Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste mejä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mejä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. huhtikuuta 2018

kevään mejäkurssi

Miinan kanssa oltiin  Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen järjestämällä mejä- kurssilla, joka starttasi kaksi viikkoa sitten teoriaosuudella, torstaina 25.4 käytiin tekemässä jäljet ja eilen 26.4 vuorossa oli jälkien ajaminen. 

Teoriaosuudessa tuli itselle uutena tietona monenlaisia käytännön juttuja kokeista, ja siitä miten kokeissa toimitaan. Jäljen tekeminen itsessään on tuttua, ja niitä on tullut vedettyäkin. Itse koen jäljen suunnistamisen hiukan haastavaksi tekijäksi, mutta ei se kokeeseen ilmoittautumista estä. 

Miinalle tehtiin harjoitusjäljeksi noin 700-800 metrin jälki joka sisälsi yhden kulman. Maasto oli todella kivikkoinen, ja ehkä vähän turhan haastava mutta vauhdilla mentiin. Joudun todella paljon jarruttamaan Miinaa, sillä vauhti oli paikkapaikoin niin nopeaa että itselle on lähes toivotonta pysyä perässä. Epäilen maastossa ja jäljen päällä yön aikana menneen supikoiria tms. muita eläimiä sillä Miina aika paljon teki lenkkiä ja pyöri toisinaan paikallaan jäljen päällä, joten joku sen työskentelyä hieman "häiritsi". Tosin tämä oli nyt ensimmäinen melkein vuorokauden vanhentunut jälki, mitä ajettiin että hajuvanan kapeus varmasti vaikutti Miinan työskentelyyn jollain tavalla. 

Positiivista oli myös se että Miinalla oli nyt jäljellä ensimmäistä kertaa kulma, jonka se myös merkkasi hyvin. Kulmalla Miina pysähtyi selkeästi, vähän kuopsautti maata ja löysi ripeästi jäljen uudelleen ja lähti jatkamaan. Jäljen loppupätkä meni tasaisemmin ja suoraviivaisemmin kuin alku, ja kaadolle päästiin onnistuneesti. 

Jatkoa ajatellen meidän tulisi treenata

  • kulmia - haastavuutta jäljelle, Miina osaa kyllä jäljestää mutta tekniikkaa voisi vielä hioa
  • pidempiä jälkiä, avoimessa jälki on n.900m, joten Miinalle kannattaisi tehdä ainakin pari sellaista ennen kokeeseen viemistä
  • jarruttamista 
  • vanhentuneita jälkiä, vaihdellen vanhentumisaikaa, kokeessakin kun jäljet on aina vanhentuneita ainakin sen kaksitoista tuntia 
Nyt vapaan viikonlopun ohjelmassa on paitsi useammat tokotreenit niin myös jäljen teko ja ajaminen. Mejäily on minusta mukavan lepposta puuhaa, ja kivaa vaihtelua kentällä treenaamiselle. 

tiistai 11. lokakuuta 2016

Nappen tokoiluja ja Miinan jälki

Nalppe on päässyt muutamasti taas mukaan tokoilemaan. Oli virkistävää pitkästä aikaa kun sivulla tuijottikin rauhallinen punaturkki, salamannopean Miinan sijaan. Nappe oli selkeästi innoissaan pitkästä aikaa päästessää kentälle treenaamaan. Ollaan tehty kaukoja, ruutua ja jääviä. Nalli kyllä oli superhyvä! 
Ruutuun N juoksi hyvällä vauhdilla ja pysähtyi heti salamana kun käskin, Nalli myös löysi hyvin ruudusta oikean paikan. Tehtiin monesta suunnasta ja eri etäisyyksiltä mutta niin se vaan aina osasi oikein. <3 Hieno Napsu! 
Jäävät meni myöskin jostain syystä ihan superhyvin. Maahan mätkähti heti salamana ja seisomaankin stoppasi samointien. Uskomatonta, en odottanut Nappen muistavan ja tekevän asioita näin hyvin mutta olin väärässä. 
Kaukot olikin toinen juttu, takajalat ei meinannut pysyä paikoillaan ei sitten millään. Laitoin lelut molemmille sivuille ja taakse, se hieman auttoi. Tätä voitaisiin kuitenkin alkaa treenata enemmänkin. Kaukojen liikkeet ja liikeradat olisi myös hyvää jumppaa noin muutenkin.


Miinan tokoiluista kirjoittelen lisää hieman myöhemmin kun saan videot koneelle.

Miinalle tein viimeviikon perjantaina verijäljen. Viime syksynä oltiin yhtä peuraa jo jäljestämässä, mutta ajattelin että on ihan hyvä ehkä tehdä ihan kunnon verijälkikin. Pituutta tuolla jäljellä ei ollut kuin ehkä 40-50metriä, näin alkuun ja vanheta en antanut kuin reilun puolisen tuntia. Tein jäljen aika helppoon maastoon ja laitoin aika runsaasti verta matkalle. Ajattelin että jos ei se osaakkaan...
No osasi se. Miina lähti melkoisella vauhdilla kaatopaikalta etenemään, hyvä että perässä pysyin. Eteni säntillisesti jälkeä pitkin, yhdessä kohdassa meni hieman hukkaan mutta löysi nopeasti takaisin jäljelle. Loppukaadolla oli pikkukoiran riemu ylimmillään kun löysi verisen luun päästä. Tästä on hyvä jatkaa ja ehdottomasti täytyy tänä syksynä vielä tehdä toinenkin jälki, ja ehkä hieman haastavampi.