Nomekoulutuksessa Nallin kanssa

Viime sunnuntaina (20.3) Nallin kanssa Nuuskujen tokokouluttajille suunnatussa nome-koulutuksessa. Kouluttajana oli Susanna Salonen. Arvioin koulutuksen olevan liian haastava vielä Miinalle joten Nalli pääsi tällä kertaa siis mukaan. 

Aloitettiin päivä tekemällä ihan perus eteen lähetys ja suuntaharjoitus. Vietiin yhdessä koiren kanssa ojan yli pienelle alueelle dameja joka myös motivoitiin laukauksella. Sen jälkeen jokainen koirakko yksitellen tehtiin harjoitus, Nalli ja minä oltiin ensimmäisiä. Aloitettiin niin että koira jätettiin istumaan ”risteyskohtaan”. Eli selän takana viedyt damit ja vasemmalle puolelle tuli pienellä markkeerauksella toinen dami, ja itse mentiin seisomaan muutaman askeleen päähän koiran eteen. Nalli ei oikein malttanut pysyä istumassa kun pienesti kouluttaja heitti vasemmalle puolelle damin, mutta pysyi jotenkuten kuitenkin. Korjasin Nallin istumaan hiukan viistosti oikealle päin sen takia että se lähtiessään eteen kääntyy oikean kautta eikä tällöin saa hajua vasemmanpuoleisesta damista. Eteenlähetys näytettiin myös oikealla kädellä. Tällöin riski siis vasemmalle karkaamiseen pienenee. Loogista. Seuraavaksi tehtiin sitten samaan linjapaikkaan linjaa mutta matkaa kasvatettiin ja väliin tuli markkeeraus. Tässä tehtävässä hankaluutta toi siis välimarkkeeraus ja siitä jäävä hajupaikka linjalle.

Nalli haki markkeerauksen hyvin ja eteen lähetyksellä meni mukisematta hajupaikan yli. Kuitenkin sai hajun vasemmalta missä oli edellisessä tehtävässä dami. Kuitenkin meni muutamien mutkien kautta damille, palautus oli kovin hidas.

Ennen taukoa tehtiin vielä samaan linjapaikkaan linja, mutta lähetyspaikka oli viistommin edelliseen suoraan lähetyspaikkaan verrattuna. Nallin kanssa on aiemminkin tehty tällaista että lähetyspaikkaa vaihdellaan.  Ongelmana ei nyt ollut lähetyspaikka, Nalli suoritti tehtävän ihan jees silti. Liikkuminen oli kuitenkin kovin rauhallista ja hiukan hidastakin välillä. Kuitenkin meni, löysi ja toi. 

Kuva: Johannes Mansikkala

Pienen evästauon jälkeen jatkettiin. Tehtiin kolmivaiheinen treeni. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin ihan vaan linja sinne missä aiemminkin tehtiin linjaa. Lisänä tähän tuli vain laukaus ja ampujan liikkuminen.

Seuraavalla kierroksella tehtiin sitten niin että laukaus jonka jälkeen markkeeraus linjan puoliväliin, linjan kävi ohjaaja ottamassa ylös ja sen jälkeen koira tekee linjan.

Kolmannella kierroksella ensin laukaus sitten häiriömarkkeeraus ja lisättiin vielä markkeeraus oikealle puolelle. Ohjaaja otti häiriömarkkeerauksen ylös ja koira linjan jälkeen tekee myös markkeerauksen.

Kiihtymisestään huolimatta Nalli suoritti tehtävät tosi hyvin. Päästi ääntä jokaisella laukauksella tosi paljon, mutta se nyt on se mitä se on. Teki kuitenkin hyvää että minä hain häiriömarkkeeraukset ja N joutui malttamaan vain paikoillaan. Yllättävän hyvin pysy kyllä paikoillaan. Kaiken kaikkiaan Nallin vire oli jotenkin matala, ihan sitä tyypillisintä ei ollut muuta kuin järjetön kiljuminen. Vaikka Nalli päästi paljon ääntä, oli se silti ihan hyvin kuulolla ja pystyi hommia tekemään. Jatkossa on edelleen hyvä jatkaa viimeisessä harjoituksessa tehtyjä markkeerauksia jotka minä kävin hakemassa pois. Lisäksi myös linjojen ja suuntien tekeminen vaatii harjoitusta, ja niiden harjoittelua jatketaankin! Kiva oli pitkästä aikaa olla Nallin kanssa puuhailemassa ja tästä jatketaan pikkuhiljaa omaksi iloksi treenailua. Koulutukset ovat kyllä kivoja kun aina saa jotain uutta ajateltavaa, näkökulmia ja ennenkaikkea intoa jatkaa!

Kuva: Johannes Mansikkala

Ensimmäinen juoksu

Kuten otsikosta voi päätellä Miina aloitti siis viime lauantaina ekan juoksunsa. Odotin niiden alkavan vasta myöhemmin keväällä tai alkukesästä mutta eipä siinä, oikeastaan ihan hyvä että aloitti nyt. 
Pääpiirteittäin koirasta ei oikeastaan edes juoksua huomaa. Vähän tiputtelee mutta toistaiseksi ollaan ainakin pärjätty ilman sen kummempia pöksyjä. Hajut kiinnostaa kylläkin paljon enemmän, tosin en tiedä johtuuko se keväästä ja lumien sulamisesta vaiko juoksusta, ehkä vähän kummastakin. Lenkkeillessä M on kuitenkin kivasti kuulolla, vaikka vapaanaolemista on nyt hiukan rajoitettu. 

Suunnitteilla olisi löytää keväälle joku hyvä/kiva tokokurssi Miinalle. Tärkeintä olisi saada paikkistreeniä myös muiden koirien läsnäollessa, nyt kun se yleensä aina tapahtuu vain ruokakippoa odottaessa. Myöskin seuraamista olen pikkuhiljaa askel askeleelta alkanut opettamaan joten siihenkin olisi kiva saada vähän "tukea" kun ihan koko koiran toimintaa ei yksillä silmillä näe. 

Biamin K-pentujen treffit

Viimeviikonloppuna tosiaan ohjelmassa oli treffailla Pieksämäellä muita K-pentulaisia. Startattiin matkaan jo perjantai-iltana, yövyttiin Jyväskylässä ja jatkettiin matkaa lauantaina Pieksämäelle. Matkoja saatiin hiukan jaettua tasaisemmin eikä lauantaista tullut niin raskas pitkien ajomatkojen suhteen. 
Pieksämäellä ajeltiin pois kaupunkialueelta treenailemaan. Alkuun pieni tutustumiskierros ja sen jälkeen otettiin koirat ja aloiteltiin tärkeillä kontakti- ja peruskäyttäytymis treeneillä. Ringissä ensin peräkkäin kulkemista, pujottelua ja ohittamista. Miina oli hyvin skarppina, alkuun oli hiukan hämmennystä eikä kontakti ihan kokoaikaa pysynyt mutta hyvä se oli! Tehtiin tietämyöten myös hiukan walking up- tyyppinen kävelytreeni, kaikki koirakot siis rinnakkain. Miina meinasi aluksi kovastikkin kulkea nenä maassa, mutta pienten hihnapakotteiden ja kieltojen jälkeen sain sen kuitenkin kulkemaan nuuskimatta maata, välillä otti myös ihan kontaktia. Todella hyvä harjoitus siis. 
Tehtiin myös koirakkorivin ohitse luoksetulot, tämä oli meille jo ennestään tuttu harjoitus ja se ihan mukisematta saatiin suoritetuksi. Kaikki pennut tekivät minusta yllättävän hyvin luoksarit, yksikään ei karannut muiden koirien luo mikä oli erittäin ilahduttavaa.
Kahvitauon jälkeen jatkettiin markkeeraus ja linjaharjoituksilla. Miina oli suoritusvuorossa kolmas ja minä yllätyin! 
Ensin vietiin yhdessä linjalle dami, lähetettiin koira tien yli hakemaan se jonka jälkeen ykkösmarkkeeraus. Linja oli tuttu juttu meillekkin, sitä ollaan pääasiassa treenailtu, uutena tuli tienylitys mutta se ei Miinaa hämännyt. Ykkösmarkkeerauksella M sai hajun puolimatkassa vasemmalle jonne edelliseltä koirakolta oli kadonnut parikin damia, toi metsänpuolelta kadonneen damin siis ekalla lähetyksellä. Käveltiin poikkeamiskohtaan ja lähetin ykkösmarkkeeraukselle uudestaan, se saatiin ylös toisella lähetyksellä.
Otettiin uusi ykkösmarkkeeraus mutta jätettiin se muistiin ja tehtiin uudestaan linjaa. Välissä appari oli vienyt edelliselle linjapaikalle uuden damin. Joudun nyt menemään reilusti lähemmäs damia jotta sain Miinan lähtemään sille suoraan. Tämä "jättäminen" ja muistitreenit on siis tärkeitä ottaa nyt ohjelmaan. Linjan jälkeen muistiinjätetylle markkeeraukselle, kuten edelliselläkin kerralla Miina ponkaisi puolivälistä sivuun ja toi toisen hukkuneen damin. (No eipähän jääneet damit hukkaan) Menin taas puoliväliin ja sain siitä menemään suoraan markkeeraukselle. Tehtiin vielä ykkösmarkkeeraus uudestaan jotta saatiin onnistunut suorilta ja muistaakseni vielä kolmannella kerralla Miina jäi pyörimään toisiin damikäryihin mutta neljännellä sitten onnistui suoraan lähetyspaikalta. 

Olin tyytyväinen Miinaan. Ekaa kertaa reenattiin niin että läsnä oli paljon enemmän ihmisiä myös katselemassa ja muutenkin, ja ekaa kertaa niin että joku oikeasti heittää markkeerauksia. Ekaa kertaa sokkolinjaa ja ekaa kertaa treenattiin jossain muualla kuin kotimaastoissa. Kasvattajakin kehui minun pikku-Miinaa ja sanoi sen olevan hyvällä mallilla ja omaavan äärettömän tarkan nenän. Oli ihanaa kuulla kommentteja meidän tekemisestä ja siitä että suunta on oikea, itselle kun Nome-kuitenkin on vielä loppujenlopuksi aika vieras laji. Omalta mukavuusalueelta poistuminen oli siis taasen erittäin hyvä, tästä se lähtee! :)

Kun kukin oli markkeeraus-linja tehtävän suorittanut, näytettiin lopuksi riistoja. Miina ei sitten syksyn ole mitään tirppaa nähnyt mutta eipä se ole haitannut. Pienen nuuskuttelun jälkeen nappasi lokin ja vaakun suuhinsa ja toi pienten tapporavistusten kera minulle. 
Koska ote riistasta on hieman huono täytyy niputtaa muutamia lintuja jotta ote tulee paremmaksi. Oli hyvä päättää päivä Miinan osalta mukaviin ja vauhdikkaisiin riistanoutoihin. :)  

Treenien jälkeen palattiin kasvattajan luo, syötiin ja vaihdettiin vielä ajatuksia treeneistä ja pennuista. Jouduttiin kuitenkin pian jo lähtemään ajelemaan kotiinpäin, jotta aivan yömyöhään ei oltaisi kotona. Oli ihanaa nähdä muita pentuja ja niiden omistajia ja kuulla tyytyväisyyttä meihin ja miedän tekemiseen. Hyvin ollaan Miinan kanssa pentuaika pärjätty, vaikka onhan se viekäkin pentu, ja kyllä siitä fiksu koira on kasvanut. Minun pieni musta. 

 

Melkoisella vauhdilla tuntuu viikot kuluvan ohitse. Blogiin ei ole ehtinyt oikein kirjoitella. Tälläviikolla kuitenkin starttasi hiihtoloma ja kelit on ainakin suosinut ulkoilua!
Canonia ei ole järin paljoa tullut ulkoilutettua, nyt kuitenkin nappasin sen pitkästa aikaa mukaan kun ilmakin oli niin kaunis. Nallin haava jalassa on parantunut erittäin hyvin. Pieni patti tikin kohdalle nousi muutama päivä tikinpoiston jälkeen, kyseessä oli kuitenkin vain kudosnestekertymä joka poistatettiin. Tuon jälkeen haava ei ole vaivannut lainkaan.
Perjantaina lähdetään Miinan pentutreffeille Pieksämäelle, kiva päästä näkemään sisaruksia!
Sen ihmeellisempiä treenihöpinöitä ei tähän ole kertoa, pistetään siis jakoon vain nämä kuvat. :)

Helmikuun alkua

Miinan kanssa oltiin sunnuntaina 31.1. Tamskin hallilla treenaamassa. Miina oli nyt toista kertaa hallissa ja voi kuinka hieno pentu se oli!
Tehtiin lähinnä peruskontaktia ja perusasentoa, mutta myös vähän luoksareita, kosketusalustaa ja kaukoja. Miina jaksoi hyvin tuon tunnin verran tosin pari breikkiä pidettiin kyllä missä pistin Miinan kentän laidalle makoilemaan. Hyvin hoksasi taukojen ajan vain olla ja levätä ei piippaillut tai ollut lainkaan hermostunut moisesta taukoilusta.
Treenit meni siis hyvin, kovin paljoa M ei haikaillut vain muiden koirien perään vaan selkeästi ymmärsi että täälä ollaan nyt yhdessä ja tehdään hommia yhdessä. Perusasennot meninaa joskus jäädä hiukan taakse tai vinoon mutta hyvin pian jos huomaan että on jäämässä jotenkin "väärin" autan kädellä oikeaan paikkaan. Myös yhden askeleen liikkumisessa Miina osaa jo tulla mukana (ainakin välillä) seuraamisen kanssa en kiirehdi, yksittäisillä askeilla mennään ainakin vielä. Kun perusasento nyt alkaa sujua otan mukaan paikallaan kääntymisiä perusasennossa, tosin niitäkin olen imuttamalla muutamia kertoja jo tehnytkin. Lisäksi seuraavana ajattelin opettaa merkin kierron.

Viime sunnuntaina 7.2. kävästiin myöskin treenaamassa vapaavuorolla Tamskilla. En tehnyt sen ihmeempiä kuin edelliskerrallakaan, mutta nyt ensiviikolle täytyy kyllä kehittää jotain uutta opeteltavaa. Miina käyttäytyi super hienosti, jaksoi touhuta hyvin koko tunnin ajan (taas pidettiin kyllä parit paussit). Häiriöluoksarit sujui hyvin toisten koirien läsnäollessa samoin paikallaolot mitä tehtiin maaten ja istuen pieniä pätkiä.
Harjoiteltiin myös vähän taakse ja eteenlähetyksiä niin että lähetin namialustalle. Näitä ei ollakaan paljoa muutoin kun tennarilla tehty joten täytyy ottaa ohjelmaan ihan lenkkienkin ohessa tehtäväksi. Sen suurempia sepustuksia ei niistä treeneistä ole, mitään ihmeitä kun ei vielä tälläkään kertaa tehty. :)

Nalli on toipunut tosi hyvin pienestä välikohtaamisesta peuran kanssa. Tikki lähti helposti pois, Jaakko sai sen nyppästyä hyvin irti. Haava on nyt hyvin parantunut ja pieni arpi siihen ehkä jää. Kuitenkin koira on taas elämänsä kunnossa. :)

Kuvat on parinviikon takaiselta lenkiltä jäältä, Savijärvellä oli niin kaunista! Mitään muuta kummempia tänne ei kuulu, liukasta on ja lenkille lähdettäessä on täytynyt oikein miettiä että missähän olisi vähiten liukasta. Miina on myös sopeutunut kiltisti olemaan mun pidemmät koulupäivät yksinään. On kyllä mahdottoman tyytyväinen koira siihen mitä sillä milläkin hetkellä on, ei ole juurikaan levoton jos jonain päivänä ei pääsekkään pitkälle lenkille tai jos yksinoloa tulee pidempi pätkä kerrallaan. Aivan ihana pentu! :) 

Tammikuun kuulumisia

Tuntuu että blogin päivittäminen on vähän jäänyt eikä päivitettävää ole mutta kuitenkin ollaan vaikka mitä tehty. 

Tammikuun alkupuolella oltiin ekaa kertaa Nuuskujen vuorolla Tamskin uudella hallilla. Miina oli ekaa kertaa missään hallissa, ensimmäistä kertaa myös paikassa jossa on muita koiria.: D

Alku meinasi olla aikamoista sähläystä mutta rauhoitin itseni enkä mennyt Miinan hepulointiin mukaan. Tämä toimi sillä aika nopeasti Miina hoksasi että ei täällä pääse toisten kanssa leikkimään. Tein ihan vaan perusasentoa, hihnassa kävelyä, vahvistin kontaktia ja opetin Miinaa vain olemaan. Toiset koirat on haastava häiriö, mutta Miina hoksasi että kontaktia tarjoamalla namia saa. Keskittyminen onnistui kuitenkin yllättävänkin hyvin tilanteeseen nähden. Välillä pidettiin leikkitaukoja ja Miina pääsi käymään ulkona. Tuon tunnin jälkeen pikkukoira oli kyllä niin väsynyt että ei meinannut jaksaa häkkiinsä kävellä nukkumaan.

Kovien pakkasten aikaan ei oikein paljoa mitään treenailtu. Sisällä tehtiin jotain pientä mutta eipä kummemmin muuta. Nyt kuitenkin pakkasten lauhduttua on Mimpen kanssa tehty vähän dami juttuja, lähinnä noutamista ja palautuksien vahvistamista. Olen Miinan palauttaessa peruuttanut itse hiukan taakse niin että Mimpu tulee tavallaan syliin/hyppää vasten palauttamaan damia. Tällä vasten nousemisella ja vähän karkuun menemisellä olen saanut hyvin Miina palauttamaan minulle syliin ja ajattelin sen olevan hyvä pohja sitten ihan kun palauttamista opetan käteen asti. 

Vähän samaan juttuun liittyen olen vahvistanut kantamista noutokapulalla, taputtelemalla kyljistä, kehunut ja antanut nousta vasten kapula suussa. Samaa taktiikkaa on käytetty myös jos Miina tuo lelua sisälläkin syliin. Olen siis vaan ensin kehunut ja taputellut, sen sijaan että olisin heti alkanut leikkimään.

Myös kaupunkilenkkejä on tammikuun aikana paristi heitetty. Miina kävelee jo tosi kivasti hihnassa eikä hötkyile jokaisen vastaantulijan perään, myös toisten koirien ohitukset sujuvat hyvin.  

Viimeviikonloppuna Miina pääsi ekaa kertaa jäljestämään. Nalli pääsi myös haavakkopeuran jäljille. Vietiin Miina n.150m mittaselle verijäljelle. Peura oli ampumapaikalta siis hypähdellyt vielä pienen matkaa metsään. Ihmisen toimesta tämä kyseinen elukka oli jo löydetty, mutta koska verijälki oli niin hyvä eikä sitä ollut sotkettu niin Miinalle oli siinä loistava harjoitusjälki. Mimpuhan ei ole ikinä ennen jäljestänyt mitään makkarajälkiä lukuunottamatta. Hitaasti mutta varmasti Miina eteni jäljellä, jouduin hieman sitä auttamaan ja ohjamaan mutta tosi mallikkaasti pikkukoira jäljesti! Ilo oli ylimmillään jäljen päässä kun Miina hoksasi mitä on löytänyt :) 

Nalli sitten lähti jäljestämään samana iltana haavakkopeuraa. Nalli oli hyvin jäljellä koko ajan ja peura meni samaa tahtia karkuun kun Nalli ja veli meni perässä. Parintunnin sitkeän jäljestämisen jälkeen peuraa päästiin ampumaan uudestaan ja se vihdoin pysähtyi. Nalli tietysti ampaisi peuran kimppuun samantien sen pysähdyttyä ja samassa hötäkässä peura pääsi puremaan Nallia takajalkaan. 

Nalli vietiin samantien lauantai-iltana  Hattulaan Univetiin tarkastettavaksi ja paikattavaksi. Röntgenissä ei löytynyt mitään murtumia tai muita vaurioita, ainoastaan puremajälki oikessa takajalassa. Nalli siis parantelee itseään ja koipeaan. Pikkuhiljaa alkaa varaamaan taas painoa jalalle ja kävelemään kunnolla. 

Loppuvuoden treenejä

Hyvää alkanutta vuotta!

Uusivuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Mulla oli strategiana saada Miina mahdollisimman väsyneeksi, jotta se illan vain nukkuisi. Kävin aamupäivällä kävelemässä kaupunkilenkin ja kotona heitettiin vielä mökkilenkki Nallin ja Miinan kanssa, koirat sai juosta vapaana. Tein vielä dami treenit lenkkien välissä, ja aika hyvin sainkin Mimmun noilla väsyneeksi. Illalla mentiin suunnitelmista poiketen käymään tuttavilla jossa Miina sai ikäistään seuraa kultsunartusta. Pennut leikki keskenään kivasti ja osasi myös tarpeen tullen rauhoittua kumpikin. Miina ei raketeista ja paukkeesta piitannut vaikka asutusalueella pissattaessa pauketta kyllä kuului. Höristeli korviaan ja ihmetteli vain että mitä tämä tämmöinen on.

Palataan kuitenkin menneeseen vuoteen sen verran että kerron kuluneen joulukuun treeneistä. Tämä teksti siis sisältää lähinnä ajatuksia itseäni varten, joten ne joita kuivat sepustukset treenijutuista ei jaksa innostaa voi suosiolla skipata tämän. Missään ei olla varsinaisesti käyty treeneissä mutta kotipihassa ollaan senkin edestä touhuiltu. 

Nallin kanssa olen palautellut mieleen tunnaria. Tehtiin joulunpyhinä sitä useampaan otteeseen sisällä, Nalli tekee sitä kyllä kivasti. Asioita joihin voisi jotain miettiä, on:

• suun availu ja vieraiden kapuloiden melkein ottaminen (yhtäkään kertaa tehdessämme N ei nostanut väärää)
•  hosuminen, veikkaanpa kyllä että tämä on tuohon koiraan sisäänrakennettu, mutta joku systemaattisuus ehkä olisi hyvä kun N alkaa haistelemaan kapuloita

Kokonaisuudessaan paketti on kuitenkin hyvä ja etenkin mielentila on jotenkuten oikea. Mitenkään vakavissaan en Nallin kanssa tätä treenaa, lähinnä tarkoituksena on saada vain aivojumppaa ja mukavaa yhtieistä tekemistä. 

Miina puolestaan on sitten tehnyt vähän enemmän kaikkea, jos aloitetaan toko jutuista.

Perusasento

• Sujuu hyvin, Miina tietää mitä käsky tarkoittaa ja tarjoaa itse hyvin naminyrkin alle, pikkusen täytyy avittaa kädellä liike loppuun. 
• Tiiviyden kanssa täytyy olla tarkkana. Ei saa antaa jäädä liian kauas sivulle eikä myöskään vinoon. Tämä on hankalaa itselle kun ei aina kerkeä nähdä mikä se lopullinen asento pikkukoiralla on
•  Perusasennossa olen tehnyt imuttamalla paikallaan kääntymisiä oikealle ja vasemmalle. Siis niin että koiran nenä kiinni kädessä ja sitten itse vaan pienellä liikkeellä/askeleella käännyn paikoillani. M pitää hyvin asentoa.

• Miina on alkanut säntäilemään heti perusasentoon istuttuaan ja namin saatuaan joten olen ollut tarkkana käskyn kanssa. Sivulta ei liikuta ennen uutta käskyä. 
•  Lisäksi on tehty pienestä matkasta luoksetuloa ja vauhdista sivulle tulemista ”sivu” käskyllä ja käsiavulla

Kosketusalusta

• ·Olen aloittanut ajamaan sisään myös käskyä, koske. Osaa mennä pienen matkan päästä jo, käskykin luultavasti painuu mieleen muutamilla kymmenillä toistoilla.
•   Miina koskettaa tassulla ¾ kerroista, aina satunnaisesti alustaan osuu nenä (tarkoituksena on siis että koskee tassulla)

Noutokapulan pito

• Tämä etenee hitaasti, mutta nyt olen saanut jo Miinan sentään pari sekuntia sitä kapulaa pitämään
•  Pitoa olen tehnyt kevyesti alaleuasta pitämällä ja samalla tarjoamalla kapulaa suuhun, toimii. 
• Voisi tehdä pelkkää kantamista pidon tukemiseksi. Noutokapulan nouto sujuu kuitenkin ongelmitta, tosin palautusta ei olla vielä harjoiteltu. 

Sitten noutotreeneistä

• Palloa olen heitellyt haastavampiin paikkoihin ja Miina on saanut vapaalla noudolla mennä perään. Jaksaa hakea ja ratkoa hankalimpiakin paikkoja mihin pallo on lentänyt, innokas ja tuo hyvin metrin päähän minusta. Palautukset opetan sitten erikseen, nyt tärkeintä on kuitenkin ”metsästämisen” opettaminen ja vahvistaminen.
•   Dameilla on tehty tavallisia perusnoutoja niin että viedään yhdessä dami pienen matkan päähän tai että heitän sitä ja Miina hakee vapaalla noudolla. Lisäksi muutamasti ollaan tehty muisti harjoituksia kahdella damilla, vieden ensin toinen sitten toinen.

Niin tuota... kuka on antanut "pennulle" luvaan kasvaa Nallista ohi :o