Tokokokeessa 21.5.

Noniin, mistähän tämän aloittaisi. Oltiin siis korkkaamassa kisaura sunnuntaina 21.5. Pälkäneellä. Ilmoitin aika lyhyellä varoitusajalla ja pienenllä pohdinnalla kokeeseen, tarkoitus oli alunpein mennä vasta kesäkuun puollella. Tein ensimmäisnen mokan tässä, kun ilmoitin nomekoulutus- ja pitkän koulutuspäivän jälkeen Miinan tokokokeeseen. Miina oli selkeästi väsynyt ja en saanut sitä ennen koetta siihen tokomoodiin kuin olisin halunnut. Mentiin kuitenkin, ja hyvä niin tämä koe opetti enemmän kuin paljon ja tehtiin monta henkistä työvoittoa, ensimmäinen niistä rohkeus mennä kokeeseen ja saada kilpailukynnys laskettua. Tuomarina Aino Juhantalo.

Paikalla makaaminen 10 Henkinen työvoitto numero kaksi. Kuinka paljon kauhukuvia tästä mulla pyöri mielessä, mutta sielä se napitti kauniisti koko minuutin. 

Seuraaminen 7,5 Miina paransi loppua kohden. Käännökset oli vähän osa väljiä, ja perusasennot osa hitaita. Seuraamiskaavio oli aika lyhyissä pätkissä ja sisälsi paljon käännöksiä. Hiukan haahuilua ja kontaktin tippumista, Miina spottaili kentältä vähän liikaa kaikkea. 

Liikkestä maahanmeno 0 En tiedä mitä tässä tapahtui, alkoiko Miina nuuskia maata vai mitä mutta en tiedä mihin se jäi, hiukan perään ja annoin hieman liian voimakkaan vartaloavun maahanmenoon + lisäkäskyjä seuraamiseen. 

Luoksetulo 7 Kaksoiskäsky alkuun, että mitä hittoa (ei varmaan kuullut) ja olisko perusasento ollut vähän vino. 

Noutoesineen pito 0 Miinahan pudotti millisekunti ennen kuin liikkeenohjaaja sanoi kiitos... 

Kauko-ohjaus 10 Parasta Miinaa, tätä on treenattu. 

Estehyppy 0 Miina kiersi, jota se on tehnyt myös treeneissä välillä...

Kokonaisvaikutus 8 "Paljon hyvää, ja todella hienoa ohjaamista ja kauniisti kouluttu koira. Lisää häiriötreeniä ja oppusilaus puuttu. Erittäin lupaava alku."

-> 119,5p ALO3

Kuten sanoin tämä koe opetti paljon. Tiesin että kaikki liikkeet ei ole koevalmiita, ja kisamaista on treenattu liian vähän, mutta kokonaisuudessaan yritän olla tähän ja meihin tyytyväinen. Täytyy treenata paljon kisamaista, ja niin että kentällä on eirilasia häiriötekijöitä. Myös treenipaikkoja täytyy vaihdella, eikä treenata vain tutuilla kentillä. 

Minua jännitti tässä kokeessa aivan liikaa, en tiedä mistä jännitys hiipi taas niin vanhvasti minuun. Osasin Nallin kanssa hallita jännitykseni, ja nyt se hallitseminen täytyy taas löytää. Iltalukemiseksi siis Nallin treenipäiväkirja ja kaikki luentodiat aiheesta tokonuorten ajoilta. 

Tästä on hyvä jatkaa, ja kuten sanoin aiemmin kisaamaan lähteminen oli kyllä isoin kynnys mikä ylitettiin. 

Biamin & Vauhti-Noudon kennelleiri

Lauantaina 20.5. lähdettiin heti aikaisin aamusta matkaan, kohti Pieksämäkeä ja kenneltreffejä. Kyseessä oli siis Biaminin ja Vauhti-Noudon yhteiset kenneltreffit, joihin olin ilmoittautunut ALO- nomeryhmään. Kouluttajana meillä oli Maarit Saarinen. 

Aloitettiin treenit kävelemällä muutaman sadan metrin päähän treenipaikalle. Tässäkohtaa tuli esiin meidän ensimmäinen nomeen liittynyt ongelma tai kouluttamattomuus, eli nomeseuraaminen/nätisti hihnassa käveleminen. Miina oli levoton, hiukan veti ja selkeästi kuumeni jo tästä ryhmässä kävelystä. Päästyämme töppäreen päälle, Miina kuitenkin rauhoittui makoilemaan mun jaloissa, kun höpöteltiin alkuun hieman treenien kulusta. Pientä ininää kuului, mutta pääosin Miina pystyi tähän rauhoittumaan. 

Aloitettiin treenit pienellä passiharjoituksella, jossa ammuttiin starttarilla, heiteltiin dameja ja kvaakatettiin mäen alla järven rannassa. Seistiin rivissä kaikki koirakot mäen päällä, ja tässä tuli esiin Miinan toinen nomeen liittynyt probleema, piippaus. Miina on tehnyt tätä aiemmin myös samanlaisena, lähes huomaamattomana ininänä mutta kuitenkin selkeänä ääntelynä. Aiemmin en ole tehnyt tästä mitään, vaan Miina ei ole ääntelyllä vana yksinkertaisesti saanut mitään, ei ruokakupilla kuin ei myöskään metsässä. Nyt kuitenkin päätettiin puuttua tähän kerralla ja kunnolla. 

Fyysisempi puuttuminen auttoi ja lopetti piippaamisen lähes kerrasta. Miinan ilme ja olemus koko treenissä muuttui kertaheitolla paremmaksi. Koko seuraavan neljätuntisen aikana puutuin ehkä kahdesti ääntelyyn ja samalla kun Miinan olemus muuttui nöyremmäksi, alkoi nomeseuraaminenkin luonnistua. Sain puututtua paremmin myös nomeseuraamiseen ja sekin tuli korjattua kuntoon tässä samalla. 

Itse treenissä tehtiin linjaa, niin että dami oli mäen alla järven rannassa. Ensin otettin lähetys lähempää sitten asteittain kasvatettiin matkaa ja lisättiin eteen myös luonnollinenen este, eli koottiin risuista ja oksista yli hypättävä este. Miina suoriutui linjasta hyvin, sitähän me ollaankin treenattu. Myös yksi Miinan parhaista omisnaisuuksista, sitkeys, tuli taasen esiin lähihaussa. Linja esteen yli onnistui ensimmäisellä lähetyksellä myös oikein hyvin, ja palautuskin saatiin käteen asti esteen yli. 

Seuraavaksi tehtiin markkeerausharjoitus, niin että ensin katsottiin markkeeraus jonka jälkeen käännyttiin vain hetkeksi ympäri. Ideana siis se että koira oppii jättämään/luopumaan markkeerauksesta. Miinalle tämä oli vaikeaa, eikä olla koskaan ennen tämmöistä treenattukkaan. Ensimmäisellä kerralla, kun kääntymisen jälkeen lähetin Miinan markkeeraukselle, ampui Miina vain matkaan sokeasti jonnekkin. Kutsu takaisin, ja markkeeraus ja kääntyminen uudestaan. Tämä toinen kerta oli jo paljon parempi. Tämä tulee ehdottomasti mukaan treeneihin, ja Maarit suosittelikin sitä tehtäväksi paljon Miinan kaltaiselle kuumalle koiralle. 

Lopuksi yhdistettiin nämä molemmat, linja ja markkeeraus, niin että ensin markkeeraus jonka jälkeen käännytään ja otetaan ensin linja. Kokonaisuutena homma sujui Miinan kanssa kohtuullisen hyvin. Ei aikomustakaan karata linjalta markkeeraukselle ja markkeeraukseen ei Miina pahasti yrittänyt ennakoida/karata. Pientä nykimistä kun olin lähettämässä. 

Kiki, Kalle, Paavo, Miina

Kaiken kaikkaan koulutus antoi meille todella paljon, ja olen ennemmän kuin tyytyväinen siihen että uskalsin lähteä nomekoulutukseen. Miinassa on aivan valtava potentiaali ja sain kovasti kehuja siitä kuinka hyvä koira mulla on käsissä. Tarvitaan vain perusasioiden treeniä, ja mustavalkoista koulutusta. Piippaaminen kuriin, nomekäveleminen kuntoon ja meidän yhteistyö ja johtajuus vielä paremmaksi. Oli hienoa huomata oma kehitys tässä lajissa. Olen oppinut olemaan rauhallinen ja hillitty koiraa ohjatessa (kiitos Nallin) ja sanottiinkin sen olevan hyvä vastapaino Miinalle, joka on aika sähikäinen ja _todella_ nopea. 

Pienenä koontina siis:

• Puutu piippaamiseen, myös tärinään, joka edeltää ääntä. Kehu hiljaa olemisesta. 
• Hihnassa oleminen kuntoon, reilu palaute vetämisestä ja kehu hyvin kävelemisestä ja olemisesta
• Treenaa luopumista ja markkeerauksia niin että käännyt/jätät muistiin. 
• Treenaa linjoja erilaisiin paikkoihin, juurikin järven rantaan (ei aina veteenkään), mäkeen, ojaan...jne
• Opeta lähihaku paremmaksi, piilota pienelle alueelle dameja ja pillitä. 
• Pysäytä linjan päässä ennen lähihakupillitystä, ja saa koiran keskittyminen näin paremmaksi. Myös ohjaaminen on kauniimpaa niin, kuin että pillittää raivokkaasti.