Pirkan Damit

Niin se vaan on hujahtanut jo pitkä tovi edellisestä päivityksestä. Tässä välissä on ollut kaikenlaista hulinaa ja kouluun monen kurssin loppuunsaattamista, joten Moodlea on tullut aukaistua enemmän kuin bloggeria. 

Miinan kanssa oltiin Pirkan Dameissa 1.4 yksilökilpailussa, kun toista Biaminin joukkuetta ei saatukkaan lopulta kasaan. 
Oltiin ensin ohjaus/markkeerausrastilla. Minusta tehtävät oli vähän hölmöjä. Markkeeraukset tuli pienelle alueelle outoon hakkuuaukkoon ja ykkösen ja kakkosen välinen etäisyys oli ehkä n. 10 metriä. Miina oli hiukan levoton ja en oikein saanut sitä samalla lailla kontaktiin ja työnteko moodiin kuin treeneissä. Pidin taippariotteessa laukauksen ajan ja Miina haki ykkösen ensin. Palautus oli huono, pudotti damin mun jalkoihin. Kakkosen haki suoraviivaisesti ja palautus tuli käteen asti. 
Ohjaustehtävä oli (meille) vielä hassumpi. Lyhyt matka ehkä etäisyys kauimpaan damiin pyöri tässäkin siinä kymmenen metrin hujakoilla, toinen dami oli vielä lähempänä. Miina ampui eteenlähetyksellä yli molemmista ja vähän vinoonkin. En oikein saanut lähetettyä Miinaa kunnolla linjalle, jostain syystä. Paikka oli meille outo, tämäkin samaisessa hakkuuaukossa ja jotenkin ei vain oikein onnistunut. Menin ihan lukkoon linjan lyhyydestä enkä ymmärtänyt edes pysäyttää. Saatiin kuitenkin damit talteen, molemmille vaadittiin vaan se kaksi lähteystä... Palautukset linjalta oli kuitenkin jo taas parempia, ja Miina suoritti ne loppuun asti.
Haussa Miina toi kolmen minutin aikana kolme kuudesta damista. Sade painoi hajut maahan ja Miina jäi turhaan pyörimään paikkoihin mistä oli jo noudettu. Haku oli tyypillistä Miinaa. Paljon jalkoja ja tapahtumaa mutta liian vähän nenää mukana. Palautukset sain käteen asti kaikilla kolmella kerralla. 

Yhteistyöhön saimme kommenteiksi hallittavuuden petrausta ja pillikuuliaisuuden harjoittelua. Olen näistä samaa mieltä, liian vähän on treenattu hallittavuutta ja yleistä olemista. Ensimmäistä kertaa oltiin myös tällaisessa tilanteesa missä tapahtuu, on muita koiria ja paukkuu, sitten taippareiden jälkeen.  
Oli ihana päästä purkamaan tilanne heti Miinan kasvattajan ja tuttujen kanssa. Me ei olla juurikaan treenattu poruokoissa eikä niin että joku muu olisi suunnitellut jonkun tehtävän. Usein treeneissä aina tekee varasuunnitelman jos koira ei toimi toivotusti, kokeessa sitä ei niin pysty valmiiksi suunnittelemaan ja siinä se haaste onkin. Tästä syystä olin linjalla aivan pihalla mitä olisi pitänyt tehdä.
Kaiken kaikkiaan olen kokonaisuudessa tyytyväinen Miinan toimintaan ja siihen miten itse selvisin. Nomen kokeenomaiset tilanteet on kuitenkin itselle vieraita, ja jokaisella kerralla oppii jotain uutta. Ehdottomasti jatkamme nomen treenausta ja olikin hyvä saada monta treenattavaa lisää. Onneksi minun ja Miinan ensimmäinen nomekoulutus on jo bookattu kalenteriin joten siis eikun treenaamaan! 


Treeniin siis:
- Erilaiset maastot, ei vain peltoa ja pitkiä linjoja. Myös metsään ja lyhyempiä linjoja.     
- Hallittavuus, nomeseuraaminen ja passi.
- Pillikuuliaisuus, jos hausta kutsun luokse on tultava heti.
- Palautukset myös dameilla näteiksi, riistalla Miina tuo kauniisti mutta damit on jostain syystä vähän leikkikaluja toisinaan.
- Enemmän kokeenomaisia treenejä ja toisten tekemiä tehtäviä, mihin en ole ehtinyt tehdä suunnitelmaa B kun kaikki ei mene toivotusti.