nomekoulutuksessa Biamin- kennelleirillä

Lauantaina 18.5 lähdettiin heti aamulla kohti Pieksämäkeä, tarkoituksena osallistua nomekoulutukseen kasvattajan järkkäämällä leirillä. Tämä oli meille nyt toinen kerta nomekoulutuksessa , jossa oltiin edellisen kerran kaksi vuotta sitten samaisella leirillä. 

Perille päästyä, lähdin viemään Miinaa lenkille ja päästämään hiukan vapaaksi jotta suurin touhotus hiukan laantuisi ennen itse koulutuksen alkamista. Miina käyttäytyi alusta lähtien tosi kivasti, ja nomeseuraaminen palautui mieleen myös yllättävän nopeasti. 

Lounaan jälkeen sitten jakaannuttiin jokainen ryhmä oman kouluttajan kanssa maastoon. Oltiin Miinan kanssa Pasi Tikan ALO- ryhmässä, jota etukäteen hiukan jännitin mutta lopulta kuitenkin ihan turhaan sillä ryhmässä oli kaikki hyvin samantasoisia koirakoita. Maastoon kävelytin Miinan nomeseuraamisessa, joka meni valtavan hienosti enkä joutunut kuin aivan muutaman muistutuksen antamaan vetämättä kävelemisestä. 

Aloitettiin tutustumiskierroksen jälkeen helpolla markkeeraus ja linjaharjoituksella, jossa siis jokaiselle tehtiin yksi markkeeraus ja sen jälkeen samaan paikkaan lähetettiin linjalla koira hakemaan dami. Miina suoriutui tästä ihan ongelmitta. 

Tehtiin jokainen harjoitus yksitellen, jolloin toiset koirakot oli hiukan kauempana suorittajasta. Passikäyttäytymiseen olin älyttömän tyytyväinen. Ensimmäisellä treenikierroksella jouduin kerran huomauttamaan piippaamisesta, jonka jälkeen Miina oli aivan tyynenä koko loppupäivän ajan eikä päästänyt ääntäkään. Viimeksi, kun oltiin Maaritin nomekoulutuksessa, jouduin Miinalle kertomaan aivan todella voimakkaasti piippaamisen olevan ei toivottua, joten ollaan me jossakin edistytty tässä kahdessa vuodessa :D 

Lämpötila kipusi päivän aikana sinne lähemmäs kahtakymmentäviittä astetta, joten tehtiin myös helpot markkeeraukset veteen. Markkeerauksissa ei sinänsä ole mitään ongelmaa, muutakuin että niitä täytyisi vähän opettaa. Saatiin hyviä neuvoja, tähän markkeerausten opetteluun samoin kuin lähihaun, jota Miina ei osaa vielä oikein ollenkaan. Vedestä palauttamiseen täytyy nyt myös kiinnittää enemmän huomiota, silllä damia palauttaessa Miina maalle noustua tiputti damin, ravisteli ja lähti vasta sitten tuomaan damia minulle. Ravistelu täytyisi tapahtua vasta sitten kun dami tai riista on kokonaan palautettu ohjaajalle, joten opeteltavien asioiden listalle lisätään myös vedestä palauttaminen. Tätä ravisteluongelmaa ei ole lämpimällä riistalla ollut ollenkaan, esimerkiksi sorsajahdissa, sillä Miinalla on kerran karannut lintu suusta kun se on pudottanut sen maahan ennen luovutusta ohjaajalle,  joten oppi on jo siinä mennyt itsestään perille. 

Tosiaan koulutuksen aikana ehdittiin hyvin käydä läpi markkeeraukset, lähihaku ja linja, jotka nyt on ensimmäiset ja oleellisimmat asiat jotka tulisi opettaa ennen kokeeseen menoa. Linjaa ollaan jonkin verran tehty, mutta koulutuksessa treenattiin sitä ihan tiellä, niin että damit laitettiin pienelle metsätielle jonoon noin parin kolmen metrin päähän toisistaan ja koira lähetettiin niitä sitten yksitellen noutamaan. Tämä oli Miinalle hyvä harjoitus, sillä toisinaan Miinalla on ollut tapana vähän kuikuilla muita noudettavia ja vaihtaa damia ennen palautusta. Tälläkertaa Miina ei edes aikonut vaihtaa, vaikka ensimmäisellä lähetyksellä juoksikin suoraan toiselle damille lähimmän ohitse. 

Viimeisenä harjoituksena tehtiin vielä luopumisharjoitus kasvattajan kanssa. Heitettiin siis dami veteen, käännettiin koira ympäri ja tehtiin nouto kuivalle maalle ennen vedestä noutamista. Tämä oli Miinalle super hankalaa. Me ei olla tehty koskaan luopumista muualla kuin tokossa ja kotona, joten dameilla ja etenkin veden ääressä tässä oli suuria vaikeuksia. Tehtiin Miinalle hiukan helpotetumpi versio tästä joten kun olin kääntänyt Miinan ympäri jätin sen rantaan, laitoin damin maalle ja käskin Miinan vain tuoda damin minulle. Tämä sujui mutta Miinan ajatus oli kuitenkin selkeästi kokoajan vedessä olevassa damissa. Tehtiin sitten vielä yksi nouto lisää maalla ennen veteen päästämistä, jonka jälkeen lähetin Miinan linjalla hakemaan vedestä damin. Tämä luopumisharjoitus lisätään siis ehdottomasti myös opeteltavien asioiden listalle. :) 

Oli kyllä superkiva päivä, ja hyvä koulutus josta saatiin paljon vinkkejä ja treeni-idiksiä joita aletaan nyt testaamaan. Miinassa on kyllä ihan potentiaalia nomekoiraksi, joten ehkä tätytyy nyt vähän ryhdistäytyä treenaamaan. Jospa meidät vielä joskus kokeestakin löytäisi.. :) 

Biamin & Vauhti-Noudon kennelleiri

Lauantaina 20.5. lähdettiin heti aikaisin aamusta matkaan, kohti Pieksämäkeä ja kenneltreffejä. Kyseessä oli siis Biaminin ja Vauhti-Noudon yhteiset kenneltreffit, joihin olin ilmoittautunut ALO- nomeryhmään. Kouluttajana meillä oli Maarit Saarinen. 

Aloitettiin treenit kävelemällä muutaman sadan metrin päähän treenipaikalle. Tässäkohtaa tuli esiin meidän ensimmäinen nomeen liittynyt ongelma tai kouluttamattomuus, eli nomeseuraaminen/nätisti hihnassa käveleminen. Miina oli levoton, hiukan veti ja selkeästi kuumeni jo tästä ryhmässä kävelystä. Päästyämme töppäreen päälle, Miina kuitenkin rauhoittui makoilemaan mun jaloissa, kun höpöteltiin alkuun hieman treenien kulusta. Pientä ininää kuului, mutta pääosin Miina pystyi tähän rauhoittumaan. 

Aloitettiin treenit pienellä passiharjoituksella, jossa ammuttiin starttarilla, heiteltiin dameja ja kvaakatettiin mäen alla järven rannassa. Seistiin rivissä kaikki koirakot mäen päällä, ja tässä tuli esiin Miinan toinen nomeen liittynyt probleema, piippaus. Miina on tehnyt tätä aiemmin myös samanlaisena, lähes huomaamattomana ininänä mutta kuitenkin selkeänä ääntelynä. Aiemmin en ole tehnyt tästä mitään, vaan Miina ei ole ääntelyllä vana yksinkertaisesti saanut mitään, ei ruokakupilla kuin ei myöskään metsässä. Nyt kuitenkin päätettiin puuttua tähän kerralla ja kunnolla. 

Fyysisempi puuttuminen auttoi ja lopetti piippaamisen lähes kerrasta. Miinan ilme ja olemus koko treenissä muuttui kertaheitolla paremmaksi. Koko seuraavan neljätuntisen aikana puutuin ehkä kahdesti ääntelyyn ja samalla kun Miinan olemus muuttui nöyremmäksi, alkoi nomeseuraaminenkin luonnistua. Sain puututtua paremmin myös nomeseuraamiseen ja sekin tuli korjattua kuntoon tässä samalla. 

Itse treenissä tehtiin linjaa, niin että dami oli mäen alla järven rannassa. Ensin otettin lähetys lähempää sitten asteittain kasvatettiin matkaa ja lisättiin eteen myös luonnollinenen este, eli koottiin risuista ja oksista yli hypättävä este. Miina suoriutui linjasta hyvin, sitähän me ollaankin treenattu. Myös yksi Miinan parhaista omisnaisuuksista, sitkeys, tuli taasen esiin lähihaussa. Linja esteen yli onnistui ensimmäisellä lähetyksellä myös oikein hyvin, ja palautuskin saatiin käteen asti esteen yli. 

Seuraavaksi tehtiin markkeerausharjoitus, niin että ensin katsottiin markkeeraus jonka jälkeen käännyttiin vain hetkeksi ympäri. Ideana siis se että koira oppii jättämään/luopumaan markkeerauksesta. Miinalle tämä oli vaikeaa, eikä olla koskaan ennen tämmöistä treenattukkaan. Ensimmäisellä kerralla, kun kääntymisen jälkeen lähetin Miinan markkeeraukselle, ampui Miina vain matkaan sokeasti jonnekkin. Kutsu takaisin, ja markkeeraus ja kääntyminen uudestaan. Tämä toinen kerta oli jo paljon parempi. Tämä tulee ehdottomasti mukaan treeneihin, ja Maarit suosittelikin sitä tehtäväksi paljon Miinan kaltaiselle kuumalle koiralle. 

Lopuksi yhdistettiin nämä molemmat, linja ja markkeeraus, niin että ensin markkeeraus jonka jälkeen käännytään ja otetaan ensin linja. Kokonaisuutena homma sujui Miinan kanssa kohtuullisen hyvin. Ei aikomustakaan karata linjalta markkeeraukselle ja markkeeraukseen ei Miina pahasti yrittänyt ennakoida/karata. Pientä nykimistä kun olin lähettämässä. 

Kiki, Kalle, Paavo, Miina

Kaiken kaikkaan koulutus antoi meille todella paljon, ja olen ennemmän kuin tyytyväinen siihen että uskalsin lähteä nomekoulutukseen. Miinassa on aivan valtava potentiaali ja sain kovasti kehuja siitä kuinka hyvä koira mulla on käsissä. Tarvitaan vain perusasioiden treeniä, ja mustavalkoista koulutusta. Piippaaminen kuriin, nomekäveleminen kuntoon ja meidän yhteistyö ja johtajuus vielä paremmaksi. Oli hienoa huomata oma kehitys tässä lajissa. Olen oppinut olemaan rauhallinen ja hillitty koiraa ohjatessa (kiitos Nallin) ja sanottiinkin sen olevan hyvä vastapaino Miinalle, joka on aika sähikäinen ja _todella_ nopea. 

Pienenä koontina siis:

• Puutu piippaamiseen, myös tärinään, joka edeltää ääntä. Kehu hiljaa olemisesta. 
• Hihnassa oleminen kuntoon, reilu palaute vetämisestä ja kehu hyvin kävelemisestä ja olemisesta
• Treenaa luopumista ja markkeerauksia niin että käännyt/jätät muistiin. 
• Treenaa linjoja erilaisiin paikkoihin, juurikin järven rantaan (ei aina veteenkään), mäkeen, ojaan...jne
• Opeta lähihaku paremmaksi, piilota pienelle alueelle dameja ja pillitä. 
• Pysäytä linjan päässä ennen lähihakupillitystä, ja saa koiran keskittyminen näin paremmaksi. Myös ohjaaminen on kauniimpaa niin, kuin että pillittää raivokkaasti. 

Pirkan Damit

Niin se vaan on hujahtanut jo pitkä tovi edellisestä päivityksestä. Tässä välissä on ollut kaikenlaista hulinaa ja kouluun monen kurssin loppuunsaattamista, joten Moodlea on tullut aukaistua enemmän kuin bloggeria. 

Miinan kanssa oltiin Pirkan Dameissa 1.4 yksilökilpailussa, kun toista Biaminin joukkuetta ei saatukkaan lopulta kasaan. 
Oltiin ensin ohjaus/markkeerausrastilla. Minusta tehtävät oli vähän hölmöjä. Markkeeraukset tuli pienelle alueelle outoon hakkuuaukkoon ja ykkösen ja kakkosen välinen etäisyys oli ehkä n. 10 metriä. Miina oli hiukan levoton ja en oikein saanut sitä samalla lailla kontaktiin ja työnteko moodiin kuin treeneissä. Pidin taippariotteessa laukauksen ajan ja Miina haki ykkösen ensin. Palautus oli huono, pudotti damin mun jalkoihin. Kakkosen haki suoraviivaisesti ja palautus tuli käteen asti. 
Ohjaustehtävä oli (meille) vielä hassumpi. Lyhyt matka ehkä etäisyys kauimpaan damiin pyöri tässäkin siinä kymmenen metrin hujakoilla, toinen dami oli vielä lähempänä. Miina ampui eteenlähetyksellä yli molemmista ja vähän vinoonkin. En oikein saanut lähetettyä Miinaa kunnolla linjalle, jostain syystä. Paikka oli meille outo, tämäkin samaisessa hakkuuaukossa ja jotenkin ei vain oikein onnistunut. Menin ihan lukkoon linjan lyhyydestä enkä ymmärtänyt edes pysäyttää. Saatiin kuitenkin damit talteen, molemmille vaadittiin vaan se kaksi lähteystä... Palautukset linjalta oli kuitenkin jo taas parempia, ja Miina suoritti ne loppuun asti.
Haussa Miina toi kolmen minutin aikana kolme kuudesta damista. Sade painoi hajut maahan ja Miina jäi turhaan pyörimään paikkoihin mistä oli jo noudettu. Haku oli tyypillistä Miinaa. Paljon jalkoja ja tapahtumaa mutta liian vähän nenää mukana. Palautukset sain käteen asti kaikilla kolmella kerralla. 

Yhteistyöhön saimme kommenteiksi hallittavuuden petrausta ja pillikuuliaisuuden harjoittelua. Olen näistä samaa mieltä, liian vähän on treenattu hallittavuutta ja yleistä olemista. Ensimmäistä kertaa oltiin myös tällaisessa tilanteesa missä tapahtuu, on muita koiria ja paukkuu, sitten taippareiden jälkeen.  
Oli ihana päästä purkamaan tilanne heti Miinan kasvattajan ja tuttujen kanssa. Me ei olla juurikaan treenattu poruokoissa eikä niin että joku muu olisi suunnitellut jonkun tehtävän. Usein treeneissä aina tekee varasuunnitelman jos koira ei toimi toivotusti, kokeessa sitä ei niin pysty valmiiksi suunnittelemaan ja siinä se haaste onkin. Tästä syystä olin linjalla aivan pihalla mitä olisi pitänyt tehdä.
Kaiken kaikkiaan olen kokonaisuudessa tyytyväinen Miinan toimintaan ja siihen miten itse selvisin. Nomen kokeenomaiset tilanteet on kuitenkin itselle vieraita, ja jokaisella kerralla oppii jotain uutta. Ehdottomasti jatkamme nomen treenausta ja olikin hyvä saada monta treenattavaa lisää. Onneksi minun ja Miinan ensimmäinen nomekoulutus on jo bookattu kalenteriin joten siis eikun treenaamaan! 


Treeniin siis:
- Erilaiset maastot, ei vain peltoa ja pitkiä linjoja. Myös metsään ja lyhyempiä linjoja.     
- Hallittavuus, nomeseuraaminen ja passi.
- Pillikuuliaisuus, jos hausta kutsun luokse on tultava heti.
- Palautukset myös dameilla näteiksi, riistalla Miina tuo kauniisti mutta damit on jostain syystä vähän leikkikaluja toisinaan.
- Enemmän kokeenomaisia treenejä ja toisten tekemiä tehtäviä, mihin en ole ehtinyt tehdä suunnitelmaa B kun kaikki ei mene toivotusti.     

Alkuvuoden treenejä

Edellisenä lauantaina oltiin hallilla treenaamassa tokoa, Kennelpiirin nuorten koirien valkkuryhmän kanssa. Miina kanssa päätin, että keskityn vain kontaktitreeneihin, se kun on ollut hiukan hakusessa ja unoholassa taas viimeaikoina. Pidin Miina vain perusasennossa kentän laidalla ja katselimme muiden treenejä. Ongelmana on kesto, kontakti ei kestä pitkään ja toisena juttuna oikea tassu, joka on jatkuvasti ylhäällä. Määrätietoisesti palkkailin vain kun molemmat jalat maassa ja katse hyvin ylhällä.
Lisäksi tehtiin hiukan muutakin, pieniä seuraamispätkiä ja käännöksiä. Oikealle kääntyminen tuppaa aina levähtämään ja jäämään väljäksi kun taas vasemmalle kääntyessä törmäillään. Vasemmalle kääntymisessä kyllä auttaa, jos muistan antaa hiukan vartaloapua ennen käännöstä. Täyskäännös on suht ok, vähän ehkä väljä mutta ei samallalailla kuin oikealle.   Loppuun tehtiin ryhmäpaikkikset ja voi miten Miina tässä tsemppasi! Muutaman kerran huomautin nuuskimisesta ja ympäriinsä katselusta. Kävin palkaamassa välillä, aina kun oli kauniisti ja katseli eteenpäin. Tähän olen kyllä tyytyväinen ja ennemmin käyn palkaamassa sitä vielä pitkän aikaa hyvin olemisesta, kuin että saan tästä samanlaisen murheen kuin mikä se Nallin kanssa on...

Lisäksi kontaktipulmaan liittyen olen käynyt Miinan kanssa paristi kaupungissa lenkillä, ja vaatinut sitä aina välillä kesken kävelyn perusasentoon ja kontaktiin. Lisäksi lenkin aikana kaupungissa palkkailin heti jos/kun Miina otti katsekontaktin kesken kävelyn. Tämä kirjoitus kuulostaa lähinnä siltä että täälä treenataan pikkupennun kanssa, mutta joskus on kyllä enempi kuin hyvä palata perusteisiin. Viikonlopun kontaktisulkeinen teki kyllä tehtävänsä, eilen lenkillä Miina oli niin täpäkkänä ja kulki sivulla keppi suussa minua toljottaen. :) 

Nyt alkuvuonna ollaan treenattu iltaisin ruokakupilla myös seisomista oikein urakalla. Olen ilmoittanut Miinan Turkuun top dog showhun, ja ensi sunnuntaina sitten olisi tarkoitus mennä pyörähtämään kehässä. Miten melkein jännittääkin yksi koiranäyttelyyn meneminen, onneksi on tullut niissäkin pyörittyä niin ainakin käytännöt on jokseenkin selvillä :D 

Eilen ja tänään tehtiin aamulenkillä muutamat linjatreenit. Vein pellolla lähetyspaikalta n.50 metrin päähän pari damia ihan ojanreunalle ja linjan keskeltä tein yhden poikkipolun vasemmalle ja vein damin tukkipinon juureen. Lähetin Miiinan ensin suoraan linjaan, sen jälkeen suoraan linjaan ja pysäytin pillillä keskelle. Kaikki meni tähän asti tosi hyvin ja Miina pysähtyi pillille napakasti, kun matkalla pellolle muistutin sen paristi mieleen. Vasemmalle lähteminen onnistuui tuplakäskyn jälkeen, joten totesin että suunnat otetaan treeniin nyt uudestaan. Jätin asian siis hautumaan ja palaan siihen loppuviikosta uudelleen, risteävien polkujen kanssa. 
Vasemman noudon jälkeen lähetin Miinan vielä suoraan linjaan ottamaan toisen edessä olevista dameista ylös. Ajattelin että teen suorat linjat vielä uudelleen ja yhdistän samaan pillipysähdykset. Vein damit ja kun palasin lähetykseen huomasin viereistä tietä myöden lähestyvän kävelijöitä. Miina jäi niihin kiinni ja nosti vain selkäkarvat pystyyn, enkä tällöin viitsinyt sitä linjaan lähettää. Odotin, Miina otti kontaktin ja pistin sen linjaan. Hiukan kurvaili ja huomasin siitä että pakka hajosi nyt kun kävelijät ilmestyi kuvaan. Palautuksen jälkeen uudelleen linjaan ja tämä sujui suoremmin joten päätin päättää siihen, onnistuneeseen suoritukseen. 

Tänä aamuna menin pellolle aamulenkin yhteydessä uudelleen, nyt vain eri paikkaan. Ajattelin tehdä vain pitkiä linjoja ja pysäytyksiä. Otin kiintopsteeksi pienen pöheikön ja kiven jonka juureen vein kolme damia. Lähetyspaikalta dameille tuli matkaa ehkä vajaa sata metriä, eli tuplasin matkan eilisestä. Ensin vain suoraan, vahvistin välissä eteen käskyä kun havaitsin mutkittelua. Toisella lähetyksellä täydestä vauhdista piippasin pilliin ja lumi vain pölähti kun Miina löi liinat kiinni, hihkuin hiljaa sisälläni ja paiskasin tennarin palkaksi. 
Lähetin hetken leikin jälkeen uudeleen suoraan linjaan ja annoin mennä ilman pysäytyksiä, viimeisen lähetyksen tein taas niin että piippasin pysäytyksen puolessavälissä. Huomasin Miinasta että se kyllä havaitsi ja tasan kuuli piipin mutta jatkoi kuitenkin laukan pari, huusin sille "hei" ja sen jälkeen Miina samantien istui. Tästä stopista taakselähetyksellä eteen ja dami ylös. Lopetin tähän. Olen tyytyväinen Miinan osaamistasoon, edellisestä nometreenikerrasta kun on vierähtänyt taas jo hyvä tovi. Nyt siis seuraavaksi käydään suuntien kimppuun ja vahvistamaan taakselähetystä. Markeerauksia olisi taas hyvä päästä tekemään pitkästa aikaa, täytynee siis houkutella treeneihin joku appariksi mukaan. :)