ison kentän treenit ja miniloma

Miinan treenit on nyt edenneet ihan suunnitellusti. Ollaan keskitytty nyt niihin liikkeisiin, jotka kokeessa ei mennyt ihan täysin nappiin, ja puolestaan jätetty sitten vähän vähemmälle niitä jotka meni kivasti myös kokeessa.

19.2. treeneissä meillä olikin käytössä iso kenttä (kaksi vierekkäistä kenttää yhdistettynä yhdeksi isoksi, niin kuin kokeissa) ja päästiin treenaamaan juttuja vähän vielä kokeenomaisemmin, ja pidemmillä matkoilla.

Miinan settiin olin valinnut ruudun, ohjatun ja jäävät. Ruutu tehtiin aivan extrapitkällä matkalla, ja se kyllä näkyi, sillä Miina alkoi aivan reilusti hidastamaan totutun matkan päässä mutta jatkoi kuitenkin ihan ruutuun saakka omatoimisesti. Tehtiin kokeenomaisena loppuun ja ohjatun jälkeen otetiin uusiks pitkällä matkalla, jolloin vauhti olikin koko matkan parempi.

Ohjatussa ei nyt puolestaan ollut suuntien kanssa ongelmia, tehtiin oikea puoli, aivan kuin koko kokeen jälkeisen ajan on tehty. Ongelmia aiheutti puolestaan maassa ollut teippi, tämä oli kompastus myös kokeessa. Teippi siis veti hyvin voimakkaasti Miinan nenän taas maahan kesken seuraamisen, mutta nyt pääsin siihen puuttumaan. Teipit maassa siis ehdottomasti treeniin.

Jäävät on olleet treenilistalla pääosin minulle itselleni. Suoraan käveleminen, ja tietyn linjan säilyttäminen myös käännöksen jälkeen on ollut yllättävän hankalaa, mutta nyt ehkä olen päässyt siitä jyvälle ja osaan valita sopivan etäisyyden merkkikartioista myös seuraavassa kokeessa.

Seuraava koestartti on myös katsottuna jo valmiiksi maaliskuun puoliväliin, siihen mennessä treenataan nyt paljon pieniä juttuja kuntoon, ja yritetään saadaa myös kokonaisuudet mahdollisimman ehjiksi.

Ehdittiin pari viikkoa sitten tehdä myös minireissu Rovaniemelle, piipahdettiin parin päivän ajan veljen luona kun mulla oli talvilomaa töistä. Mitään sen kummempaa ei tehty, oltiin paljon ulkona ja käytiin toki Joulupukin pajakylässä pienellä turistikierroksella. 

Matkustettiin junalla, ja tämä reissu olikin Miinan ensimmäinen junamatka, joka tuskin jää viimeiseksi. Miina oli oikein lunki tapaus matkaseurana ja lähinnä nukkui koko matkan. Saatiin hyvät ison koiran paikat sekä meno- että paluumatkalle ja koira sai kyllä pötkötellä aivan omassa rauhassa laverilla ilman että muut koirat olisi olleet häiriöksi. 

Menomatka venyi myöhästelyjen myötä melkein yhdeksään tuntiin, Kempeleessä oli tunnin pysähdys ratatöiden vuoksi, jolloin päästin käymään ulkona pienellä happihyppelyllä. Loppumatka junanvaihdon jälkeen oltiinkin sitten ihan normipaikalla kun lemmikkivaunua ei ollut, saatiin olla omassa kopissa hyvinkin rauhassa, Miinalla tosin jo kärsivällisyys alkoi loppua kun Rovaniemi lähestyi ja siitäkin selkeästi huomasi että joko nyt kohta päästäisiin pois täältä. 

Paluumatka sujuikin sitten vähän pienemmällä myöhästymisellä ja joutuisammin. Paluumatkalla ei käväisty ulkona, vaikka siihen ehkä periaatteessa olisi ollut mahdollisuus, mutta lenkitin Mimen hyvin ennen junaa joten se pärjäsi kivasti ihan perille Tampereelle asti. 

turistikoira ja parit kiinalaiset taustalla

Syksyn kuulumisia

Mistähän aloittaisin? Kirjoittaminen on ollut ajatuksissa jo pitkään, mutta jotenkin aina on tullut joku homma samaan aikaan hoidettavaksi. Syksyn opinnot on lähes valmiina, ja nyt saa jo hiukan ottaa rennommin. Yksi kurssi joulu- tammikuun aikana hoidettavana mutta eiköhän se siitä suju. 

Miinan kanssa on tokotreenien osalta otettu myös rennommin viimeiseset puolitoista kuukautta. Ollaan käyty kentällä treenaamassa, sanoisin ehkä kerran viikossa, aina kun kelit on sen sallineet. Avoimen luokan liikkeet etenee hitaasti mutta varmasti eteenpäin kohti kokonaisia liikkeitä, eniten työtä tällä hetkellä aiheuttaa ruutu ja liikkeestä seisominen. Miinalla on ongelmia ruudussa oikeastaan kaikissa osa-alueissa ja seisomisessa ollaan nyt keskitytty etujalkojen pitämisessä paikoillaan ja maassa. Kaikkiin ongelmiin mulla on hyvänlainen korjaussarja kasassa kyllä, kerättynä parilta eri kouluttajalta, ja olenkin päässyt jo toteuttamaan tekemääni suunnitelmaa asioiden saamiseksi kuntoon. Voisinkin tehdä tänne koonnin lähiaikoina, siitä missä mennään nyt, osakseen myös omien ajatusteni selventämiseksi. 
Labradorinnoutajien tokovalmennusryhmä päätty lokakuussa viimeisiin treeneihin. Ensivuoden suunnitelmat onkin nyt vähän auki, on meinaan fiksua käydä noin kuukausittain kouluttajan kanssa läpi treenattavia asioita ja saada neuvoja/opastusta heti kun joku alkaa mennä pieleen. Täytynee siis joku suht säännöllinen valkkuryhmä/treeniporukka löytää, jotta pysyisi ensi kevään ja kesän taas tavoitteissa ja säännöllisissä treeneissä kiinni. Itselle tuntuu olevan kaikista tuloksellisin toimivin systeemi nimittäin joku konkreettinen tavoite, päämäärä tai säännöllinen treeni mitä kohti viedä Miinaa eteenpäin. 

Kuvituskuvina satunnaisia otoksia kesältä ja syksyltä. 

Koirilla kävi myös hieroja lokakuun puolivälissä, Susanna Kirsun hyvinvointipalveluista. Miinaa hierottiin nyt ensimmäisen kerran ikinä, ja se olikin onneksi kovin elastaaninen eikä suurempia jumeja löytynyt. Muutamina pieniä lantiosta ja lavoista, lähinnä nopeista lähdöistä johtuvia. Nallista sen sijaan löytyikin yhtä ja toista. Oikeassa jalassa ja lavassa oli jumia aika paljonkin, nämä todennäköisesti juontavat muutaman vuoden takaisesta kyynpuremasta samoin kuin välilä esiintyvä ontuminen. Susannan kanssa puhuttiin että kyy on saattanut purra jänteeseen/kalvoon ja siitä saattaa jäädä jäljet pysyvästi lihakseen, juuri niinkuin Nallille nyt on jäänyt. Nallilla olikin toinen hierontakerta 11.11 ja lihaksisto tuntui jo paljon paremmalta ja pehmeämmältä. Isoimmat kireydet on siis saatu hoidettua taas hetkeksi. 

Nallilta löytyi lisäksi epämääräisiä patteja yksi jalasta, rinnasta ja selästä. Luultavasti ihan tavanomaisia rasvapatteja mutta varmuuden vuoksi ne mennään ennen joulua tutkituttamaan eläinlääkärille, niistä kerron lisää kun tietoa saadaan. 

Hypyn treenausta loppukesällä

Kesän tokoiluja

Kuika aina venähtääkin päivitystauot älyttömän pitkiksi, Miina ehti juhannuksen tienoilla täyttää jo kaksi ja toisessa tokokokeessa kävästiin 29.6. lisäksi ollaan teenattu tokoa niin itsekseen kuin porukallakin. 
Miina ja Nalli ovat saaneet jengiinsä myös uuden toverin, jämtlanninpystykorvanarttu Sumun. Sumu on minun veljen koira, ja on kyllä mitä mainioin ja rasittavin pikkuipana. Miinalla kestää hermot aivan valtavan hyvin, ja reppanalla onkin koko kaula täynnä naskalien tekeimä reikiä... Nalli ei tästä pystykorvasta jaksa mahdottomasti välittää, mitä nyt murahtelee ja pistää pikkukoiran välillä ojennukseen. 

En muista olenko maininnutkaan täälä blogissa sitä että, meidät valittiin Labradorinnoutajakerhon Tampereen tokovalkkuryhmään mukaan myös. Ensimmäinen treenikerta oli maanantaina 29.5. Tehtiin alkuun kokeenomainen setti, jotta kouluttaja pääsee vähän perille missä kukin menee. Miina oli hyvässä moodissa kun otin sen autosta ja kävin lenkillä. Koko päivä oltiin oltu kotona niin että Miina oli ollut tekemättä mitään, loikoili nurtsilla ja sisällä vuorotellen. Tästä syystä viretila oli korkea, mutta pidin siitä miten Miina kuitenkin työskenteli, mutta oli silti skarppi eikä sählännyt. Seuraaminen meni oikein kivasti, vähän perusasennot edessä ja tästä syystä myös seuraaminen edisti muutamassa kohdassa. Hidas käynti myös oli vähän pylly maassa hiiviskelyä, mutta eipä sitä olla juurikaan edes treenattu sen kummemmin. Käännökset oli ihan hyviä ja niitä ollaankin pyritty harjoittelemaan tiiviiksi ja skarpiksi. Hypyn Miina tyynesti kiersi ja lähti liikkeellekkin vasta toisella käskyllä. Puhuttiinkin jälkeenpäi että tämä on nuorille koirille haastava juttu, kun este tulee kohti ja se on tällöin vaikea hahmottaa. Täytyy siis treenata mahdollisimman erilaisilla esteillä ja paljon jatkossa, jotta kokemusta ja varmuutta karttuisi. Luoksetuloon Miina tarvisti myös tuplakäskyn, outo tilanne joka tuli ensimmäisen kerran vastaan kokeessa. Todettiin että keskittymistä täytyy treenata ja ihan vaan sitä että Miinan focus olisi minussa myös liikkeissä jossa se jätetään. Liikeestä maahanmeno oli superhyvä, lopun perusasennon ennakointia lukuunottamatta. Kuitenkin nopea maahanmeno ja hyvä seuraaminen alussa. Kaukokäskyissä sama homma kuin luoksetulossa, kaksoiskäsky ekaan nousemiseen. Keskittymistä täytyy tässäkin treenata. Kapulan pito, hyvä. Pieni otteen korjaus mutta ei pudottanut. 

Kaiken kaikkiaan jäi tästä kokeenomaisesta treenistä paljon parempi mieli kuin kokeesta. Miina pystyi keskittymän häiriön alla ja niin että kentällä oli muitakin häiriötekijöitä liikkurin lisäksi. Saatiin hyvät neuvot keskittymisen treenaamiseen, ja erilaisiia palkkausneuvoja siihen. Miina nostaa aika paljon kierroksia jos sitä palkkaa tennispallolla, joten esimerkiksi kaukoissa nopea vetoleikki voisi toimia paremmin palkkana kontaktin säilymisestä, vaikka käännän selän Hyppy täytyy nyt ottaa todenteolla treenaukseen. Täytyy tehdä erilaisia hyppyviritelmiä ja tehdä niitä mahdollisimman monilla eri tavoilla jotta varmuus lisääntyy. 

Kuukauden aikana treenattiin ahkerasti 2-3krt/vko ja välissä vietettiin juhannus porukalla mökillä. Toiset treenit tokovalkkuryhmän kanssa olikin sitten 28.6. Miinan kanssa keskityttiin tällä kertaa seuraamisen käännöksiin, kapulan pitoon ja tietysti tsekattiin missä mallissa jääminen on nyt kuukauden treenin jälkeen.  
Mimmu lähtökohtaisesti osasi ihan hyvin tehdä käännökset, ongelmat oli lähinnä minun kävelyssä ja siinä että Miina edelleen edistää välillä ja on perusasennossa liian edessä. Saatiin hyvät vinkit käännöksiin, ja opettelen nyt kävelemään käännökset kolmella lyhyellä askelella, nopean käännöksen sijaan. Kapulan pidossa Miina välillä hieman korjaa otetta, ja siihen puutun vain ottamalla kapulan pois samalla "moittien". 

Hyvä tokovire jatkui sitten hyvänä seuraavaan päivään ja startattiin Ylöjärven koirakerhon tokokokeessa. Tuomarina oli Vesa Kallio, ilma mitä mainioin ja fiilis kokeeseen mennessä ihan huippuhyvä. Jännitys oli hallinnassa ja minua ei edes jännittänyt, kaikki siis kunnossa ja oikeanlainen moodi oli taas löytynyt. 

Lyhykäisyydessään Miina oli huippuhyvä, teki kyllä aivan joka ikisen liikkeen juuri niin hyvin kuin ikinä osaa, ja skarppasi aivan valtavasti. 

Tuomari pisteytti meidät seuraavasti:
Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen 9,5 Pieni loikkaus sivulla, ja Miina jäi hiukan taakse. Palautui kuitenkin nopeasti takaisin oikeaan kohtaan

Liikkeestä maahanmeno 10

Luosetulo 9,5 Vino perusasento lopussa, kai?

Noutoesineen pito 9,5 En tiedä mistä puolen pisteen vähennys tuli.

Kauko-ohjaus 10

Estehyppy 9,5 Vino perusasento lopussa.

Kokonaisvaikutus 10

yhteensä 195p -> ALO1 sijoitus  1/5 ja kunniapalkinto 

Nyt skarpataan perusasennoiden kanssa, ja tehdään pientä hiontaa. Seuraavaksi vuorossa on SNJ:n tokomestaruuskoe Ähtärissä keskiviikkona 5.7. Palataan siis tänne sen jälkeen koottujen selitysten kanssa! :) 

Alkuvuoden treenejä

Edellisenä lauantaina oltiin hallilla treenaamassa tokoa, Kennelpiirin nuorten koirien valkkuryhmän kanssa. Miina kanssa päätin, että keskityn vain kontaktitreeneihin, se kun on ollut hiukan hakusessa ja unoholassa taas viimeaikoina. Pidin Miina vain perusasennossa kentän laidalla ja katselimme muiden treenejä. Ongelmana on kesto, kontakti ei kestä pitkään ja toisena juttuna oikea tassu, joka on jatkuvasti ylhäällä. Määrätietoisesti palkkailin vain kun molemmat jalat maassa ja katse hyvin ylhällä.
Lisäksi tehtiin hiukan muutakin, pieniä seuraamispätkiä ja käännöksiä. Oikealle kääntyminen tuppaa aina levähtämään ja jäämään väljäksi kun taas vasemmalle kääntyessä törmäillään. Vasemmalle kääntymisessä kyllä auttaa, jos muistan antaa hiukan vartaloapua ennen käännöstä. Täyskäännös on suht ok, vähän ehkä väljä mutta ei samallalailla kuin oikealle.   Loppuun tehtiin ryhmäpaikkikset ja voi miten Miina tässä tsemppasi! Muutaman kerran huomautin nuuskimisesta ja ympäriinsä katselusta. Kävin palkaamassa välillä, aina kun oli kauniisti ja katseli eteenpäin. Tähän olen kyllä tyytyväinen ja ennemmin käyn palkaamassa sitä vielä pitkän aikaa hyvin olemisesta, kuin että saan tästä samanlaisen murheen kuin mikä se Nallin kanssa on...

Lisäksi kontaktipulmaan liittyen olen käynyt Miinan kanssa paristi kaupungissa lenkillä, ja vaatinut sitä aina välillä kesken kävelyn perusasentoon ja kontaktiin. Lisäksi lenkin aikana kaupungissa palkkailin heti jos/kun Miina otti katsekontaktin kesken kävelyn. Tämä kirjoitus kuulostaa lähinnä siltä että täälä treenataan pikkupennun kanssa, mutta joskus on kyllä enempi kuin hyvä palata perusteisiin. Viikonlopun kontaktisulkeinen teki kyllä tehtävänsä, eilen lenkillä Miina oli niin täpäkkänä ja kulki sivulla keppi suussa minua toljottaen. :) 

Nyt alkuvuonna ollaan treenattu iltaisin ruokakupilla myös seisomista oikein urakalla. Olen ilmoittanut Miinan Turkuun top dog showhun, ja ensi sunnuntaina sitten olisi tarkoitus mennä pyörähtämään kehässä. Miten melkein jännittääkin yksi koiranäyttelyyn meneminen, onneksi on tullut niissäkin pyörittyä niin ainakin käytännöt on jokseenkin selvillä :D 

Eilen ja tänään tehtiin aamulenkillä muutamat linjatreenit. Vein pellolla lähetyspaikalta n.50 metrin päähän pari damia ihan ojanreunalle ja linjan keskeltä tein yhden poikkipolun vasemmalle ja vein damin tukkipinon juureen. Lähetin Miiinan ensin suoraan linjaan, sen jälkeen suoraan linjaan ja pysäytin pillillä keskelle. Kaikki meni tähän asti tosi hyvin ja Miina pysähtyi pillille napakasti, kun matkalla pellolle muistutin sen paristi mieleen. Vasemmalle lähteminen onnistuui tuplakäskyn jälkeen, joten totesin että suunnat otetaan treeniin nyt uudestaan. Jätin asian siis hautumaan ja palaan siihen loppuviikosta uudelleen, risteävien polkujen kanssa. 
Vasemman noudon jälkeen lähetin Miinan vielä suoraan linjaan ottamaan toisen edessä olevista dameista ylös. Ajattelin että teen suorat linjat vielä uudelleen ja yhdistän samaan pillipysähdykset. Vein damit ja kun palasin lähetykseen huomasin viereistä tietä myöden lähestyvän kävelijöitä. Miina jäi niihin kiinni ja nosti vain selkäkarvat pystyyn, enkä tällöin viitsinyt sitä linjaan lähettää. Odotin, Miina otti kontaktin ja pistin sen linjaan. Hiukan kurvaili ja huomasin siitä että pakka hajosi nyt kun kävelijät ilmestyi kuvaan. Palautuksen jälkeen uudelleen linjaan ja tämä sujui suoremmin joten päätin päättää siihen, onnistuneeseen suoritukseen. 

Tänä aamuna menin pellolle aamulenkin yhteydessä uudelleen, nyt vain eri paikkaan. Ajattelin tehdä vain pitkiä linjoja ja pysäytyksiä. Otin kiintopsteeksi pienen pöheikön ja kiven jonka juureen vein kolme damia. Lähetyspaikalta dameille tuli matkaa ehkä vajaa sata metriä, eli tuplasin matkan eilisestä. Ensin vain suoraan, vahvistin välissä eteen käskyä kun havaitsin mutkittelua. Toisella lähetyksellä täydestä vauhdista piippasin pilliin ja lumi vain pölähti kun Miina löi liinat kiinni, hihkuin hiljaa sisälläni ja paiskasin tennarin palkaksi. 
Lähetin hetken leikin jälkeen uudeleen suoraan linjaan ja annoin mennä ilman pysäytyksiä, viimeisen lähetyksen tein taas niin että piippasin pysäytyksen puolessavälissä. Huomasin Miinasta että se kyllä havaitsi ja tasan kuuli piipin mutta jatkoi kuitenkin laukan pari, huusin sille "hei" ja sen jälkeen Miina samantien istui. Tästä stopista taakselähetyksellä eteen ja dami ylös. Lopetin tähän. Olen tyytyväinen Miinan osaamistasoon, edellisestä nometreenikerrasta kun on vierähtänyt taas jo hyvä tovi. Nyt siis seuraavaksi käydään suuntien kimppuun ja vahvistamaan taakselähetystä. Markeerauksia olisi taas hyvä päästä tekemään pitkästa aikaa, täytynee siis houkutella treeneihin joku appariksi mukaan. :)