Syksyn kuulumisia

Mistähän aloittaisin? Kirjoittaminen on ollut ajatuksissa jo pitkään, mutta jotenkin aina on tullut joku homma samaan aikaan hoidettavaksi. Syksyn opinnot on lähes valmiina, ja nyt saa jo hiukan ottaa rennommin. Yksi kurssi joulu- tammikuun aikana hoidettavana mutta eiköhän se siitä suju. 

Miinan kanssa on tokotreenien osalta otettu myös rennommin viimeiseset puolitoista kuukautta. Ollaan käyty kentällä treenaamassa, sanoisin ehkä kerran viikossa, aina kun kelit on sen sallineet. Avoimen luokan liikkeet etenee hitaasti mutta varmasti eteenpäin kohti kokonaisia liikkeitä, eniten työtä tällä hetkellä aiheuttaa ruutu ja liikkeestä seisominen. Miinalla on ongelmia ruudussa oikeastaan kaikissa osa-alueissa ja seisomisessa ollaan nyt keskitytty etujalkojen pitämisessä paikoillaan ja maassa. Kaikkiin ongelmiin mulla on hyvänlainen korjaussarja kasassa kyllä, kerättynä parilta eri kouluttajalta, ja olenkin päässyt jo toteuttamaan tekemääni suunnitelmaa asioiden saamiseksi kuntoon. Voisinkin tehdä tänne koonnin lähiaikoina, siitä missä mennään nyt, osakseen myös omien ajatusteni selventämiseksi. 
Labradorinnoutajien tokovalmennusryhmä päätty lokakuussa viimeisiin treeneihin. Ensivuoden suunnitelmat onkin nyt vähän auki, on meinaan fiksua käydä noin kuukausittain kouluttajan kanssa läpi treenattavia asioita ja saada neuvoja/opastusta heti kun joku alkaa mennä pieleen. Täytynee siis joku suht säännöllinen valkkuryhmä/treeniporukka löytää, jotta pysyisi ensi kevään ja kesän taas tavoitteissa ja säännöllisissä treeneissä kiinni. Itselle tuntuu olevan kaikista tuloksellisin toimivin systeemi nimittäin joku konkreettinen tavoite, päämäärä tai säännöllinen treeni mitä kohti viedä Miinaa eteenpäin. 

Kuvituskuvina satunnaisia otoksia kesältä ja syksyltä. 

Koirilla kävi myös hieroja lokakuun puolivälissä, Susanna Kirsun hyvinvointipalveluista. Miinaa hierottiin nyt ensimmäisen kerran ikinä, ja se olikin onneksi kovin elastaaninen eikä suurempia jumeja löytynyt. Muutamina pieniä lantiosta ja lavoista, lähinnä nopeista lähdöistä johtuvia. Nallista sen sijaan löytyikin yhtä ja toista. Oikeassa jalassa ja lavassa oli jumia aika paljonkin, nämä todennäköisesti juontavat muutaman vuoden takaisesta kyynpuremasta samoin kuin välilä esiintyvä ontuminen. Susannan kanssa puhuttiin että kyy on saattanut purra jänteeseen/kalvoon ja siitä saattaa jäädä jäljet pysyvästi lihakseen, juuri niinkuin Nallille nyt on jäänyt. Nallilla olikin toinen hierontakerta 11.11 ja lihaksisto tuntui jo paljon paremmalta ja pehmeämmältä. Isoimmat kireydet on siis saatu hoidettua taas hetkeksi. 

Nallilta löytyi lisäksi epämääräisiä patteja yksi jalasta, rinnasta ja selästä. Luultavasti ihan tavanomaisia rasvapatteja mutta varmuuden vuoksi ne mennään ennen joulua tutkituttamaan eläinlääkärille, niistä kerron lisää kun tietoa saadaan. 

Hypyn treenausta loppukesällä