellisenä lauantaina (27.1) sitten saatiin soitto puoli kuus illalla että olisi haavakko ammuttu ja koiraa tarvittaisiin, meinasin vähän ajatuksissani ensin että olisikohan viisaampaa hakea Nalli paikalle ja viedä se jäljelle mutta onneksi jätin ajatukseni vain päähän ja Matti otti Miinan jäljelle. Varttia yli kuus sain kuvan Miinasta ja löydetystä peurasta, jee! 
Verijälkeä oli tuolloin ollut parisensataa metriä, ja kuulemma sellaista paikoin että ei olisi ilman koiraa löytynyt kun jälki oli sotkeutunut sulaan maahan. 
Olen kyllä tyytyväinen Miinaan kun se näytti noinkin vahvoja jäljestäjäntaitoja, kun jälkitreenejä ei ole takana kuitenkaan turhan montaa. 

Miina 5kk

Miinalle tärähti 5kk tauluun viikon lopulla. Painoa on kertynyt jo 17kg ja korkeuttakin jo 51cm!
Tuntuu että nyt muutaman viikon sisään Mimmu on hujahtanut jalkoja ja kropan pituuttA ihan älyttömästi. Tassut näyttää hyvältä, ja Nutrolin Nivel kuuri on nyt aloitettu. Kulmurit on alhaalta vaihtuneet ja ylhäältäkin toinen on jo melkein kokonaan irti. 
Eniten ollaan tehty perustottelevaisuus treeniä, hihnakävelyä, perusasentoa, odottamista ja luoksetuola. Lisäksi ohjelmassa on ollut nyt myös kaukojen tekniikan opettelu, pääasiassa m-i-m ja s-m-s. Vähän olen koittanut tehdä myös noutokapulan pitoa suussa, lähinnä naksutellut kun on ottanut kapulan ja hiljalleen koittanut pidentää aikaaa. 

Sivulletulo alkaa olla jo ihan kiva. Miina hoksaa mitä "sivu" tarkoittaa. Kuitenkin käsiapua tarvitsee mikä on ihan luonnollista. Muutamat toistot onnistuu myös niin että pidän käden paikallaan ja Miina hakeutuu itse sivulle. 
Seiso-maahan vaihdot onnistuu käsiohjauksella yllättävänkin kivasti, takajalat paikoillaan. Maahan-istu vaihdot tuntuu olevan hankalampia. Nimenomaan tuo nouseminen maasta ylös. Usein joudun auttamaan toisella kädellä mahan alta nousemaan.

Tekniikan opettelu on siis hyvässä vauhdissa ja luulempa että Miina sisäistää kaukot hiukan helpommin kuin Nape. Napesta puheenollen, tein viimeviikolla pientä kaukotreeniä myös Napelle. Pallot sivuilla ja takana N tekee hyvin vaihdot eikä liikkumistakaan montaa senttiä tapahdu. Pitäisi vaan alkaa häivyttämään palloja sivuilta. Hihnakävely on ollut nyt myös opettelussa. Aika hyvin noutajahihnassa Miina meneekin, välillä tosin ote herpaantuu ja ilmenee vetämistä mutta pääosin ihan ok. Suurimman osan lenkeistä mennään edelleen silti vapaana juoksennellen. Kaupunkilenkille pitäisi taas kyllä mennä lähipäivinä. 


Miina on tehnyt paristi myös sisällä nakkijälkeä. Nenänkäyttö on hyvä, ja Miina harjaantuu jatkuvasti siinäkin. Nakkijäljet tulisi nyt seuraavaksi siirtää ulos ja tehdä niitä erilaisilla pinnoilla. Ensiviikon ohjelmaan siis se! Jäljestäminen muutenkin on yksi niistä jutuista mitä haluan Miinan kanssa alkaa tekemään, ainakin opettaa sen jäljestämään niin että Miinaa voisi joskus käyttää käytännön jälkikoirana. 

Parinviikon päästä starttaakin Nuuskujen treenivuoro Tamsk:in uudella hallilla. Tarkoituksena olisi käydä ainakin jokunen kerta molempien kanssa. Miina kun ei ole edes käynyt ikinä missään hallissa joten treenit uudessa ympäristössä on siis paikallaan. Kaksi ekaa kertaa jää kuitenkin lomareissun vuoksi väliin. 

reenailupäivitys

Vihdoin ehdin pysähtyä ja istahtaa tähän koneen ääreen. Tuntuu että viikot vierähtää niin nopeesti ettei perässä ehdi.

Nallin kanssa olen yrittänyt tehdä aina jotain reeniä, mutta aika vähille on jäänyt. Nomessa ollaan reenailtu lähinnä hakua ja ohjauksia se mitä ollaan tehty. Haussa ollaan keskitytty laajoihin ruutuihin ja moniin noutoihin ruutuun. Ohjauksissa ollaan tenty lähinnä helppoja sivusuuntareenejä. 

Viime viikkoina oon myös ihan Nappetimen kanssa vaan leikkinyt pihalla (ja sisällä). Tekee hyvää että tehdään yhteisiä juttuja ja leikitään. Nallun meilestä ei ole parempaa kuin se ettö joku jaksaa vetää narua. :D

Tokossa ollaan vähän reenailtu lähinnä pieniä seuraamispätkiä ja jääviä. Myöskin arkitokoon ollaan pyritty panostamaan ja tehty lenkkejä vapaana. Siis hallittavuutta...

Viimeviikon maanantaina(?) tuli sitten meille eteen tämän syksyn ensimmäinen tositilanne. Jaakko oli ollut kyttäämässä ja ampunut kaksi peuraa. Kumpikaan ei ollut jäänyt ampumakohtaan vaan pomppinut muutaman metrin ampumapaikalta. Mulle soitettiin että koira valmiiksi ja työtä käskettyä puin Napsun jälkivarusteisiin kotiin. Pian kuitenkin saatiin soitto takaisin että elukat on löytynyt ihmisen toimesta joten välitöntä koira-apua paikalle ei tarvittaisi. Jälejet olivat kuitenkin niin hyvät että Nallin kanssa mentiin harjoituksen vuoksi jäljestämään. Harjoitus oli erittäin hyvä. Todentuntuinen tilanne, pimeää ja vähän sateisen sumuista. Jäljen päissä olevat oikeat peurat eivät Nallia kyllä hätkäyttäneet, hyvä niin :)

Viimeviikonloppuna oli myös Siipiveikon kenneltreffit. Lauantaina Nomea ja sunnuntaina tokoa. Nallille teki tosi hyvää reenailla kun oli muitakin paikalla ja häiriötä. Oli myös mukava nähdä kaikkia koiratuttuja. :)

Kuviakin on ja jäljestyskuvia viimeviikolta on kamerassa, latailen ne koneelle ja lisään sitten myöhemmin tänne.

 

Luntakin tuli toissaviikolla, mutta yhtä nopeasti se suli kuin tulikin.

 

Nallulle hommattiin myös BOT:n sadeloimi. Voin kyllä sanoa että tuo oikeasti pitää vettä loput tekniset tiedot siitä löytyy BOT:n nettisivuilta.

 

 Mun oma pieni laumani <3

Viikonloppukuulumisia

Edellinen viikonloppu on ollut treenintäyteinen. 

Lauantaina kävin tekemässä Nallille jäljen ja sunnuntaina käytiin se jäljestämässä. Sunnuntaina myös tehtiin paukkumalttia kotona ja reenattiin variksella kantamista, luovutusta ja ylösottoja. 

Yllä näkyy kuva jäljestä. Pistin GPS karttapiirturin puhelimesta päälle kun lähdettiin jäljestämään. Jälki olis siis aika yhyt, parikyt metrii. Nalli jäljesti tosi reippaasti. Eteni hyvin ja rauhassa jaksoi nuuskutella tarkkaan. Toi lenkki mikä kartassa näkyy on hukka siinä vähän karkasi nenä käsistä mutta hyvin löytyi taas takaisin jäljelle. Täytynee tehdä näitä nyt lisää ja pidempiä.

Sunnuntai aamuna (ennen jäljelle menoa) Jaakko ampui variksen. Nalli oli meillä sisällä ja ensimmäisen laukauksen jälkeen N oli ihan hiljaa mutta tosi jännittynyt. Toisen laukauksen jälkeen alkoi piippaamaan ja vonkumaan ja kolmannen jälkeen piippailu lisääntyi. Otin Nappen syliini sohvalle selälleen rauhoittumaan ja sohvalla istutuamme Nalli alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Sylistä päästin Nallun vasta kun tilanne oli mennyt kokonaan ohi ja koira kokonaan rauhoirttunut, siihen meni tovi aikaa. 

Ammutulla variksella tehtiin sitten iltapäivällä ylösottoja ja kantamista ne meni oikein hyvin. Laitoin variksen sellaseen sukkaan jolla pystyin pureskelemisen minimoimaan, N käsitteli varista oikein nätisti. 
Nyt vähän mietin Pomarkun taippareita mutta vahvasti alan olla sitä mieltä että toi koira ei ole vielä taipparivalmis.