Miina 1.v!

Viikonloppuna Miinalle tuli täyteen yksi vuosi ja ajattelin Miinan 1.v synttäreiden kunniaksi julkaista tämän pitkään arkistossa lojuneen tekstin mitä olen hiljalleen kirjoitellut.

Miina siis kotiutui perjantaina 14. elokuuta 2015, Pieksämäeltä Hukkasen Tuijan hoivista. Toisen tai oikeastaan ihan oman koiran hankinta pyöri enempi ja vähempi mielessä jo pari vuotta. Kuitenkin ajatus aina lykkäntyi eirinäisistä syistä, ja jätin sen hautumaan kunnes taas jonain kertana palasin siihen uudestaan. Lukion loputtua aloin asiaa vakavammin miettimään ja selailemaan pentuvälityksiä ja kasvattajia. Vielä varmemmaksi asia kävi kun tuli päätös siitä että koulu ei korkeakoulussa jatku vaan "välivuosi" ammattikoulussa olisi edessä. Ammattikoulussa oleminen antoi siis hyvän mahdollisuuden pennulle, aikaakin tulisi olemaan enemmän koiran kanssa olemiseen ja sen kasvun seuraamiseen.

Rotuvalintana labukka oli osin sattumaa ja osin myös alunpitäenkin vaihtoehtona tollerin rinnalla. Pidän labukasta noin yleisesti koirana. Siinä on kuitenkin paljon samaa kuin tollerissa, kompakti koko ja kiva luonne ja semmoinen peruskoira. Metsästyslinjainen vielä palvelisi montaa käyttötarkoitusta. Labukka on luonteeltaan myös helppo, jos niin voi sanoa, tai ainakin itsellä se oli mielikuvaksi tullut kun oli muiden labukoita seuraillut ja nähnyt. Ajattelin että noutaja kun noutaja ja päätin että labukka on yhtä varteenotettava vaihtoehto seuraavaksi koiraksi kun tolleri. Jotenkin ajattelin myös että voisi olla parempikin että toinen olisi erirotuinen koira, etten alkaisi vertaamaan Nalliin niin kovasti. No en tiedä, ehkä ihan yhtä paljon vertailen noita kahta kuin olisin verrannut kahta tolleria. Pidän kyllä tästä tilanteesta nyt että on samaanaikaan molemmat mieluisat noutajarodut.

 Labukkapentueita tutkiessani oli huomattavaa se kuinka paljon niitä suhteessa tolleripentueihin on. Tosin metsästyslinjaisia vähemmän mutta kyllä jokunen tovi vierähti koirien taustoja ja sukuja ihmetellen. Loppujenlopuksi parikin varteenotettavaa vaihtoehtoa löytyi ja ajatus myös nartusta selkiintyi. Koin uroslabukan olevan tosi iso (verrattuna urostolleriin ja labukkanarttuun) ja mielessä oli hieman liian kirkkaana Nallin murkkuiän painit ja itkut joten päätös nartusta oli loppuviimein aika selvä. Lisäksi on ehkä hyvä kehittyä koiranohjaajana ensin hieman enemmän ennenkuin ottaa seuraavaa noutaja- urosta.
  

Kun nyt on likimiten vuodenpäivät Miinan kanssa touhunnut niin en kyllä hetkeäkään ole rotuvalintaa katunut! Eroja noiden kahden rodun väliltä löytyy kyllä mutta on niissä joitain samojakin juttuja. Muutamia mainitakseni niin onhan Miina hyvin paljon miellyttämisenhaluisempi ja paljon enemmän tekemässä juttuja yhdessä kuin Nalli. Nalli myös joskus hieman liikaa tuumii asioita myös itse, Miina on paljon yksinkertaisempi. Kun kerran kiellät tai kerrot miten joku homma tehdään niin yleensä se menee hyvinkin äkkiä perille. Etenkin kieltäminen tarvitsee usein tehdä vain kerran. Toisaalta ihan yhtä innokkaasti ne on molemmat lähdössä tekemään hommia ja ihan yhtä paljon ne molemmat tykkää uida. Lisäksi ihan yhtä pöhköjä ne molemmat välillä on.

Noin yleisesti Miina on luonteeltaan aivan äärettömän kiltti ja avoin. Lisäksi se on todella rohkea, en muista että se olisi mitään edes pelännyt aivan pikkupentunakaan. Miina tervehtii kaikkia aina häntä heiluen ja on aivan mahdottoman iloinen kun joku sitä huomioi. Se pusuttelee valtavasti ja on koko sydämellään aina kaikessa mukana.Kokonaisuudessaan se on siis sopivasti lempeä koira jossa on sopiva ripaus määrätietoisuutta. Meille on kehittynyt aivan valtavan hyvä keskinäinen suhde ja on aina ilo lähteä treenaamaan pienenhuiskuhännän kanssa. En olisi uskonut että siitä yhdeksän mustan pennun kasasta juutri minulle osuu tälläinen koira!