Metsästyskauden aloitus ja tokoilua

Heinäkuu hurahti vauhdilla ohitse, ja nyt mennään jo elokuun lopulla. Heinäkuussa Ähtärin tokokokeen jälkeen oltiin parisen viikkoa tauolla tokoilusta ja jatkettiin treenaamista taas aktiivisemmin labukkakerhon tokovalkun jälkeen 28.7. Tuolloin heinäkuun kerralla aloitettiin liikkeestä seisomisen opettelu, Miinan kanssa sitä ei olla tehty koskaan ollenkaan ja halusinkin siihen jonkun uuden tavan opettaa. Rehellisesti sanottuna en edes muista miten Nallin kanssa liikkeestä seisomista aikanaan treenattiin ja opteltiin, joten uudet tuulet oli tähän liikkeeseen enemmän kuin tervetulleita. 

Ideana onkin nyt opettaa Miinalle ajatus siitä että käskysanan kuullessa etutassut liimaantuu maahan heti. Liikettä rakennetaan ns. pomppimisen kautta, eli ensin opetetaan Miina tarjoamaan paikallaan pomppimista, ei tasajalkaan vaan niin että koira pompottaa etujaloillaan. Me ollaan Miinan kanssa nyt tässä vaiheessa menossa, eli olen kovasi vahvistanut peräkkäisiä pomppuja ja opettanut vihjesanan kautta Miinaa tarjoamaan pomppuja. Tästä sitten jatketaan niin että, kun koira tulee alas pompusta tulee käskysana ja palkka, jolloin ajatus rakentuu siihen että "top" on sama kuin etujalat liimattuna maassa nyt. Palkan kanssa täytyy vaan olla tarkkana, että Miina varmasti pysähtyy ja on paikoillaan todella kun käsky tulee. Siksipä ollaan opeteltu tässä samassa yhteydessä myös namikädestä luopumista, jotta palkkaus hypystä onnistuisi oikein. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan se että koira pysähtyy itse liikkeessä pompahtaen, pomput on tässä vain apukeino saada ajatus jalkojen liimaantumisesta maahan.

Tätä samaa pomputtelua jatkettiin nyt eilen 24.8. myös Riitan johdolla labukkakerhon tokovalkussa. Lisäksi tehtiin hyppyä, ihan vaan kokeilumielessä kun oli erilaisia hyppyjä kerrankin mukana ja Miinahan teki aivan moitteettomasti. Lisäksi paneuduttiin hieman myös merkin kiertoon, ja siinä olleet ongelmat ratkesikin kaikki kerralla kun palkkauskohtaa muutetiin hiukan. Omatoimisesti treenatessa ollaan tehty myös ruutua, lähinnä motivoiden joko kosketusalustalla tai lelulla. 

Avoimen luokan liikkeet on siis otettu todella treeniohjelmaan ja ilmoitinkin Miinan viimeiseen alokasluokan kokeeseen 17.9. oli sitten tulos mikä tahansa. 

Elokuun kymmenes alkoikin sitten kyyhkyjahti, jonne suunnattiin jo ennen auringonnousua passiin. Miinan passityöskentely on kyllä parantunut sitten viimevuoden. Joudun paristi muistuttamaan hiljaisuudesta ja se riittikin koko aamulennon ajaksi. Illalla ei muistaakseni ollut mitään kummempaa ääntelyä. Noutoja kertyi kivasti koko päivän ajan, kokonaisuudessaan reilu kolmisenkymmentä. Miina oli ylösotoissa napakampi eikä enää syljeskellyt höyheniä kesken palautuksen. Lisäksi otteet oli parempia ja yksikään edes elossa oleva ei päässyt Miinan suusta karkuun, vaan jokainen palautui käteen asti. 

Kahdeskymmenes päivä oltiinkin sitten sorsajahdin aloituksessa. Mentiin jo ennestään tutulle pienelle saarelle passiin. Miinan passityöskentely oli entistä rauhallisempaa kuin aiemmin. Miina kävi makoilemaan mun jalkoihin kun oli pitkiä pätkiä ilman pauketta, ja vaikka vieressä paukkuikin ei Miina juuri hötkyillyt, oli skarppi mutta rauhallinen. Miinalle osui hyviä noutoja, muutama pidemmälle matkalle ja pari aivan saaren tuntumaan. Tuuli oli tuolloin aika puuskaista ja löi välillä suuriakin aaltoja uintimatkalle, mutta niin se vain sitkeästi toi sorsat talteen.