syksyn ja alkutalven höpinää

Tänä syksynä aloitettiin Miinan kanssa treenaaminen TAMSK:in tavoitteellisten tokoryhmässä, johon haettiin mukaan jo loppukesästä. Päästiin näyttökokeen ja hakemuksen  perusteella mukaan, ja on ollut kyllä kiva treenailla kerran viikossa saman porukan kanssa. 
Nyt kun kerran viikossa on yhteiset treenit on tullut paljon enemmän suunniteltua myös itsenäisiä treenejä pitkin viikkoa. Kuten jo aiemmin kirjottelinkin on voittajaluokan liikkeet saatu oikein hyvin alkuunsa, ja varovaisena tavoitteena olisi nyt päästä alkuvuodesta (tammi-helmi-maalis) korkkaamaan luokka. Katsotaan kuinka käy...

Voittajan liikkeistä eniten nyt täytyy koetta silmälläpitäen treenata luoksetuloa ja kaukokäskyjä. Myöskään tunnari ei tosin ole aivan valmis kokeeseen eikä kyllä seuraaminenkaan, että sinänsä töitä riittää kyllä. Luoksetulossa Miina valuu, tai ei se varsinaisesti valu mutta ehkä kolme kymmenestä pysäytyksestä on jarrut lukkoon- tyyppinen mitä haluaisinkin, joten tämä vaatii ihan tuskastuttavan paljon toistoja. Pysähtyminen sujuu hyvin ja lähes aina kriteerin mukaisesti silloin kun Miina juoksee minusta poispäin, mutta heikommin taas silloin kun Miina juoksee mua kohti, vaikka sillä olisikin takapalkka. 

Kaukokäskyissä Miina liikkuu sivusuunnassa (?). Olen saanut sitä kyllä paremmaksi, ja teknisesti liike alkaa olla melko hyviä joku rima takajalkojen edessä tosin, mutta täytyisi alkaa kokeilla jo vähän ilman rimaakin. Sivusuuntiin liikumiseen on auttanut ihan joku konkreettinen este toisella puolelle nimittäin liikkuminen tapahtuu yleensä aina oikealle. 

Tunnari on nyt oikein kiva, Miina menee kapuloille ehkä turhan vauhdikkaasti mutta en uskalla sitä nyt alkaa muuttamaan tai puuttumaan siihen, sillä koetilanne on kuitenkin aina eri ja haluan nähdä miten se kokeessa suorittaa tunnarin nyt kun vire on melko korkea. Tähänasti treeneissä Miina on nostellut tosi vähän vääriä (kopkop), joten olen siihen hyvin tyytyväinen ja uskon Miinan kuitenkin tietävän mitä siltä tunnarissa vaaditaan. 

Hyppynouto on Miinalle aivan oma lukunsa, nyt ollaan onneksi umpieste-ahdistuksesta päästy jo voiton puolelle mutta nyt sitten on vielä se metallikapula. Mime ottaa kapulan kyllä suuhunsa, mutta kolistelee sitä hampaissaan melko voimakkaasti ja ote on myöskin hyvinhyvin hentonen että se kyllä tipahtaa suusta herkästi hetkenä minä hyvänsä. 
Seuraamisen työmaa on taas puolestaan peruuttaminen, paikan pitäminen, ja suorassa oleminen joten kaikkea kivaa pientä on siis luvassa vielä reilusti ennen kokeeseen menemistä. :) 

Ollaan pari viimeviikkoa treenattu 3-4 kertaa per viikko, joka on omasta mielestäni melko kiva määrä treenejä, koska silloin jää koirallekkin selvästi vapaapäiviä näin kun nyt treenataan vain yhtä lajia. Itsenäiset treenit olen pyrkinyt pitämään noin neljänkymmenenviiden minutin mittaisina, sisältäen pari kolme selkeää paussia koiralle, ja Miina on kyllä jaksanut oikein hyvin. Tosin vastapainona se nukkuu kyllä kotona sisällä hyvin paljon, eikä kanniskele lelujaan ympäriinsä. 

Ensiviikko on kuitenkin molemmille lomaviikko. Miina menee vanhemmille hoitoon siksi aikaa kun lähden lomalle, mutta joulun jälkeen palataan taas treenirytmiin hiljalleen takaisin. :)