Nalppe on päässyt muutamasti taas mukaan tokoilemaan. Oli virkistävää pitkästä aikaa kun sivulla tuijottikin rauhallinen punaturkki, salamannopean Miinan sijaan. Nappe oli selkeästi innoissaan pitkästä aikaa päästessää kentälle treenaamaan. Ollaan tehty kaukoja, ruutua ja jääviä. Nalli kyllä oli superhyvä!
Ruutuun N juoksi hyvällä vauhdilla ja pysähtyi heti salamana kun käskin, Nalli myös löysi hyvin ruudusta oikean paikan. Tehtiin monesta suunnasta ja eri etäisyyksiltä mutta niin se vaan aina osasi oikein. <3 Hieno Napsu!
Jäävät meni myöskin jostain syystä ihan superhyvin. Maahan mätkähti heti salamana ja seisomaankin stoppasi samointien. Uskomatonta, en odottanut Nappen muistavan ja tekevän asioita näin hyvin mutta olin väärässä.
Kaukot olikin toinen juttu, takajalat ei meinannut pysyä paikoillaan ei sitten millään. Laitoin lelut molemmille sivuille ja taakse, se hieman auttoi. Tätä voitaisiin kuitenkin alkaa treenata enemmänkin. Kaukojen liikkeet ja liikeradat olisi myös hyvää jumppaa noin muutenkin.
Miinan tokoiluista kirjoittelen lisää hieman myöhemmin kun saan videot koneelle.
Miinalle tein viimeviikon perjantaina verijäljen. Viime syksynä oltiin yhtä peuraa jo jäljestämässä, mutta ajattelin että on ihan hyvä ehkä tehdä ihan kunnon verijälkikin. Pituutta tuolla jäljellä ei ollut kuin ehkä 40-50metriä, näin alkuun ja vanheta en antanut kuin reilun puolisen tuntia. Tein jäljen aika helppoon maastoon ja laitoin aika runsaasti verta matkalle. Ajattelin että jos ei se osaakkaan...
No osasi se. Miina lähti melkoisella vauhdilla kaatopaikalta etenemään, hyvä että perässä pysyin. Eteni säntillisesti jälkeä pitkin, yhdessä kohdassa meni hieman hukkaan mutta löysi nopeasti takaisin jäljelle. Loppukaadolla oli pikkukoiran riemu ylimmillään kun löysi verisen luun päästä. Tästä on hyvä jatkaa ja ehdottomasti täytyy tänä syksynä vielä tehdä toinenkin jälki, ja ehkä hieman haastavampi.
tiistai 11. lokakuuta 2016
sunnuntai 2. lokakuuta 2016
Nometreenit ja Nallin fyssari
Nalli palasi reissust toissaviikolla. Jalka ei oireillut enää reissussa, pitkistä parinkymmenen kilometrin päiväreissuista huolimatta. Viimeviikon torstaina Nallilla oli fyssari. Pieniä kireyksiä löytyi rintarangan alueelta, ne saatiin kuitenkin hyvin auki. Nalli on lihaskunnoltaan todella hyvä ja lihakset vastaan ottavat hieronnan hyvin. Viimeisellä kerralla nyt edellisviikolla oli viiimeinen kerta. Nalli sai jumppaohjeita kotiin ja pienet kireydet lannerangasta auottiin taas.
Nyt tilannetta seuraillaan ja katsotaan myöhemmin taas hierontakertoja.
Miinan kanssa tehtiin keskiviikkona 21.9 nometreenit pellolla. Aloitettiin niin että jätettiin yhdessä sähkötolpan juurelle 2-3 damia ja käveltiin sitten n. 60 metrin päähän ja sieltä viistosti suora linja. Eka linja meni moitteettomasti, hyvin, suoraan ja lujaa. Toisella kertaa tehtiin niin että ennen linjalähteystä tuli markkeeraus noin parinkymmenen metrin päähän heinäpaalin juureen. Markkeerauksen ja muistipaikan välillä oli noin 40 asteen kulma. Halusin ensin hakea muistipaikalta damin, eli suoran linjan. Miina meinasi kaartaa paalille markkeerausdamin luo mutta, eteen- vahvistuksella heti kun näin linjan kaartuvan sain Miinan menemään suoraan. Linjan jälkeen markkeeraus joka löytyi aika hyvin.
Seuraavaksi vietiin samaan muistipaikkaan pari damia lisää ja vaihdetiin lähetyspaikkaa kohtisuoraan säkötolpalle. Matkaa lähetyspaikalta tolpalle oli ehkä n. 100 metriä ja välissä pieni oja. Ensin tehtiin taas vain suora linja muistipaikalle, se meni kivvasti. Tämän jälkeen tehtiin niin että appari heitti markkeerauksen ojaan. Miina ei tätä jotenkin nähnyt. Minä myös pidin turhan pitkän välin lähetyksen ja damin putoamisen välissä, en tiedä miksi jotenkin varmaan ajattelin treenaavani Nallin kanssa. Miina ei siis tuota markkeerausta löytänyt lähihakupillityksistä huolimatta. Appari kävi nostamassa damin ja heitti uuden markkeerauksen. Nyt lähetin Miinan heti kun dami putosi ja nyt markkeeraus onnistui paremmin. Näitä täytyy treenata. Lopuksi lähetin Miinan vielä linjalla muistipaikalle.
Kyllä se on vaan huippu pikkukoira, vaaditaan vaan kovasti kokemusta ja treeniä me molemmat. Ainakin hyvää sänkkäriä on missä treenata ja metsää toki myös! :)
Nyt tilannetta seuraillaan ja katsotaan myöhemmin taas hierontakertoja.
Seuraavaksi vietiin samaan muistipaikkaan pari damia lisää ja vaihdetiin lähetyspaikkaa kohtisuoraan säkötolpalle. Matkaa lähetyspaikalta tolpalle oli ehkä n. 100 metriä ja välissä pieni oja. Ensin tehtiin taas vain suora linja muistipaikalle, se meni kivvasti. Tämän jälkeen tehtiin niin että appari heitti markkeerauksen ojaan. Miina ei tätä jotenkin nähnyt. Minä myös pidin turhan pitkän välin lähetyksen ja damin putoamisen välissä, en tiedä miksi jotenkin varmaan ajattelin treenaavani Nallin kanssa. Miina ei siis tuota markkeerausta löytänyt lähihakupillityksistä huolimatta. Appari kävi nostamassa damin ja heitti uuden markkeerauksen. Nyt lähetin Miinan heti kun dami putosi ja nyt markkeeraus onnistui paremmin. Näitä täytyy treenata. Lopuksi lähetin Miinan vielä linjalla muistipaikalle.
Kyllä se on vaan huippu pikkukoira, vaaditaan vaan kovasti kokemusta ja treeniä me molemmat. Ainakin hyvää sänkkäriä on missä treenata ja metsää toki myös! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)