Nappen tokoiluja ja Miinan jälki

Nalppe on päässyt muutamasti taas mukaan tokoilemaan. Oli virkistävää pitkästä aikaa kun sivulla tuijottikin rauhallinen punaturkki, salamannopean Miinan sijaan. Nappe oli selkeästi innoissaan pitkästä aikaa päästessää kentälle treenaamaan. Ollaan tehty kaukoja, ruutua ja jääviä. Nalli kyllä oli superhyvä! 
Ruutuun N juoksi hyvällä vauhdilla ja pysähtyi heti salamana kun käskin, Nalli myös löysi hyvin ruudusta oikean paikan. Tehtiin monesta suunnasta ja eri etäisyyksiltä mutta niin se vaan aina osasi oikein. <3 Hieno Napsu! 
Jäävät meni myöskin jostain syystä ihan superhyvin. Maahan mätkähti heti salamana ja seisomaankin stoppasi samointien. Uskomatonta, en odottanut Nappen muistavan ja tekevän asioita näin hyvin mutta olin väärässä. 
Kaukot olikin toinen juttu, takajalat ei meinannut pysyä paikoillaan ei sitten millään. Laitoin lelut molemmille sivuille ja taakse, se hieman auttoi. Tätä voitaisiin kuitenkin alkaa treenata enemmänkin. Kaukojen liikkeet ja liikeradat olisi myös hyvää jumppaa noin muutenkin.

Miinan tokoiluista kirjoittelen lisää hieman myöhemmin kun saan videot koneelle.

Miinalle tein viimeviikon perjantaina verijäljen. Viime syksynä oltiin yhtä peuraa jo jäljestämässä, mutta ajattelin että on ihan hyvä ehkä tehdä ihan kunnon verijälkikin. Pituutta tuolla jäljellä ei ollut kuin ehkä 40-50metriä, näin alkuun ja vanheta en antanut kuin reilun puolisen tuntia. Tein jäljen aika helppoon maastoon ja laitoin aika runsaasti verta matkalle. Ajattelin että jos ei se osaakkaan...
No osasi se. Miina lähti melkoisella vauhdilla kaatopaikalta etenemään, hyvä että perässä pysyin. Eteni säntillisesti jälkeä pitkin, yhdessä kohdassa meni hieman hukkaan mutta löysi nopeasti takaisin jäljelle. Loppukaadolla oli pikkukoiran riemu ylimmillään kun löysi verisen luun päästä. Tästä on hyvä jatkaa ja ehdottomasti täytyy tänä syksynä vielä tehdä toinenkin jälki, ja ehkä hieman haastavampi.