AVO:n liikeet, missä mennään nyt?

Tässä siis seuraavaksi koontia liikkeittäin, missä mennään Miinan kanssa AVO:n liikkeiden kanssa. 


Paikalla istuminen 1min

• Tätä ollaan treenattu aika paljon, myös pidempiä aikoja. Pysyy hyvin, ongelmana on välillä esiintyvä etujalkojen teputus, mutta se korjaantunee muiden liikkeiden kanssa tehtävien paikallaanpito harjoitusten kautta. 

Seuraaminen

• Peursseuraaminen on Miinalla ihan kohtuu hyvä. Paikka siirtyy välillä vähän eteen, johtuu suurimmaksi osin kiihtymisestä mikä ajaa Miinan eteen. 
• Avoimessa tulee mukaan seuraamiseen myös käännös oikeaan juoksuosuudessa sekä muutaman askeleen siirtymät, ne täytyy opettaa. 
• Juoksuosuuden kääntymisessä en näe ongelmaa, sitä ollaan paristi kokeiltukkin. Askelsiirtymiin täytyy vähän tutkia keinoja kuinka lähteä treenaamaan etenkin peruutusta. 
• Olen ajatellut että peruuttamista lähden rakentamaan niin että ensin Miina oppii vain nostamaan takapuolensa ilmaan kun minä alan siirtämään jalkaa taaksepäin. Veikkaanpa, että Miina yrittää muutoin liikahtaa takapuoli maassa istuen suoraan taaksepäin, mutta se ei oikein onnistu. 
• Askelsiirtymät luonnollisesti vasemalle on haastavampia minun kannalta, täytynee uppotua youtubeen katselemaan tokovideoita kuinka ihmiset niitä ylipäätään tekee. Vastaavasti taas tuntuu oikealle siirtyminen olevan Miinalle vaikeampaa, sillä tuppaa jäämään hiukan vinoon niissä. 

Luoksetulo

• tässähän ei ole alokkaaseen muuta eroa kuin että koira jätetään maahan 

Liikkeestä seisominen/maahanmeno

• Liikkeestä maahanmeno on ihan jees jo nyt, itse maahanmeno voisi olla nopeampi ja sitä ollaankin treenattu viimeaikoina ihan sisällä paikoillaan
• Liikkestä seisominen on edellen kovasti työnalla, eniten ongelmia on tuottanut nuo etujalat kun ne tuppaa jatkuvasti olemaan liikkeessä eli teputtamaan
• Teputtamista tai sen poistamista ollan nyt työstetty erilaisilla treeneillä jossa keskitytään nimenomaan tassujen pitoon maassa.
• Käytännössä nämä treenit on ollut sellaisia jossa tuuppaan Miinaa hiukan lavoista sen joko seistessä tai istuessa, ja palkkaan aina vastaan laittamisesta. Nämä treenit on tuottaneet tulosta kyllä, ja aika nopeasti Miina hoksasi idean. Hiljalleen siirrän ajatusta tassujen paikallaan olemisesta myös liikkeestä (toisinsanoen hypystä/pompusta alas tulemiseen) pysähtymiseen. 

Merkin kierto

• Periaatteessa ihan kunnossa, minä annan hiukan vartaloapua joten se tulisi häivyttää ja samoin haluaisin että Miina vielä nopeammin lähtisi kiertoon. Nämä tosin on jo aikalailla hienosäätöä, mutta treenattavia kumminkin.

Nouto

• Sama homman kuin merkin kierron kanssa, periaatteessa ihan kunnossa vaatii vain hienosäätöä. Nopeampi ylösotto ja ripeämpi palautus.

Kauko-ohjaus

• Miinan kanssa on treenattu nyt sisällä ihan älyttömästi ihan kaikkien vaihtojen tekniikkaa ja takatassujen paikallaanoloa. Kaukot kokonaisuudessaan toimii siis teknisesti hyvin, nyt täytyisi saada vaan myös vire kuntoon ja vaihtoihin varmuutta ja pikkusen nopeutta. 
• Avoimen kaukoissa ei siis mitään suurempaa, kuin hienosäätöä

Ruutu

• Miinalla ei ole ajatus tässä vielä ihan kirkas. Ollaan treenattu nyt pienellä matkalla ruudun oikeaa paikkaa, apuna kosketusalusta joka ohjaa Miinaa keskelle ruutua. Lisäksi olen nyt hiljalleen saanut Miinalle ajatuksen siitä että ruutuun jäädään seisomaan. 
• Ruudun matkaa taas ollaan tehty niin että Miina on juossut ruutuun vain pallon/lelun luokse. 
• Yritän saada Miinalle ruudusta sen ajatuksen että se on kyllä sielä edessä, kun tarpeeksi juokset. En anna sen palata luokse "ruutu"-käskyn jälkeen, vaan ruutu on löydyttävä tai menen itse auttamaan sitä mutta paluu ei ole tässä liikkeessä vaihtoehto. 

Estehyppy

• Tämä on ihan kunnossa, täytyy pitää vaan säännöllisesti mukana treeneissä että pysyy mielessä ja kokeessa ei tapahdu katastrofia. 

Syksyn kuulumisia

Mistähän aloittaisin? Kirjoittaminen on ollut ajatuksissa jo pitkään, mutta jotenkin aina on tullut joku homma samaan aikaan hoidettavaksi. Syksyn opinnot on lähes valmiina, ja nyt saa jo hiukan ottaa rennommin. Yksi kurssi joulu- tammikuun aikana hoidettavana mutta eiköhän se siitä suju. 

Miinan kanssa on tokotreenien osalta otettu myös rennommin viimeiseset puolitoista kuukautta. Ollaan käyty kentällä treenaamassa, sanoisin ehkä kerran viikossa, aina kun kelit on sen sallineet. Avoimen luokan liikkeet etenee hitaasti mutta varmasti eteenpäin kohti kokonaisia liikkeitä, eniten työtä tällä hetkellä aiheuttaa ruutu ja liikkeestä seisominen. Miinalla on ongelmia ruudussa oikeastaan kaikissa osa-alueissa ja seisomisessa ollaan nyt keskitytty etujalkojen pitämisessä paikoillaan ja maassa. Kaikkiin ongelmiin mulla on hyvänlainen korjaussarja kasassa kyllä, kerättynä parilta eri kouluttajalta, ja olenkin päässyt jo toteuttamaan tekemääni suunnitelmaa asioiden saamiseksi kuntoon. Voisinkin tehdä tänne koonnin lähiaikoina, siitä missä mennään nyt, osakseen myös omien ajatusteni selventämiseksi. 
Labradorinnoutajien tokovalmennusryhmä päätty lokakuussa viimeisiin treeneihin. Ensivuoden suunnitelmat onkin nyt vähän auki, on meinaan fiksua käydä noin kuukausittain kouluttajan kanssa läpi treenattavia asioita ja saada neuvoja/opastusta heti kun joku alkaa mennä pieleen. Täytynee siis joku suht säännöllinen valkkuryhmä/treeniporukka löytää, jotta pysyisi ensi kevään ja kesän taas tavoitteissa ja säännöllisissä treeneissä kiinni. Itselle tuntuu olevan kaikista tuloksellisin toimivin systeemi nimittäin joku konkreettinen tavoite, päämäärä tai säännöllinen treeni mitä kohti viedä Miinaa eteenpäin. 

Kuvituskuvina satunnaisia otoksia kesältä ja syksyltä. 

Koirilla kävi myös hieroja lokakuun puolivälissä, Susanna Kirsun hyvinvointipalveluista. Miinaa hierottiin nyt ensimmäisen kerran ikinä, ja se olikin onneksi kovin elastaaninen eikä suurempia jumeja löytynyt. Muutamina pieniä lantiosta ja lavoista, lähinnä nopeista lähdöistä johtuvia. Nallista sen sijaan löytyikin yhtä ja toista. Oikeassa jalassa ja lavassa oli jumia aika paljonkin, nämä todennäköisesti juontavat muutaman vuoden takaisesta kyynpuremasta samoin kuin välilä esiintyvä ontuminen. Susannan kanssa puhuttiin että kyy on saattanut purra jänteeseen/kalvoon ja siitä saattaa jäädä jäljet pysyvästi lihakseen, juuri niinkuin Nallille nyt on jäänyt. Nallilla olikin toinen hierontakerta 11.11 ja lihaksisto tuntui jo paljon paremmalta ja pehmeämmältä. Isoimmat kireydet on siis saatu hoidettua taas hetkeksi. 

Nallilta löytyi lisäksi epämääräisiä patteja yksi jalasta, rinnasta ja selästä. Luultavasti ihan tavanomaisia rasvapatteja mutta varmuuden vuoksi ne mennään ennen joulua tutkituttamaan eläinlääkärille, niistä kerron lisää kun tietoa saadaan. 

Hypyn treenausta loppukesällä

Tokokokeessa 17.9.

Sunnuntaina fiilis tokokokeeseen mennessä oli hieman kaksijakoinen. Toisaalta oli hyvä mieli siitä että kyllä me osataan ja pystytään tokoilemaan hyvällä mielellä. Taas toisaalta koetta edeltävinä päivinä en saanut tehtyä mieleisiäni valmistelutreenejä, joten pieni pelko hiipi takaraivoon kaikista niistä kauhuskenaarioista mitä voisi tapahtua. 

Koe oli tutussa paikassa Tamskin hallilla Niihamassa, tosin tämä oli meille ensimmäinen hallikoe. Miina käyttäytyi hallissa todella kauniisti ja oli hyvässä vireessä ennen paikkiksia, paikallamakuussa nuuski jossakin puolivälissä hiukan lattiaa mutta käänsi katseen kuitenkin pian eteen. Muutoin oikein mallikasta Miinaa, jaksoi keskittyä ja kuunnella vain minun käskyt. 

Paikallamakuu 10

Seuraaminen 8 Minä en oikein koetilanteessa tiennyt mitä tässä tapahtui, huonoin seuraaminen mitä Miina on kokeessa koskaan tehnyt. Seilasi, oli kaukana musta, käännökset oli väljiä mutta kontakti pysyi. Mietin että halli saattoi aiheuttaa tämän epämääräisen haahuilun, kun kentällä treenatessa Miina on petrannut seuraamisessa todella paljon. Treeniin siis tämä, ehkä jotakin monipuolisempia treenejä ja häiriöjuttuja... 

Liikkeestä maahanmeno 10 Minusta maahanmeno oli kyllä hieman hidas ja ei niin "putoava". 

Luoksetulo 10

Noutoesineen pito 10

Estehyppy 10 

Kauko-ohjaus 10

Kokonaisvaikutus 9 Tuomari sanoi minun aina hiukan liikahtavan kohti koiraa kun liikkeenohjaaja sanoi "liike alkaa". Tähän tulisi kiinnittää jatkossa huomiota, liikkuminen liikkeen alkamisen jälkeen ennen käskyä voi hylätä liikkeen, joten oltava tarkkana ja keskityttävä olemaan. En ole aiemmin huomannut liikkuvani, eikä kukaan ole siitä ennen ainaskaan maininnut mitään. Ehkä kokeenomaisia treenejäkin voisi tehdä hieman enemmän, jotta kaikenlaiset liikehdinnät tulisi ilmi treenatessa eikä kokeessa. Muutoin tuomari kehui meidän yhteistyötä ja tekemistä :) 

Yhteensä siis 192p ALO1 -> TK1 ja sijoitus 1/7 sekä kunniapalkinto 

Metsästyskauden aloitus ja tokoilua

Heinäkuu hurahti vauhdilla ohitse, ja nyt mennään jo elokuun lopulla. Heinäkuussa Ähtärin tokokokeen jälkeen oltiin parisen viikkoa tauolla tokoilusta ja jatkettiin treenaamista taas aktiivisemmin labukkakerhon tokovalkun jälkeen 28.7. Tuolloin heinäkuun kerralla aloitettiin liikkeestä seisomisen opettelu, Miinan kanssa sitä ei olla tehty koskaan ollenkaan ja halusinkin siihen jonkun uuden tavan opettaa. Rehellisesti sanottuna en edes muista miten Nallin kanssa liikkeestä seisomista aikanaan treenattiin ja opteltiin, joten uudet tuulet oli tähän liikkeeseen enemmän kuin tervetulleita. 

Ideana onkin nyt opettaa Miinalle ajatus siitä että käskysanan kuullessa etutassut liimaantuu maahan heti. Liikettä rakennetaan ns. pomppimisen kautta, eli ensin opetetaan Miina tarjoamaan paikallaan pomppimista, ei tasajalkaan vaan niin että koira pompottaa etujaloillaan. Me ollaan Miinan kanssa nyt tässä vaiheessa menossa, eli olen kovasi vahvistanut peräkkäisiä pomppuja ja opettanut vihjesanan kautta Miinaa tarjoamaan pomppuja. Tästä sitten jatketaan niin että, kun koira tulee alas pompusta tulee käskysana ja palkka, jolloin ajatus rakentuu siihen että "top" on sama kuin etujalat liimattuna maassa nyt. Palkan kanssa täytyy vaan olla tarkkana, että Miina varmasti pysähtyy ja on paikoillaan todella kun käsky tulee. Siksipä ollaan opeteltu tässä samassa yhteydessä myös namikädestä luopumista, jotta palkkaus hypystä onnistuisi oikein. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan se että koira pysähtyy itse liikkeessä pompahtaen, pomput on tässä vain apukeino saada ajatus jalkojen liimaantumisesta maahan.

Tätä samaa pomputtelua jatkettiin nyt eilen 24.8. myös Riitan johdolla labukkakerhon tokovalkussa. Lisäksi tehtiin hyppyä, ihan vaan kokeilumielessä kun oli erilaisia hyppyjä kerrankin mukana ja Miinahan teki aivan moitteettomasti. Lisäksi paneuduttiin hieman myös merkin kiertoon, ja siinä olleet ongelmat ratkesikin kaikki kerralla kun palkkauskohtaa muutetiin hiukan. Omatoimisesti treenatessa ollaan tehty myös ruutua, lähinnä motivoiden joko kosketusalustalla tai lelulla. 

Avoimen luokan liikkeet on siis otettu todella treeniohjelmaan ja ilmoitinkin Miinan viimeiseen alokasluokan kokeeseen 17.9. oli sitten tulos mikä tahansa. 

Elokuun kymmenes alkoikin sitten kyyhkyjahti, jonne suunnattiin jo ennen auringonnousua passiin. Miinan passityöskentely on kyllä parantunut sitten viimevuoden. Joudun paristi muistuttamaan hiljaisuudesta ja se riittikin koko aamulennon ajaksi. Illalla ei muistaakseni ollut mitään kummempaa ääntelyä. Noutoja kertyi kivasti koko päivän ajan, kokonaisuudessaan reilu kolmisenkymmentä. Miina oli ylösotoissa napakampi eikä enää syljeskellyt höyheniä kesken palautuksen. Lisäksi otteet oli parempia ja yksikään edes elossa oleva ei päässyt Miinan suusta karkuun, vaan jokainen palautui käteen asti. 

Kahdeskymmenes päivä oltiinkin sitten sorsajahdin aloituksessa. Mentiin jo ennestään tutulle pienelle saarelle passiin. Miinan passityöskentely oli entistä rauhallisempaa kuin aiemmin. Miina kävi makoilemaan mun jalkoihin kun oli pitkiä pätkiä ilman pauketta, ja vaikka vieressä paukkuikin ei Miina juuri hötkyillyt, oli skarppi mutta rauhallinen. Miinalle osui hyviä noutoja, muutama pidemmälle matkalle ja pari aivan saaren tuntumaan. Tuuli oli tuolloin aika puuskaista ja löi välillä suuriakin aaltoja uintimatkalle, mutta niin se vain sitkeästi toi sorsat talteen. 

Tottelevaisuuskokeessa 5.7.

Poikettiin tosiaan päiväreissulla Ähtärissä keskiviikkona. Lähdettiin matkaan aamupäivällä, ja perillä Ähtärissä oltiin hyvissä ajoin ennen kokeen alkua. Koe järjestettiin SNJ:n kesäleirin yhteydessä, koepaikka löytyi tosin muutaman kilometrin päästä leiripaikasta. Seuraavalla kerralla tarkkailen tarkemmin myös sähköpostin roskapostikansiota, kun olikin viesti tarkasta koepaikasta pompsahtanut sinne... 

Sää oli aika vaihteleva, ja paikkana oli iso nurmikenttä. Jännitin kenttää vähän ennakkoon, nurmella kun ei juurikaan tule treenattua. Luoksepäästävyyteen mentiin vähän vauhdilla ja paikkamakuun alku oli myös minulta itseltäni jotenkin hajanainen. En saanut koottua ajatuksia kokoon, jonka takia Miinakin oli kehään kävellessä hieman levoton ja nuuski. Kun liikkuri lähti liikkeelle, ja alkoi käskyttämään ehti Miina sahata yhden kerran jo toisten käskystä maahan ja takaisin istumaan. Olisi vain kannattanut antaa sen jäädä makaamaan, mutta sähikäinen tapansa mukaan ehti jo hilata itsensä takaisin istumaan minun pelkästä katseesta. Tästä syystä paikallamakuusta saatiin siis 6. Harmitti, mutta otetaan entistä enemmän treeniin nämä muiden käskytykset ja kuunteluharjoitukset. 

Oltiin numerolla neljä, ja koira alokasluokassa oli kaikkiaan viisi. Ehdin siis hyvin koota mieleni kasaan ennen yksilöliikkeitä, ja nehän sujuikin ihan kohtalaisen mallikkaasti. Tuomarina Kaarina Pesonen.

Seuraaminen 9 Pientä erkaantumista minusta suorilla pätkillä jostain syystä, muutama vino perusasento ja vähän pomppimista. Kuten edellisenkin kokeen jälkeen totesin, vaatii hiomista, treeniä ja häiriötreeniä. 

Liikkeestä maahanmeno 10 

Luoksetulo 9 Perusasentoon tullessa Miina vähän törmäsi minuun. 

Noutoesineen pito 10

Kauko-ohjaus 10

Estehyppy 9,5 En videolta keksinyt oikein muuta pistevähennystä kuin että Miina ehkä vähän lähti hitaasti liikkeelle. Voi toki olla että perusasento oli vino tai törmäsi minuun. 

Kokonaisvaikutus 10 

Tuloksena 177p eli toinen ALO1 ja luokkavoitto. Lisäksi oltiin mukana Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen joukkueessa, ja joukkuekilpailussa sijoituttiin toisiksi. Jee! 

Varmaankin katson syksymmälle yhden alokasluokan kokeen vielä, ihan vaan kisarutiinin kartuttamiseksi ja suunnataan sitten avoimeen luokkaan! En malta odottaa että pääsee opettamaan uusia liikkeitä ja erilaisia juttuja, niitäkun tulee kivasti tässä luokanvaihdossa. Päivä venähti aika pitkäksi ja kotona oltiin vasta puolenyön kieppeissä, mutta reissu oli kannattava ja sujui kivasti kun äiti ja Nappe lähti huoltajaksi, autokuskiksi, kannustusjoukoksi ja videoijaksi. :) 

Kesän tokoiluja

Kuika aina venähtääkin päivitystauot älyttömän pitkiksi, Miina ehti juhannuksen tienoilla täyttää jo kaksi ja toisessa tokokokeessa kävästiin 29.6. lisäksi ollaan teenattu tokoa niin itsekseen kuin porukallakin. 
Miina ja Nalli ovat saaneet jengiinsä myös uuden toverin, jämtlanninpystykorvanarttu Sumun. Sumu on minun veljen koira, ja on kyllä mitä mainioin ja rasittavin pikkuipana. Miinalla kestää hermot aivan valtavan hyvin, ja reppanalla onkin koko kaula täynnä naskalien tekeimä reikiä... Nalli ei tästä pystykorvasta jaksa mahdottomasti välittää, mitä nyt murahtelee ja pistää pikkukoiran välillä ojennukseen. 

En muista olenko maininnutkaan täälä blogissa sitä että, meidät valittiin Labradorinnoutajakerhon Tampereen tokovalkkuryhmään mukaan myös. Ensimmäinen treenikerta oli maanantaina 29.5. Tehtiin alkuun kokeenomainen setti, jotta kouluttaja pääsee vähän perille missä kukin menee. Miina oli hyvässä moodissa kun otin sen autosta ja kävin lenkillä. Koko päivä oltiin oltu kotona niin että Miina oli ollut tekemättä mitään, loikoili nurtsilla ja sisällä vuorotellen. Tästä syystä viretila oli korkea, mutta pidin siitä miten Miina kuitenkin työskenteli, mutta oli silti skarppi eikä sählännyt. Seuraaminen meni oikein kivasti, vähän perusasennot edessä ja tästä syystä myös seuraaminen edisti muutamassa kohdassa. Hidas käynti myös oli vähän pylly maassa hiiviskelyä, mutta eipä sitä olla juurikaan edes treenattu sen kummemmin. Käännökset oli ihan hyviä ja niitä ollaankin pyritty harjoittelemaan tiiviiksi ja skarpiksi. Hypyn Miina tyynesti kiersi ja lähti liikkeellekkin vasta toisella käskyllä. Puhuttiinkin jälkeenpäi että tämä on nuorille koirille haastava juttu, kun este tulee kohti ja se on tällöin vaikea hahmottaa. Täytyy siis treenata mahdollisimman erilaisilla esteillä ja paljon jatkossa, jotta kokemusta ja varmuutta karttuisi. Luoksetuloon Miina tarvisti myös tuplakäskyn, outo tilanne joka tuli ensimmäisen kerran vastaan kokeessa. Todettiin että keskittymistä täytyy treenata ja ihan vaan sitä että Miinan focus olisi minussa myös liikkeissä jossa se jätetään. Liikeestä maahanmeno oli superhyvä, lopun perusasennon ennakointia lukuunottamatta. Kuitenkin nopea maahanmeno ja hyvä seuraaminen alussa. Kaukokäskyissä sama homma kuin luoksetulossa, kaksoiskäsky ekaan nousemiseen. Keskittymistä täytyy tässäkin treenata. Kapulan pito, hyvä. Pieni otteen korjaus mutta ei pudottanut. 

Kaiken kaikkiaan jäi tästä kokeenomaisesta treenistä paljon parempi mieli kuin kokeesta. Miina pystyi keskittymän häiriön alla ja niin että kentällä oli muitakin häiriötekijöitä liikkurin lisäksi. Saatiin hyvät neuvot keskittymisen treenaamiseen, ja erilaisiia palkkausneuvoja siihen. Miina nostaa aika paljon kierroksia jos sitä palkkaa tennispallolla, joten esimerkiksi kaukoissa nopea vetoleikki voisi toimia paremmin palkkana kontaktin säilymisestä, vaikka käännän selän Hyppy täytyy nyt ottaa todenteolla treenaukseen. Täytyy tehdä erilaisia hyppyviritelmiä ja tehdä niitä mahdollisimman monilla eri tavoilla jotta varmuus lisääntyy. 

Kuukauden aikana treenattiin ahkerasti 2-3krt/vko ja välissä vietettiin juhannus porukalla mökillä. Toiset treenit tokovalkkuryhmän kanssa olikin sitten 28.6. Miinan kanssa keskityttiin tällä kertaa seuraamisen käännöksiin, kapulan pitoon ja tietysti tsekattiin missä mallissa jääminen on nyt kuukauden treenin jälkeen.  
Mimmu lähtökohtaisesti osasi ihan hyvin tehdä käännökset, ongelmat oli lähinnä minun kävelyssä ja siinä että Miina edelleen edistää välillä ja on perusasennossa liian edessä. Saatiin hyvät vinkit käännöksiin, ja opettelen nyt kävelemään käännökset kolmella lyhyellä askelella, nopean käännöksen sijaan. Kapulan pidossa Miina välillä hieman korjaa otetta, ja siihen puutun vain ottamalla kapulan pois samalla "moittien". 

Hyvä tokovire jatkui sitten hyvänä seuraavaan päivään ja startattiin Ylöjärven koirakerhon tokokokeessa. Tuomarina oli Vesa Kallio, ilma mitä mainioin ja fiilis kokeeseen mennessä ihan huippuhyvä. Jännitys oli hallinnassa ja minua ei edes jännittänyt, kaikki siis kunnossa ja oikeanlainen moodi oli taas löytynyt. 

Lyhykäisyydessään Miina oli huippuhyvä, teki kyllä aivan joka ikisen liikkeen juuri niin hyvin kuin ikinä osaa, ja skarppasi aivan valtavasti. 

Tuomari pisteytti meidät seuraavasti:
Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen 9,5 Pieni loikkaus sivulla, ja Miina jäi hiukan taakse. Palautui kuitenkin nopeasti takaisin oikeaan kohtaan

Liikkeestä maahanmeno 10

Luosetulo 9,5 Vino perusasento lopussa, kai?

Noutoesineen pito 9,5 En tiedä mistä puolen pisteen vähennys tuli.

Kauko-ohjaus 10

Estehyppy 9,5 Vino perusasento lopussa.

Kokonaisvaikutus 10

yhteensä 195p -> ALO1 sijoitus  1/5 ja kunniapalkinto 

Nyt skarpataan perusasennoiden kanssa, ja tehdään pientä hiontaa. Seuraavaksi vuorossa on SNJ:n tokomestaruuskoe Ähtärissä keskiviikkona 5.7. Palataan siis tänne sen jälkeen koottujen selitysten kanssa! :) 

Tokokokeessa 21.5.

Noniin, mistähän tämän aloittaisi. Oltiin siis korkkaamassa kisaura sunnuntaina 21.5. Pälkäneellä. Ilmoitin aika lyhyellä varoitusajalla ja pienenllä pohdinnalla kokeeseen, tarkoitus oli alunpein mennä vasta kesäkuun puollella. Tein ensimmäisnen mokan tässä, kun ilmoitin nomekoulutus- ja pitkän koulutuspäivän jälkeen Miinan tokokokeeseen. Miina oli selkeästi väsynyt ja en saanut sitä ennen koetta siihen tokomoodiin kuin olisin halunnut. Mentiin kuitenkin, ja hyvä niin tämä koe opetti enemmän kuin paljon ja tehtiin monta henkistä työvoittoa, ensimmäinen niistä rohkeus mennä kokeeseen ja saada kilpailukynnys laskettua. Tuomarina Aino Juhantalo.

Paikalla makaaminen 10 Henkinen työvoitto numero kaksi. Kuinka paljon kauhukuvia tästä mulla pyöri mielessä, mutta sielä se napitti kauniisti koko minuutin. 

Seuraaminen 7,5 Miina paransi loppua kohden. Käännökset oli vähän osa väljiä, ja perusasennot osa hitaita. Seuraamiskaavio oli aika lyhyissä pätkissä ja sisälsi paljon käännöksiä. Hiukan haahuilua ja kontaktin tippumista, Miina spottaili kentältä vähän liikaa kaikkea. 

Liikkestä maahanmeno 0 En tiedä mitä tässä tapahtui, alkoiko Miina nuuskia maata vai mitä mutta en tiedä mihin se jäi, hiukan perään ja annoin hieman liian voimakkaan vartaloavun maahanmenoon + lisäkäskyjä seuraamiseen. 

Luoksetulo 7 Kaksoiskäsky alkuun, että mitä hittoa (ei varmaan kuullut) ja olisko perusasento ollut vähän vino. 

Noutoesineen pito 0 Miinahan pudotti millisekunti ennen kuin liikkeenohjaaja sanoi kiitos... 

Kauko-ohjaus 10 Parasta Miinaa, tätä on treenattu. 

Estehyppy 0 Miina kiersi, jota se on tehnyt myös treeneissä välillä...

Kokonaisvaikutus 8 "Paljon hyvää, ja todella hienoa ohjaamista ja kauniisti kouluttu koira. Lisää häiriötreeniä ja oppusilaus puuttu. Erittäin lupaava alku."

-> 119,5p ALO3

Kuten sanoin tämä koe opetti paljon. Tiesin että kaikki liikkeet ei ole koevalmiita, ja kisamaista on treenattu liian vähän, mutta kokonaisuudessaan yritän olla tähän ja meihin tyytyväinen. Täytyy treenata paljon kisamaista, ja niin että kentällä on eirilasia häiriötekijöitä. Myös treenipaikkoja täytyy vaihdella, eikä treenata vain tutuilla kentillä. 

Minua jännitti tässä kokeessa aivan liikaa, en tiedä mistä jännitys hiipi taas niin vanhvasti minuun. Osasin Nallin kanssa hallita jännitykseni, ja nyt se hallitseminen täytyy taas löytää. Iltalukemiseksi siis Nallin treenipäiväkirja ja kaikki luentodiat aiheesta tokonuorten ajoilta. 

Tästä on hyvä jatkaa, ja kuten sanoin aiemmin kisaamaan lähteminen oli kyllä isoin kynnys mikä ylitettiin. 

Biamin & Vauhti-Noudon kennelleiri

Lauantaina 20.5. lähdettiin heti aikaisin aamusta matkaan, kohti Pieksämäkeä ja kenneltreffejä. Kyseessä oli siis Biaminin ja Vauhti-Noudon yhteiset kenneltreffit, joihin olin ilmoittautunut ALO- nomeryhmään. Kouluttajana meillä oli Maarit Saarinen. 

Aloitettiin treenit kävelemällä muutaman sadan metrin päähän treenipaikalle. Tässäkohtaa tuli esiin meidän ensimmäinen nomeen liittynyt ongelma tai kouluttamattomuus, eli nomeseuraaminen/nätisti hihnassa käveleminen. Miina oli levoton, hiukan veti ja selkeästi kuumeni jo tästä ryhmässä kävelystä. Päästyämme töppäreen päälle, Miina kuitenkin rauhoittui makoilemaan mun jaloissa, kun höpöteltiin alkuun hieman treenien kulusta. Pientä ininää kuului, mutta pääosin Miina pystyi tähän rauhoittumaan. 

Aloitettiin treenit pienellä passiharjoituksella, jossa ammuttiin starttarilla, heiteltiin dameja ja kvaakatettiin mäen alla järven rannassa. Seistiin rivissä kaikki koirakot mäen päällä, ja tässä tuli esiin Miinan toinen nomeen liittynyt probleema, piippaus. Miina on tehnyt tätä aiemmin myös samanlaisena, lähes huomaamattomana ininänä mutta kuitenkin selkeänä ääntelynä. Aiemmin en ole tehnyt tästä mitään, vaan Miina ei ole ääntelyllä vana yksinkertaisesti saanut mitään, ei ruokakupilla kuin ei myöskään metsässä. Nyt kuitenkin päätettiin puuttua tähän kerralla ja kunnolla. 

Fyysisempi puuttuminen auttoi ja lopetti piippaamisen lähes kerrasta. Miinan ilme ja olemus koko treenissä muuttui kertaheitolla paremmaksi. Koko seuraavan neljätuntisen aikana puutuin ehkä kahdesti ääntelyyn ja samalla kun Miinan olemus muuttui nöyremmäksi, alkoi nomeseuraaminenkin luonnistua. Sain puututtua paremmin myös nomeseuraamiseen ja sekin tuli korjattua kuntoon tässä samalla. 

Itse treenissä tehtiin linjaa, niin että dami oli mäen alla järven rannassa. Ensin otettin lähetys lähempää sitten asteittain kasvatettiin matkaa ja lisättiin eteen myös luonnollinenen este, eli koottiin risuista ja oksista yli hypättävä este. Miina suoriutui linjasta hyvin, sitähän me ollaankin treenattu. Myös yksi Miinan parhaista omisnaisuuksista, sitkeys, tuli taasen esiin lähihaussa. Linja esteen yli onnistui ensimmäisellä lähetyksellä myös oikein hyvin, ja palautuskin saatiin käteen asti esteen yli. 

Seuraavaksi tehtiin markkeerausharjoitus, niin että ensin katsottiin markkeeraus jonka jälkeen käännyttiin vain hetkeksi ympäri. Ideana siis se että koira oppii jättämään/luopumaan markkeerauksesta. Miinalle tämä oli vaikeaa, eikä olla koskaan ennen tämmöistä treenattukkaan. Ensimmäisellä kerralla, kun kääntymisen jälkeen lähetin Miinan markkeeraukselle, ampui Miina vain matkaan sokeasti jonnekkin. Kutsu takaisin, ja markkeeraus ja kääntyminen uudestaan. Tämä toinen kerta oli jo paljon parempi. Tämä tulee ehdottomasti mukaan treeneihin, ja Maarit suosittelikin sitä tehtäväksi paljon Miinan kaltaiselle kuumalle koiralle. 

Lopuksi yhdistettiin nämä molemmat, linja ja markkeeraus, niin että ensin markkeeraus jonka jälkeen käännytään ja otetaan ensin linja. Kokonaisuutena homma sujui Miinan kanssa kohtuullisen hyvin. Ei aikomustakaan karata linjalta markkeeraukselle ja markkeeraukseen ei Miina pahasti yrittänyt ennakoida/karata. Pientä nykimistä kun olin lähettämässä. 

Kiki, Kalle, Paavo, Miina

Kaiken kaikkaan koulutus antoi meille todella paljon, ja olen ennemmän kuin tyytyväinen siihen että uskalsin lähteä nomekoulutukseen. Miinassa on aivan valtava potentiaali ja sain kovasti kehuja siitä kuinka hyvä koira mulla on käsissä. Tarvitaan vain perusasioiden treeniä, ja mustavalkoista koulutusta. Piippaaminen kuriin, nomekäveleminen kuntoon ja meidän yhteistyö ja johtajuus vielä paremmaksi. Oli hienoa huomata oma kehitys tässä lajissa. Olen oppinut olemaan rauhallinen ja hillitty koiraa ohjatessa (kiitos Nallin) ja sanottiinkin sen olevan hyvä vastapaino Miinalle, joka on aika sähikäinen ja _todella_ nopea. 

Pienenä koontina siis:

• Puutu piippaamiseen, myös tärinään, joka edeltää ääntä. Kehu hiljaa olemisesta. 
• Hihnassa oleminen kuntoon, reilu palaute vetämisestä ja kehu hyvin kävelemisestä ja olemisesta
• Treenaa luopumista ja markkeerauksia niin että käännyt/jätät muistiin. 
• Treenaa linjoja erilaisiin paikkoihin, juurikin järven rantaan (ei aina veteenkään), mäkeen, ojaan...jne
• Opeta lähihaku paremmaksi, piilota pienelle alueelle dameja ja pillitä. 
• Pysäytä linjan päässä ennen lähihakupillitystä, ja saa koiran keskittyminen näin paremmaksi. Myös ohjaaminen on kauniimpaa niin, kuin että pillittää raivokkaasti. 

Pirkan Damit

Niin se vaan on hujahtanut jo pitkä tovi edellisestä päivityksestä. Tässä välissä on ollut kaikenlaista hulinaa ja kouluun monen kurssin loppuunsaattamista, joten Moodlea on tullut aukaistua enemmän kuin bloggeria. 

Miinan kanssa oltiin Pirkan Dameissa 1.4 yksilökilpailussa, kun toista Biaminin joukkuetta ei saatukkaan lopulta kasaan. 
Oltiin ensin ohjaus/markkeerausrastilla. Minusta tehtävät oli vähän hölmöjä. Markkeeraukset tuli pienelle alueelle outoon hakkuuaukkoon ja ykkösen ja kakkosen välinen etäisyys oli ehkä n. 10 metriä. Miina oli hiukan levoton ja en oikein saanut sitä samalla lailla kontaktiin ja työnteko moodiin kuin treeneissä. Pidin taippariotteessa laukauksen ajan ja Miina haki ykkösen ensin. Palautus oli huono, pudotti damin mun jalkoihin. Kakkosen haki suoraviivaisesti ja palautus tuli käteen asti. 
Ohjaustehtävä oli (meille) vielä hassumpi. Lyhyt matka ehkä etäisyys kauimpaan damiin pyöri tässäkin siinä kymmenen metrin hujakoilla, toinen dami oli vielä lähempänä. Miina ampui eteenlähetyksellä yli molemmista ja vähän vinoonkin. En oikein saanut lähetettyä Miinaa kunnolla linjalle, jostain syystä. Paikka oli meille outo, tämäkin samaisessa hakkuuaukossa ja jotenkin ei vain oikein onnistunut. Menin ihan lukkoon linjan lyhyydestä enkä ymmärtänyt edes pysäyttää. Saatiin kuitenkin damit talteen, molemmille vaadittiin vaan se kaksi lähteystä... Palautukset linjalta oli kuitenkin jo taas parempia, ja Miina suoritti ne loppuun asti.
Haussa Miina toi kolmen minutin aikana kolme kuudesta damista. Sade painoi hajut maahan ja Miina jäi turhaan pyörimään paikkoihin mistä oli jo noudettu. Haku oli tyypillistä Miinaa. Paljon jalkoja ja tapahtumaa mutta liian vähän nenää mukana. Palautukset sain käteen asti kaikilla kolmella kerralla. 

Yhteistyöhön saimme kommenteiksi hallittavuuden petrausta ja pillikuuliaisuuden harjoittelua. Olen näistä samaa mieltä, liian vähän on treenattu hallittavuutta ja yleistä olemista. Ensimmäistä kertaa oltiin myös tällaisessa tilanteesa missä tapahtuu, on muita koiria ja paukkuu, sitten taippareiden jälkeen.  
Oli ihana päästä purkamaan tilanne heti Miinan kasvattajan ja tuttujen kanssa. Me ei olla juurikaan treenattu poruokoissa eikä niin että joku muu olisi suunnitellut jonkun tehtävän. Usein treeneissä aina tekee varasuunnitelman jos koira ei toimi toivotusti, kokeessa sitä ei niin pysty valmiiksi suunnittelemaan ja siinä se haaste onkin. Tästä syystä olin linjalla aivan pihalla mitä olisi pitänyt tehdä.
Kaiken kaikkiaan olen kokonaisuudessa tyytyväinen Miinan toimintaan ja siihen miten itse selvisin. Nomen kokeenomaiset tilanteet on kuitenkin itselle vieraita, ja jokaisella kerralla oppii jotain uutta. Ehdottomasti jatkamme nomen treenausta ja olikin hyvä saada monta treenattavaa lisää. Onneksi minun ja Miinan ensimmäinen nomekoulutus on jo bookattu kalenteriin joten siis eikun treenaamaan! 


Treeniin siis:
- Erilaiset maastot, ei vain peltoa ja pitkiä linjoja. Myös metsään ja lyhyempiä linjoja.     
- Hallittavuus, nomeseuraaminen ja passi.
- Pillikuuliaisuus, jos hausta kutsun luokse on tultava heti.
- Palautukset myös dameilla näteiksi, riistalla Miina tuo kauniisti mutta damit on jostain syystä vähän leikkikaluja toisinaan.
- Enemmän kokeenomaisia treenejä ja toisten tekemiä tehtäviä, mihin en ole ehtinyt tehdä suunnitelmaa B kun kaikki ei mene toivotusti.