Alkuvuoden treenejä

Edellisenä lauantaina oltiin hallilla treenaamassa tokoa, Kennelpiirin nuorten koirien valkkuryhmän kanssa. Miina kanssa päätin, että keskityn vain kontaktitreeneihin, se kun on ollut hiukan hakusessa ja unoholassa taas viimeaikoina. Pidin Miina vain perusasennossa kentän laidalla ja katselimme muiden treenejä. Ongelmana on kesto, kontakti ei kestä pitkään ja toisena juttuna oikea tassu, joka on jatkuvasti ylhäällä. Määrätietoisesti palkkailin vain kun molemmat jalat maassa ja katse hyvin ylhällä.
Lisäksi tehtiin hiukan muutakin, pieniä seuraamispätkiä ja käännöksiä. Oikealle kääntyminen tuppaa aina levähtämään ja jäämään väljäksi kun taas vasemmalle kääntyessä törmäillään. Vasemmalle kääntymisessä kyllä auttaa, jos muistan antaa hiukan vartaloapua ennen käännöstä. Täyskäännös on suht ok, vähän ehkä väljä mutta ei samallalailla kuin oikealle.   Loppuun tehtiin ryhmäpaikkikset ja voi miten Miina tässä tsemppasi! Muutaman kerran huomautin nuuskimisesta ja ympäriinsä katselusta. Kävin palkaamassa välillä, aina kun oli kauniisti ja katseli eteenpäin. Tähän olen kyllä tyytyväinen ja ennemmin käyn palkaamassa sitä vielä pitkän aikaa hyvin olemisesta, kuin että saan tästä samanlaisen murheen kuin mikä se Nallin kanssa on...

Lisäksi kontaktipulmaan liittyen olen käynyt Miinan kanssa paristi kaupungissa lenkillä, ja vaatinut sitä aina välillä kesken kävelyn perusasentoon ja kontaktiin. Lisäksi lenkin aikana kaupungissa palkkailin heti jos/kun Miina otti katsekontaktin kesken kävelyn. Tämä kirjoitus kuulostaa lähinnä siltä että täälä treenataan pikkupennun kanssa, mutta joskus on kyllä enempi kuin hyvä palata perusteisiin. Viikonlopun kontaktisulkeinen teki kyllä tehtävänsä, eilen lenkillä Miina oli niin täpäkkänä ja kulki sivulla keppi suussa minua toljottaen. :) 

Nyt alkuvuonna ollaan treenattu iltaisin ruokakupilla myös seisomista oikein urakalla. Olen ilmoittanut Miinan Turkuun top dog showhun, ja ensi sunnuntaina sitten olisi tarkoitus mennä pyörähtämään kehässä. Miten melkein jännittääkin yksi koiranäyttelyyn meneminen, onneksi on tullut niissäkin pyörittyä niin ainakin käytännöt on jokseenkin selvillä :D 

Eilen ja tänään tehtiin aamulenkillä muutamat linjatreenit. Vein pellolla lähetyspaikalta n.50 metrin päähän pari damia ihan ojanreunalle ja linjan keskeltä tein yhden poikkipolun vasemmalle ja vein damin tukkipinon juureen. Lähetin Miiinan ensin suoraan linjaan, sen jälkeen suoraan linjaan ja pysäytin pillillä keskelle. Kaikki meni tähän asti tosi hyvin ja Miina pysähtyi pillille napakasti, kun matkalla pellolle muistutin sen paristi mieleen. Vasemmalle lähteminen onnistuui tuplakäskyn jälkeen, joten totesin että suunnat otetaan treeniin nyt uudestaan. Jätin asian siis hautumaan ja palaan siihen loppuviikosta uudelleen, risteävien polkujen kanssa. 
Vasemman noudon jälkeen lähetin Miinan vielä suoraan linjaan ottamaan toisen edessä olevista dameista ylös. Ajattelin että teen suorat linjat vielä uudelleen ja yhdistän samaan pillipysähdykset. Vein damit ja kun palasin lähetykseen huomasin viereistä tietä myöden lähestyvän kävelijöitä. Miina jäi niihin kiinni ja nosti vain selkäkarvat pystyyn, enkä tällöin viitsinyt sitä linjaan lähettää. Odotin, Miina otti kontaktin ja pistin sen linjaan. Hiukan kurvaili ja huomasin siitä että pakka hajosi nyt kun kävelijät ilmestyi kuvaan. Palautuksen jälkeen uudelleen linjaan ja tämä sujui suoremmin joten päätin päättää siihen, onnistuneeseen suoritukseen. 

Tänä aamuna menin pellolle aamulenkin yhteydessä uudelleen, nyt vain eri paikkaan. Ajattelin tehdä vain pitkiä linjoja ja pysäytyksiä. Otin kiintopsteeksi pienen pöheikön ja kiven jonka juureen vein kolme damia. Lähetyspaikalta dameille tuli matkaa ehkä vajaa sata metriä, eli tuplasin matkan eilisestä. Ensin vain suoraan, vahvistin välissä eteen käskyä kun havaitsin mutkittelua. Toisella lähetyksellä täydestä vauhdista piippasin pilliin ja lumi vain pölähti kun Miina löi liinat kiinni, hihkuin hiljaa sisälläni ja paiskasin tennarin palkaksi. 
Lähetin hetken leikin jälkeen uudeleen suoraan linjaan ja annoin mennä ilman pysäytyksiä, viimeisen lähetyksen tein taas niin että piippasin pysäytyksen puolessavälissä. Huomasin Miinasta että se kyllä havaitsi ja tasan kuuli piipin mutta jatkoi kuitenkin laukan pari, huusin sille "hei" ja sen jälkeen Miina samantien istui. Tästä stopista taakselähetyksellä eteen ja dami ylös. Lopetin tähän. Olen tyytyväinen Miinan osaamistasoon, edellisestä nometreenikerrasta kun on vierähtänyt taas jo hyvä tovi. Nyt siis seuraavaksi käydään suuntien kimppuun ja vahvistamaan taakselähetystä. Markeerauksia olisi taas hyvä päästä tekemään pitkästa aikaa, täytynee siis houkutella treeneihin joku appariksi mukaan. :) 

 
 

Mennyt vuosi ja uuden vuoden suunnitelmat

Aika taas tarkastella kulunutta vuotta ja tuumailla mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Perinteinen vuosiraportti siis luvassa. :)

TAMMI-HELMIKUU

  

Miina kasvoi ja sen kanssa harjoiteltiin tokon perusjuttuja. Nalli jäljesteli jonkin verran haavakkoja ja kolarissa kolahtaineita peuroja. Nalli sai myös peuralta kolauksen oikeaan takajalkaan, jonka aiheuttamat jumit tuntuvat vaikuttavan selässä edelleen. Miina kävi myös yhden peuran verijäljen perässä jäljestämässä. Tammikuussa nautittiin myös lumesta, pakkasista ja kauniiista talvipäivistä! Helmikuu menikin sitten Nallin jalkaa parannellessa ja Miinan kanssa käytiin hallivuorolla muutaman kerran treenaamassa ja harjoittelemassa malttia. 

 

 MAALISKUU

Maaliskuussa Miinalla oli ensimmäinen juoksu ja heräiltiin talvihorroksesta nomeilemaan. Oltiin Miinan kanssa Pieksämäellä treffaamassa sisaruksia ja kasvattajaa, treenien merkeissä.  Tuolta saatiin paljon treenivinkkejä ja -motivaatiota tehdä nomejuttuja, joiden avulla jatkettiinkin läpi kevään treenaamista. Nallin kanssa oltiinkin myös nomekoulutuksessa, jonka jälkeen muistelen treenanneeni jonkin verran myös Nallia. 

HUHTI - TOUKOKUU

Aloitin pääsykoelukemiset huhtikuussa ja vastapainoksi kirjoille treenatiin Miinan kanssa ahkerasti kevään ajan tähtäimessä taipparit. Miina alkoikin olla jo taipparivalmis jo tuolloin toukokuun puolivälillä. Treenattiin huhtikuussa muutoinkin paljon nomen perusteita pitkiä linjoja, malttia ja vähän markkeerauksiakin. Toukokuussa tokoiltiin taas enemmän, oltiin yhdellä lyhyellä kurssilla josta saatiin taas vinkkejä ja tsemppejä jatkoo. Koirat aloitti myös uintikauden ja innostui paljon leikkimään keskenään. Edelleen lähes jokaisella lenkillä tyypit ottaa pienet paininit ja juoksukisat, Nalli tietysti sävyttää tätä kaikkea omalla murinallaan. Ihanat kaverukset :)

KESÄ- HEINÄ- ELOKUU

Miina täytti vuoden juhannuksen tienoilla, ja kesäviikonloput oli kyllä täynnä ohjelmaa. Juhannusta vietettiin kavereiden kesken mökillä ja Mippe oli mukana. Voi kuinka kivasti se osaakaan olla vaikka on ihmisä ympärillä. 

Taippareissa oltiin heti heinäkuun ekana viikonloppuna Tammelassa. SNJ:n kesäleirin taipumuskoe oli järjestetty hyvin ja pikkukoira läpäisi ne hienosti. 

Elokuun 10.pv alkoi kyyhkyjahti ja oltiin Miinan kanssa aloituspäivänä heti aamulla mukana passissa. Aloituksessa tipahteli melkoinen määrä tirppoja ja Kyyhkynkantaja toimi nimensä veroisesti, kiva että päästiin käytännön metsälle! Myös sorsajahdissa oli niin Miina kuin Nallikin useamman kerran ja molemaat toimi hyvin. Tästä jos jostain olen tyytyväinen molemmissa koirissa kun molempia voi käyttää hyvinkin myös käytännön metsäkoirina. :) 

Elokuussa Miina kävi myös lonkka ja kyynärkuvissa. Elokuussa aloitin avoimen yliopiston opinnot ja samalla työt uudessa paikassa.

 SYYS- LOKAKUU

Miinan kanssa treenattiin tokoa, melkein pari kertaa viikkoon. Nalli oli myös mukana treenaamassa muutaman kerran. Lisäksi treenattiin Miinan kanssa nomea aina välillä, ja tein sille ensimmäisen verijäljenkin. Pikkukoira on kyllä ihan pätevä harrastuskoira, ja sen kanssa voi tehdä ihan kaikkea! Nalli oli reissussa ja etutassu alkoi oreilla. Käytettiin sitä fyssarilla useampaan kertaan ja tassu parani. Lokakuussa sama ontuminen ja varominen alkoi kuitenkin taas uudelleen ja nyt joulukuussa tätä kirjoittaessa tassu on taas kunnossa. 

MARRAS-JOULUKUU

Loppuvuosi hujahtikin vauhdilla ohi. Miinan kanssa oltiin näyttökokeesa ja päästiin Pohjois-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokovalkkuryhmään, jee! Ulkoiltiin paljon ja nautittiin pitkistä lenkeistä, lisäksi hallivuorolle ajeltiin treenaamaan. Joulukuu on on jo pitkälti loppupuolella ja se ollaankin otettu rennommin. Alkukuusta allekirjoittanut oli lomalla ja Miina vanhempien hoidossa. Viikko oli sujunut koirien kesken hyvin, mitä nyt mielensäpahoittaja Nalli hieman komentanut pientä mustaa labranaattia...

Tälle vuodelle olin asettanut Miinalle  tavoitteeksi taipparien läpäisyn, luustokuvaukset, tokoon alokasluokan liikkeet koevalmiiksi ja kokeisiin loppuvuonna -16 sekä jäljestämisen treenaus ja haavakolle vieminen.

Aika hyvin päästiin tavoitteisiin, alokasluokan liikkeet alkaa hiljalleen olla koevalmiita mutta en ota siitä mitään painetta. Edetään hiljalleen ja kokeisiin mennään sitten kun liikkeet on valmiit ja siltä tuntuu.Taipparit ja terveyskuvaukset hoidettiin kuntoon kesällä ja jälkeä tehtiin syksyllä.

Nalli pysyi terveenä, tapaturma peuran kanssa alkuvuodesta onneksi hoitui hyvin... Treenaamaankin Nalli pääsi ja Nalli on kuluvana vuonna ollut veljen mukana ties vaikka missä. Parasta Nappelle kuitenkin on että se vaan pääsee puuhailemaan ja juoksemaan pallkon kanssa. 

Ensi vuodelle 2017:
- Miinan kanssa tokoillaan ja tavoitteena on saada ainakin alokasluokan ykkönen, ja ehkä uskallan asettaa tavoitteeksi myös avoimesta luokasta saman
- Nomekokeeseen kesällä/syksyllä? ainaskin johonkin epäviralliseen voisin uskaltautua, toivottavasti päästään kuitenkin treenaamaan ja kouluttautumaan myös nomen parissa ahkerasti ensivuonna
- Nallin kanssa ollaan ja puuhataan jotain pientä yhdessä, jälkihommia ja käytännön metsästystilanteita
- Miinan kanssa myös, yhdessä tekemistä, terveenä pysymistä ja paljon ulkoilua!  

Marraskuun kuulumisia

Kylläpäs taas marraskuu on vilahtanut vauhdilla ja jospa vaikka saisi nyt tännekkin muutaman sanaisen raapustettua.

Ollaan Miinan kanssa jatkettu tokoilua, hiljalleen asiat alkaa loksahdella paikoilleen. Viimeviikolla käytiin myös Pohjois-Hämeen tokoringin näyttökokeessa. Laitoin hakemuksen ryhmään menemään aika extempore, mutta jo pelkästään kokemuksena näyttökoe oli hyvä. Näyttökoe tehtiin kokeenomaisena ja liikkeinä oli luoksetulo, seuraaminen, noutoesineen pito, vapaavalintainen liike ja lopuksi paikkamakuu. Liikkeet suoritettiin tuossa edellämainitussa järjestysksessä. 
Olin Miinaan tyytyväinen oman suorituksen jälkeen. Me oltiin viimeisinä, mikä sopi itseasiassa todella hyvin sillä kerkesin vähän tutkailla Miinaa ja sitä miten sitä pitäisi valmistella "kokeeseen". Olipa muuten hankalaa kun hallilla ei ollut hajuakaan, että mitähän tuon koiran kanssa nyt pitäisi tehdä ennen omaa vuoroa, pitää autossa mahollisimman pitkään vai ottaa kentänlaidalle notkumaan. Päädyin kuitenkin siihen, mitä teen Nallinkin kanssa, että mahdollisimman pitkään ensin autossa ja sitten pari koirakkoa ennen kentänlaidalle. Tuo toiminta tuntui sopivan Miinalle. 
Itse liikkeistä luoksetulo, noutokapulan pito ja vapaavalintainen kaukokäskyt sujui minusta oikeinkin hyvin. Lisäksi paikallamakuuseen olen todella tyytyväinen, ensimmäistä kertaa sitäkinn tehtiin kokeenomaisesti. Seuraaminen jäi ihan pikkuisen kaihertamaan, Miina olisi osannut sen tehdä etenkin käännösten osalta paremminkin. Toisaalta, kun oikein alkaa ajattelemaan niin ekaa kertaa liikkuroituna ja kokeenomaisena tehty seuraamiskaavio, olisi voinut mennä huonomminkin lisäksi tuota kertaa ennen hallikäynnit on laskettavissa ihan yhden käden sormilla. Täytyy siis olla tyytyväinen pikkukoiraan. :) Nyt siis vain odotellan kuinka ryhmään pääsemisen kanssa käy. 

Tykkään kyllä Miinan asenteesta tehdä hommia. Sunnuntaina oltiin treenaamassa hallivuorollakin ja voi että se on kiva koira. Saatiin liikkeestä (tai ylipäätään vauhdista) maahanmenoa harppaus eteenpäin, tuntui vain joku loksahtavan kohdalleen ja Miina ymmärsi jutun jujun. Lisäksi seuraaminen sujui sunnuntaina ihan toisella tapaa hallissa kuin näyttökokeessa, ehkä siis ohjaajan pieni jännitys sai Miinan hiukan hämilleen näyttökokeessa. :D 

Viimeviikolla tiistaina sain myös Miinan terveystarkit hoidettua kuntoon myös silmien osalta, silmät peilattiin terveiksi. Jipii! 
Nallin tassu on myös taas oireillut, aina välillä. Etenkin koiran noustessa sohvalta, sängyltä ja ihan lattialtakin näyttää Nalli varovan käpäläänsä. Kipu on nivelessä, välillä se on hiukan turvoksissa mutta toisinaan saattaa mennä useampikin päivä kun tassu ei kipuile ollenkaan. Oon miettinyt voiko nivelessä olla alkavaa nivelrikkoa tai jokin venähdys, ehkä mutta outo vaiva. Vanhuus ei näemmä tule punaturkilleekkaan yksin...

Nappen tokoiluja ja Miinan jälki

Nalppe on päässyt muutamasti taas mukaan tokoilemaan. Oli virkistävää pitkästä aikaa kun sivulla tuijottikin rauhallinen punaturkki, salamannopean Miinan sijaan. Nappe oli selkeästi innoissaan pitkästä aikaa päästessää kentälle treenaamaan. Ollaan tehty kaukoja, ruutua ja jääviä. Nalli kyllä oli superhyvä! 
Ruutuun N juoksi hyvällä vauhdilla ja pysähtyi heti salamana kun käskin, Nalli myös löysi hyvin ruudusta oikean paikan. Tehtiin monesta suunnasta ja eri etäisyyksiltä mutta niin se vaan aina osasi oikein. <3 Hieno Napsu! 
Jäävät meni myöskin jostain syystä ihan superhyvin. Maahan mätkähti heti salamana ja seisomaankin stoppasi samointien. Uskomatonta, en odottanut Nappen muistavan ja tekevän asioita näin hyvin mutta olin väärässä. 
Kaukot olikin toinen juttu, takajalat ei meinannut pysyä paikoillaan ei sitten millään. Laitoin lelut molemmille sivuille ja taakse, se hieman auttoi. Tätä voitaisiin kuitenkin alkaa treenata enemmänkin. Kaukojen liikkeet ja liikeradat olisi myös hyvää jumppaa noin muutenkin.

Miinan tokoiluista kirjoittelen lisää hieman myöhemmin kun saan videot koneelle.

Miinalle tein viimeviikon perjantaina verijäljen. Viime syksynä oltiin yhtä peuraa jo jäljestämässä, mutta ajattelin että on ihan hyvä ehkä tehdä ihan kunnon verijälkikin. Pituutta tuolla jäljellä ei ollut kuin ehkä 40-50metriä, näin alkuun ja vanheta en antanut kuin reilun puolisen tuntia. Tein jäljen aika helppoon maastoon ja laitoin aika runsaasti verta matkalle. Ajattelin että jos ei se osaakkaan...
No osasi se. Miina lähti melkoisella vauhdilla kaatopaikalta etenemään, hyvä että perässä pysyin. Eteni säntillisesti jälkeä pitkin, yhdessä kohdassa meni hieman hukkaan mutta löysi nopeasti takaisin jäljelle. Loppukaadolla oli pikkukoiran riemu ylimmillään kun löysi verisen luun päästä. Tästä on hyvä jatkaa ja ehdottomasti täytyy tänä syksynä vielä tehdä toinenkin jälki, ja ehkä hieman haastavampi. 

 

Nometreenit ja Nallin fyssari

Nalli palasi reissust toissaviikolla. Jalka ei oireillut enää reissussa, pitkistä parinkymmenen kilometrin päiväreissuista huolimatta. Viimeviikon torstaina Nallilla oli fyssari. Pieniä kireyksiä löytyi rintarangan alueelta, ne saatiin kuitenkin hyvin auki. Nalli on lihaskunnoltaan todella hyvä ja lihakset vastaan ottavat hieronnan hyvin. Viimeisellä kerralla nyt edellisviikolla oli viiimeinen kerta. Nalli sai jumppaohjeita kotiin ja pienet kireydet lannerangasta auottiin taas.
Nyt tilannetta seuraillaan ja katsotaan myöhemmin taas hierontakertoja.

Miinan kanssa tehtiin keskiviikkona 21.9 nometreenit pellolla. Aloitettiin niin että jätettiin yhdessä sähkötolpan juurelle 2-3 damia ja käveltiin sitten n. 60 metrin päähän ja sieltä viistosti suora linja. Eka linja meni moitteettomasti, hyvin, suoraan ja lujaa. Toisella kertaa tehtiin niin että ennen linjalähteystä tuli markkeeraus noin parinkymmenen metrin päähän heinäpaalin juureen. Markkeerauksen ja muistipaikan välillä oli noin 40 asteen kulma. Halusin ensin hakea muistipaikalta damin, eli suoran linjan. Miina meinasi kaartaa paalille markkeerausdamin luo mutta, eteen- vahvistuksella heti kun näin linjan kaartuvan sain Miinan menemään suoraan. Linjan jälkeen markkeeraus joka löytyi aika hyvin.



Seuraavaksi vietiin samaan muistipaikkaan pari damia lisää ja vaihdetiin lähetyspaikkaa kohtisuoraan säkötolpalle. Matkaa lähetyspaikalta tolpalle oli ehkä n. 100 metriä ja välissä pieni oja. Ensin tehtiin taas vain suora linja muistipaikalle, se meni kivvasti. Tämän jälkeen tehtiin niin että appari heitti markkeerauksen ojaan. Miina ei tätä jotenkin nähnyt. Minä myös pidin turhan pitkän välin lähetyksen ja damin putoamisen välissä, en tiedä miksi jotenkin varmaan ajattelin treenaavani Nallin kanssa. Miina ei siis tuota markkeerausta löytänyt lähihakupillityksistä huolimatta. Appari kävi nostamassa damin ja heitti uuden markkeerauksen. Nyt lähetin Miinan heti kun dami putosi ja nyt markkeeraus onnistui paremmin. Näitä täytyy treenata. Lopuksi lähetin Miinan vielä linjalla muistipaikalle. 

Kyllä se on vaan huippu pikkukoira, vaaditaan vaan kovasti kokemusta ja treeniä me molemmat. Ainakin hyvää sänkkäriä on missä treenata ja metsää toki myös! :)