Tokosta
saatiinkin loppujenlopuksi aika helposti kasaan TK1, tavoitteet sen osalta
täyttyi paljon enemmän kuin osasin kuvitella. Startattiin koeura toukokuussa,
tuloksella ALO3. Miina oli tuolloin tosi väsynyt ja ihan muissa maailmoissa,
ehkä johtui myös mun aika korkeasta jännityksestä, mutta lähinnä tämä
ensimmäinen koe olikin vain sen näkymättömän koekynnyksen yli asumista. Tämän
ensimmäisen ja ehkä vähän epäonnisenkin kokeen jälkeen alkoi kisaaminen
rullata, löydettiin rutiini ja sen yhteinen kupla tekemiseen.Fiilis oli mitä
mahtavin kun sain opin tuntemaan Miinaa enemmän, ja sitä kuinka minun
toiminta/reagointi vaikuttaa siihen. Kesäkuu sitten treenattiin ja startattiin
loppukuusta Ylöjärvellä ja heti heinäkuun alussa Ähtärissä SNJ:n kokeessa.
SNJ:n koe oli kokonaisuudessaan kyllä kiva kokemus, joukkueena sijoituttiin
toisiksi ja Miinan kanssa yksilökisassa saavutettiin alokkaan
luokkavoitto.
Meidänhän
ei pitänyt keräillä mitään koulareita tässä matkalla, mutta nyt se tuli
oikeastaan vähän vahingossa ja kisakokemusta kartuttaessa. Avoimen luokan
ykkönen olisi ollut tänä vuonna realistinen tavoite kyllä, mutta omien töiden
ja koulun takia se jäi nyt saavuttamatta, alkuvuodesta 2018 se kuitenkin asia
luultavasti korjaantunee.
Käytiin
myös epävirallisessa "nomekokeessa" tai ainakin sen tapaisessa
nimittäin Pirkan Dameissa. Kokemuksena damit oli todella hyvä, ja saatiin
sieltä kullanarvoista tietoutta kaikkiin niihin osa-aluiesiin joita niin minun
kuin Miinankin täytyy jatkossa treenata. Toukokuussa, muutama viikko damien
jälkeen matkattiin Pieksämäelle Biamin kennelviikonloppuun, jossa oltiin Maarit
Saarisen nomekoulutuksessa. Tuo koulutuspäivä avasi omia silmiä melkoisesti, ja
opinkin yhtä sun toista niin Miinasta, itsestäni kuin myös siitä kuinka minun
tulisi sitä viedä eteenpäin ja kuinka nomehommat ylipäätään menee meillä
nyt.
Olen älyttömän kiitollinen niistä kaikista neuvoista mitä tuolloin
saatiin, ne on vieneet meitä eteenpäin aivan arjen pienissä jutuissa, mutta
myös nometreeneissä (niissä yhden käden sormilla lasketuissa) ja ihan käytännön
metsällä myöskin.
Elokuussa päästiin starttaamaan myös metsästyskausi niin kyyhkyjahdissa kun sorsajahidssakin, molemmissa "pääpäivänä". Miina käyttäyty mallikkaasti, pientä muistuttelua hiljaisuudesta, mutta kyllä sitä voisi jo varmaan ihan käytännössä toimivaksikin labradoriksi kutsua. :) Myöhemmin syksyllä Miina oli Matin mukana muutamasti uudestaankin sorsia katsomassa.
Käytiin vuosi sitten tammikuussa Turku KV:ssä hakemassa aika tyly tyydyttävä, ja ensi vuonna hoon metsästys Miinalle jatkuu. Mitään pakkopullaa en näyttelykäynnistä halua itselleni tehdä, mutta olisihan se kiva saada hoidetuksi vähän niinkuin "alta pois". Näyttelyihin siis mennään kun sopiva löytyy mielellään suht läheltä ja joku mahsollisimman käyttismyönteinen tuomarikin, kiitos! Tarvii varmaan myös ihan pikkasen enemmän lihottaa Mimmua myös seuraavaan missikisaaan :D
 |
| <3 |
Nallin
osalta puolestaan oli tälle vuodelle tavoitteena päästä tekemään jälkihommia ja
myöskin päästä käytännön metsälle. Molemmta toteutui moneen kertaan kuluneena
vuonna, Nalli kävi jäljittämässä muutamia haavakkoja niin kolarissa osumia
saaneita kuin myös ihan vain ohiammuttuja mutta osuttuja. Kaikilla kerroilla
taisi Napsu löytääkkin haavoittuneen, on se vain korvaamaton apu ja ensi vuonna
tähän hommaan täytyy saada myös Miina. Miinan kanssa käytiin yhtä kolarissa
kuollutta kaurista katsomassa ja Miina meni sen luokse ihan näppärästi
ilmavainulla. Jatkossa olisi kuitenkin tarkoitus että Miinasta saataisiin
ainakin lähes yhtä luotettava jälkikoira kuin Nallista.
Nallin kanssa ollaan myös pitkin vuotta tokoiltu ja puuhailtu
kaikkea pientä. Kaukokäskyjä, liikkestä jääviä ja vähän ruutuakin aina Miinan
treenien ohessa palauteltu mieleen. Ei Nalli enää kilpailemaan palaa, mutta
mukava sitä on ollut treeneissä mukana pitää ja aina sillointällöin tehdä
jotakin. Ensi vuodelle voitaisiin ottaa ohjelmaan Nallille tunnari, ja tehdä
sitä useammin mielenvirkistykseksi, sen Nalli meinaan osaa (tai ainakin osasi)!
:)
Nalli oli myös kyyhkyjahissa muutamaan otteeseen veljeni kanssa,
ja Nallille saatiin hyviä onnistuneita noutoja useamman kerran.
Nalli, kuin myös Miina on pysynyt terveenä, lukuunottamatta nyt niitä Nallin patteja joista otettiin näytteet 1.12 ja lähetettiin patologille tutkittavaksi.
Kaiken kaikkiaan kulunut vuosi on mennyt vauhdilla ja pitänyt sisällään jos jonkinlaista. Koulun puolelta avoimen yliopiston opinnot on jatkuneet ja tulevat jatkumaan myös ensi kevään. Kevät tulee olemaan hiukan rankempi kuin kulunut syksy, laskin opintopisteet vähän väärin ja jotta yhdeksänkymmentä olisi toukokuussa kasassa täytyy nyt vähän tahtia kiristää. Toivon, että en kiristyvän koulutahdin takia joudu mahdottomasti tinkimään Miinan treenauksesta, mutta katsotaan viikko kerrallaan. :)
Tavoitteet vuodelle 2018:
Miina:
- Tokon avoimesta luokasta ykköstulos, ja koska kilpailulisenssi luultavasti täytyy ostaa koko vuodelle olisi ehkä järkevää käydä useampikin koe, ei kuitenkaan painetta koularin keräämiselle tärkeämpää meille on edetä määrätietoisesti kohti voittajaa.
- Nomessa avoimen luokkaan vaadittavien asioiden treenaaminen varmaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa siis erilaisten ja eripituisten linjojen treenaamista vahvaksi, markkeerauksien (myös kakkos) palauttamista mieleen sekä haun treenaamista tehokkaammaksi. Lisäksi tulee treenata pilli kuulaisuus vahvemmaksi.
-Kolmantena tavoitteena Miinan osalta on päästä tekemään enemmän verijälkeä. Ensivuonna tavoitteena on treenata enemmän tehdyillä jäljillä sekä viedä Miinaa mahdollisuuksien ja tilanteiden mukaan myös haavakkojäljille.
-Neljäntenä ja ehkä tärkeimpänä asiana haluan Miinan kanssa vain olla, kokea ja tehdä paljon erilaisia juttuja, koska kuitenkin tulokset ja kilpailut on viimekädessä toissijaista, kunhan on kivaa! Uimista, mökkeilyä, pitkiä metsälenkkejä, treenejä, koulutuksia!
Nallille ei tarkkoja tavoitteita määritellä, ollaan ja pidetään kivaa ensivuonnakin! Pyrin ottamaan Nappea mukaan treeneihin ja tekemään juttuja ihan vaan koska Nalli <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti