Pirkan Damit

Niin se vaan on hujahtanut jo pitkä tovi edellisestä päivityksestä. Tässä välissä on ollut kaikenlaista hulinaa ja kouluun monen kurssin loppuunsaattamista, joten Moodlea on tullut aukaistua enemmän kuin bloggeria. 

Miinan kanssa oltiin Pirkan Dameissa 1.4 yksilökilpailussa, kun toista Biaminin joukkuetta ei saatukkaan lopulta kasaan. 
Oltiin ensin ohjaus/markkeerausrastilla. Minusta tehtävät oli vähän hölmöjä. Markkeeraukset tuli pienelle alueelle outoon hakkuuaukkoon ja ykkösen ja kakkosen välinen etäisyys oli ehkä n. 10 metriä. Miina oli hiukan levoton ja en oikein saanut sitä samalla lailla kontaktiin ja työnteko moodiin kuin treeneissä. Pidin taippariotteessa laukauksen ajan ja Miina haki ykkösen ensin. Palautus oli huono, pudotti damin mun jalkoihin. Kakkosen haki suoraviivaisesti ja palautus tuli käteen asti. 
Ohjaustehtävä oli (meille) vielä hassumpi. Lyhyt matka ehkä etäisyys kauimpaan damiin pyöri tässäkin siinä kymmenen metrin hujakoilla, toinen dami oli vielä lähempänä. Miina ampui eteenlähetyksellä yli molemmista ja vähän vinoonkin. En oikein saanut lähetettyä Miinaa kunnolla linjalle, jostain syystä. Paikka oli meille outo, tämäkin samaisessa hakkuuaukossa ja jotenkin ei vain oikein onnistunut. Menin ihan lukkoon linjan lyhyydestä enkä ymmärtänyt edes pysäyttää. Saatiin kuitenkin damit talteen, molemmille vaadittiin vaan se kaksi lähteystä... Palautukset linjalta oli kuitenkin jo taas parempia, ja Miina suoritti ne loppuun asti.
Haussa Miina toi kolmen minutin aikana kolme kuudesta damista. Sade painoi hajut maahan ja Miina jäi turhaan pyörimään paikkoihin mistä oli jo noudettu. Haku oli tyypillistä Miinaa. Paljon jalkoja ja tapahtumaa mutta liian vähän nenää mukana. Palautukset sain käteen asti kaikilla kolmella kerralla. 

Yhteistyöhön saimme kommenteiksi hallittavuuden petrausta ja pillikuuliaisuuden harjoittelua. Olen näistä samaa mieltä, liian vähän on treenattu hallittavuutta ja yleistä olemista. Ensimmäistä kertaa oltiin myös tällaisessa tilanteesa missä tapahtuu, on muita koiria ja paukkuu, sitten taippareiden jälkeen.  
Oli ihana päästä purkamaan tilanne heti Miinan kasvattajan ja tuttujen kanssa. Me ei olla juurikaan treenattu poruokoissa eikä niin että joku muu olisi suunnitellut jonkun tehtävän. Usein treeneissä aina tekee varasuunnitelman jos koira ei toimi toivotusti, kokeessa sitä ei niin pysty valmiiksi suunnittelemaan ja siinä se haaste onkin. Tästä syystä olin linjalla aivan pihalla mitä olisi pitänyt tehdä.
Kaiken kaikkiaan olen kokonaisuudessa tyytyväinen Miinan toimintaan ja siihen miten itse selvisin. Nomen kokeenomaiset tilanteet on kuitenkin itselle vieraita, ja jokaisella kerralla oppii jotain uutta. Ehdottomasti jatkamme nomen treenausta ja olikin hyvä saada monta treenattavaa lisää. Onneksi minun ja Miinan ensimmäinen nomekoulutus on jo bookattu kalenteriin joten siis eikun treenaamaan! 


Treeniin siis:
- Erilaiset maastot, ei vain peltoa ja pitkiä linjoja. Myös metsään ja lyhyempiä linjoja.     
- Hallittavuus, nomeseuraaminen ja passi.
- Pillikuuliaisuus, jos hausta kutsun luokse on tultava heti.
- Palautukset myös dameilla näteiksi, riistalla Miina tuo kauniisti mutta damit on jostain syystä vähän leikkikaluja toisinaan.
- Enemmän kokeenomaisia treenejä ja toisten tekemiä tehtäviä, mihin en ole ehtinyt tehdä suunnitelmaa B kun kaikki ei mene toivotusti.     

Tokokoulutuksessa 18.2.

Lauantaina (18.2.) oltiin koko päivä nuorten koirien ringin kanssa Maarit Hellmannin koulutuksessa. Miinalle olin valinnut aiheeksi seuraamisen ja kaukot. Seuraamisen ongelmana pomppiminen ja kaukot on ollut muutenvaan levällään, oikeastaan suurimmilta osin ohjaajan osaamattomuuden takia. 

Ekalla kierroksella otin aiheeksi seuraamisen. "Näytepätkällä", joka tehtiin ensin, siksi että ongelma tulisi kouluttajalle selväksi oli Miina ihan pihalla. Vähän ärsyttää, että en hoksannut ennen vuoron alkua tehdä selkeämmin muutamat perusasentokontaktit, jotta Miina olisi ollut paremmin heti alusta kärryllä siitä mitä nyt pitäisi tehdä. No, opimme tästä ja ensikerran muistan tämän. Tämä näytepätkä menikin Miinan osalta hieman haahuiluksi ja kentällä olevien tötsien havainnointiin. Otin sitten Miinan perusasentoon ja kontaktiin jonka jälkeen tehtiin pätkä seuraamista ja ilme oli jo vallan toisenlainen. 
Maaritin katsellessa Miinaa, hän totesi perusasennon olevan hieman liian edessä. Seuraamisessa paikka on suht hyvä, mutta juurikin sivulla istuessa tulee vähän eteen. Tähän saatiin korjaussarja, lähinnä alan palkkauksella kiinnittämään huomiota, jotta paikka siirtyisi sen pari-kolme senttiä taaksepäin. Kun perusasento korjaantuu, myös oikean tassun pysyminen maassa todennäköisesti korjaantuu, samoin hyppeleminen seuraamisen aikana, kun Miinan ei tarvitse kurkkia edestä pitääkseen kontaktin. 

15.2. Savijärven jäällä

Tokassa setissä oli aiheena sitten ne kaukot. Miina osaa istu-maahan, maahan-istu ihan ok, siis sillain että voi sanoa sen ne jotenkin osaavan. :D Pitkällä matkalla se on nähtävästi hieman hankalaa etenkin nousta maasta istumaan, mutta se otetaan nyt parempaan syyniin. 
Miinalla kaukot on ollut siinä tilassa jo pitkään, että olen vahvalla namiohjauksella tehnyt tekniikkaa ja liikeratoja lihasmuistiin. Tässä ollaan oltu jumissa, en tiennyt miten edetä. Nallin kanssa aikoinaan hyppäsin liian nopeasti pelkkään käsiapuun ja jotenkin sain sen tekemään kaukot niin että se etenee metri tolkulla joillain vaihdoilla. Tätä samaa halunnut Miinalle joten uudet ajatukset tuli tarpeeseen. 
Maaritin ohjeena oli tehdä vaihtoja niin, että esimerkiksi istu-seiso vaihdossa namit molemmissa käsissä palkkaa oikealla kädellä koiran edestä seisomisesta ja vasen käsi koiran päällä istumisesta. Eli kun koira istuu tulee palkka päänpäältä ja kun koira seisoo tulee nami suoraan nenän edestä oikealta kädeltä. Kuinka kätevää! Samalla lailla sitten seiso-maahan vaihoissa kädet on ns. päällekkäin vasen palkkaa maahanmenosta ja oikea seisomisesta. 
Tämä vaatii hieman opettelua ja hoksaamista koiralta (kuin myös ohjaajalta) mutta tänään kun tehtiin niin nopeasti Miina idean alkoi hoksata. 

Nämä neuvot siis pääsi käyttöön todenteolla heti tänään maanantai aamuna, ja voi että kuinka innostus taas kasvoi kun sai ongelmiin apua ja pääsee jatkamaan taas uudella innolla. Muistiin siis itselle mitä muuta tuli mieleen niin koulutuksessa kuin sen jälkeen:

• Valmistele koira, aina. Miinalle toimii ihan vaan perusasennossa kontaktin pitäminen ja siitä palkkailu ja kehuminnen. Kunhan tulee selväsi että nyt tehdään yhdessä ole skarppina.
• Palkkaa perusasennossa hieman taaempaa, ja huolehdi että paikka pysyy oikeana.
• Palkkaa kaukoissa hyvistä istumaannousuista, vapauta, heitä lelu, virettä voisi saada näihin nostettua.
• Kasvata kaukoissa matkaa hieman mutta tasaisesti kokoajan. Koska istumaannousu on vaikeampi, tule siinä lähemmäs ja palaa maahanmenossa taas taaemmas.

Ollaan viime viikkoina treenailtu tasaisesti vähän vuororellen nomea ja tokoa. Nomen puolella olen keskittynyt ohjauksiin ja lähinnä suuntien ja pillipysäytyksen treenaamiseen. Ne alkaa olla hyvin muistissa ja niidenkin treenaamiseen täytynee taas kehittää jotain erilaista. Nyt ollaan tehty pitkälti vain perus risteystreeniä, koira keskellä ja vuoroin lähetyksiä sitten siitä joka suuntaan. Taidankin kaivaa metsästyskoulutuskirjat hyllystä, ja lueskella niitä siinä toivossa, että jotain löytyisi. 

Turku KV:ssa

Turkuun oli ilmoitettu reilu kahdeksankymmentä labradorinnoutajaa ja tuomari oli hidas. Tutki koirat tarkaan ja mietiskeli arvosteluja. 
Miina ensin oli vähän ihmeissään moisesta koiramäärästä ja kummallisesta hallista, kuitenkin häntä heilui jo pian halliin sisäänpäästyä. Miina makoili rauhallisesti viltillä ja nukkui suurimman osan odotteluajasta, mahdottoman mukava likka ja osaa hienosti vain olla. 

Tuomarina oli Richard Bott, Iso-Britanniasta. Britit on antanut käyttiksille kivasti H:ta, toista oli kuitenkin tämän herran kohdalla, vihreähän sieltä lätkähti. Lyhyt arvostelu kuuluu näin: Clean in outline. Basic construction ok, but doesn't posses enough typical breed carictaristics. Temperament ok. Sufficiant. KÄY-T

Minusta se on nätti, ja pystyn tunnistamaan labrataatioeläimeksi. :D No yritetään joskus myöhemmin uudelleen, ja keskitytään missikisoja mukavampiin harrastuksiin.

 

Alkuvuoden treenejä

Edellisenä lauantaina oltiin hallilla treenaamassa tokoa, Kennelpiirin nuorten koirien valkkuryhmän kanssa. Miina kanssa päätin, että keskityn vain kontaktitreeneihin, se kun on ollut hiukan hakusessa ja unoholassa taas viimeaikoina. Pidin Miina vain perusasennossa kentän laidalla ja katselimme muiden treenejä. Ongelmana on kesto, kontakti ei kestä pitkään ja toisena juttuna oikea tassu, joka on jatkuvasti ylhäällä. Määrätietoisesti palkkailin vain kun molemmat jalat maassa ja katse hyvin ylhällä.
Lisäksi tehtiin hiukan muutakin, pieniä seuraamispätkiä ja käännöksiä. Oikealle kääntyminen tuppaa aina levähtämään ja jäämään väljäksi kun taas vasemmalle kääntyessä törmäillään. Vasemmalle kääntymisessä kyllä auttaa, jos muistan antaa hiukan vartaloapua ennen käännöstä. Täyskäännös on suht ok, vähän ehkä väljä mutta ei samallalailla kuin oikealle.   Loppuun tehtiin ryhmäpaikkikset ja voi miten Miina tässä tsemppasi! Muutaman kerran huomautin nuuskimisesta ja ympäriinsä katselusta. Kävin palkaamassa välillä, aina kun oli kauniisti ja katseli eteenpäin. Tähän olen kyllä tyytyväinen ja ennemmin käyn palkaamassa sitä vielä pitkän aikaa hyvin olemisesta, kuin että saan tästä samanlaisen murheen kuin mikä se Nallin kanssa on...

Lisäksi kontaktipulmaan liittyen olen käynyt Miinan kanssa paristi kaupungissa lenkillä, ja vaatinut sitä aina välillä kesken kävelyn perusasentoon ja kontaktiin. Lisäksi lenkin aikana kaupungissa palkkailin heti jos/kun Miina otti katsekontaktin kesken kävelyn. Tämä kirjoitus kuulostaa lähinnä siltä että täälä treenataan pikkupennun kanssa, mutta joskus on kyllä enempi kuin hyvä palata perusteisiin. Viikonlopun kontaktisulkeinen teki kyllä tehtävänsä, eilen lenkillä Miina oli niin täpäkkänä ja kulki sivulla keppi suussa minua toljottaen. :) 

Nyt alkuvuonna ollaan treenattu iltaisin ruokakupilla myös seisomista oikein urakalla. Olen ilmoittanut Miinan Turkuun top dog showhun, ja ensi sunnuntaina sitten olisi tarkoitus mennä pyörähtämään kehässä. Miten melkein jännittääkin yksi koiranäyttelyyn meneminen, onneksi on tullut niissäkin pyörittyä niin ainakin käytännöt on jokseenkin selvillä :D 

Eilen ja tänään tehtiin aamulenkillä muutamat linjatreenit. Vein pellolla lähetyspaikalta n.50 metrin päähän pari damia ihan ojanreunalle ja linjan keskeltä tein yhden poikkipolun vasemmalle ja vein damin tukkipinon juureen. Lähetin Miiinan ensin suoraan linjaan, sen jälkeen suoraan linjaan ja pysäytin pillillä keskelle. Kaikki meni tähän asti tosi hyvin ja Miina pysähtyi pillille napakasti, kun matkalla pellolle muistutin sen paristi mieleen. Vasemmalle lähteminen onnistuui tuplakäskyn jälkeen, joten totesin että suunnat otetaan treeniin nyt uudestaan. Jätin asian siis hautumaan ja palaan siihen loppuviikosta uudelleen, risteävien polkujen kanssa. 
Vasemman noudon jälkeen lähetin Miinan vielä suoraan linjaan ottamaan toisen edessä olevista dameista ylös. Ajattelin että teen suorat linjat vielä uudelleen ja yhdistän samaan pillipysähdykset. Vein damit ja kun palasin lähetykseen huomasin viereistä tietä myöden lähestyvän kävelijöitä. Miina jäi niihin kiinni ja nosti vain selkäkarvat pystyyn, enkä tällöin viitsinyt sitä linjaan lähettää. Odotin, Miina otti kontaktin ja pistin sen linjaan. Hiukan kurvaili ja huomasin siitä että pakka hajosi nyt kun kävelijät ilmestyi kuvaan. Palautuksen jälkeen uudelleen linjaan ja tämä sujui suoremmin joten päätin päättää siihen, onnistuneeseen suoritukseen. 

Tänä aamuna menin pellolle aamulenkin yhteydessä uudelleen, nyt vain eri paikkaan. Ajattelin tehdä vain pitkiä linjoja ja pysäytyksiä. Otin kiintopsteeksi pienen pöheikön ja kiven jonka juureen vein kolme damia. Lähetyspaikalta dameille tuli matkaa ehkä vajaa sata metriä, eli tuplasin matkan eilisestä. Ensin vain suoraan, vahvistin välissä eteen käskyä kun havaitsin mutkittelua. Toisella lähetyksellä täydestä vauhdista piippasin pilliin ja lumi vain pölähti kun Miina löi liinat kiinni, hihkuin hiljaa sisälläni ja paiskasin tennarin palkaksi. 
Lähetin hetken leikin jälkeen uudeleen suoraan linjaan ja annoin mennä ilman pysäytyksiä, viimeisen lähetyksen tein taas niin että piippasin pysäytyksen puolessavälissä. Huomasin Miinasta että se kyllä havaitsi ja tasan kuuli piipin mutta jatkoi kuitenkin laukan pari, huusin sille "hei" ja sen jälkeen Miina samantien istui. Tästä stopista taakselähetyksellä eteen ja dami ylös. Lopetin tähän. Olen tyytyväinen Miinan osaamistasoon, edellisestä nometreenikerrasta kun on vierähtänyt taas jo hyvä tovi. Nyt siis seuraavaksi käydään suuntien kimppuun ja vahvistamaan taakselähetystä. Markeerauksia olisi taas hyvä päästä tekemään pitkästa aikaa, täytynee siis houkutella treeneihin joku appariksi mukaan. :)