kesän kuulumisia

Pitkästä aikaa täällä, päivittelemässä kuulumisia ja kertaamassa kesän juttuja. Kevät ja kesä on täyttynyt monenlaisista jutuista ja treenikuulumiset oon kirjoitellut vaan treenipäiväkirjaan ylös eikä ole tullut bloggeria availtua. 

Aloitetaan Nallista, joka kevällä ja alkukesän aiheutti huolta. Nalli piti toista takajalkaansa toistuvasti ylhäällä, kulki kolmella jalalla pitkiäkin matkoja ja oli muutenkin jalkansa kanssa hyvin kankea. Aloin jo vahvasti epäillä lonkkia, jotka olisi alkaneet nyt oireilla, vaikkakin en tiedä miksi pitäisi toista jalkaansa vallan ylhäällä jos lonkat oireisi. No anyways, outoa käyttäytymistä jatkui säännöllisen epäsäännöllisesti noin parin kuukauden ajan ja päätettiin ensin varata Nallille hieroja, jotta saadaan poissuljettua jumien mahdollisuus.

Kirsun hyvinvointipalvelut tuli hieromaan molemmat koirat heinäkuun ensimmäinen päivä, ja Nallin polvesta löytyi patti, jota Napsu aristi ja se oli selkeästi kipeä. Mitään suurempaa jumitusta ei siis löytynyt Nallista tuolloin. Miinassa sen sijaan oli selässä useampi kireä kohta, sekä myös jaloissa kireyttä. Kaikki saatiin kuitenkin Miinasta hierottua pois ja neiti saa touhuta taas tavalliseen tapaansa. 

Polvesta löytyneen parin vuoksi Nallille varattiin aika Ortopet- eläinlääkäriasemalle jossa ortopedi tutki Nallin jalan ja otti röntgenkuvat jalasta. Kuvista löytyi suureksi yllätykseksi Nallin polvesta vierasesine, joka silloin todettiin kuvan perusteella olevan hauli. Lonkat olivat puhtaat, kuten vuosia sitten otetuissa kuvissa. Löysyyttä lonkissa on edelleen mutta ei merkittävää nivelrikkoa, tai mitään mistä täytyisi huolestua tai mikä aiheuttaisi voimakasta ontumista. 

Nallille varattiin leikkausaika heti, ja vierasesine poistettiin onnistuneesti heinäkuun puolessavälissä. Vierasesine saatiin leikkauksesta mukaan, ja epäilyt osoittautuivat vääriksi sillä haulin sijaan Nallin polvesta poistettiin luoti. 

Luotihan on hyvin todennäköisesti kimmonnut jostakin muualta päätyen Nallin jalkaan, ja aiheuttanut kipua juurikin polvessa. 

tämä röntgen otettu Ortopetissä 6.7.18

Hyvin todennäköisesti luoti on päätynyt Nallin jalkaan silloin kun peuraa järjestettiin vuonna 2016. Tuolloin Nalli vietiin Evidensiaan hoitoon kun peuraa epäiltiin purreen/potkaisseen samaiseen jalkaan, kun mitä nyt operoitiin. Tuolloin Nallista otettiin myös röntgenkuvat, joita me ei silloin nähty mutta jälkikäteen niitä nyt pyydettiin nähtäväksi. Tuolloin otetut röntgenkuvat paljastivatkin meille täsmälleen saman vierasesineen polvessa. Tuolloin Evidensia ei ole kuitenkaan tilanteelle tehnyt mitään, vaikka kuvassa selkeästi näkyy luoti keskellä lihasta. 

Miinan kanssa puolestaan on treenailtu tasaisesti voittajan liikkeitä. Nyt työn alla on tunnari, jota työstetään useamman kerran viikossa ja välillä jopa paristi päivässä. Ollaan aloitettu treenaaminen ns. tornitekniikalla, eli kootaan torni kapuloista ja ensin oma kapula on tornin ympärillä vaihtelevalla etäisyydellä ja pikkuhiljaa tornia aletaan levittämään ja laskemaan maahan. Omaa kapulaa piilotellaan sitkeästi ympäriinsä, ja nyt olen tehnyt niinkin että heitän Miinalle namin toiseen suuntaan, piilotan kapulan ja päästän sen suoraan vauhdista etsimään omaa. 

Tässä täytyy vaan olla tarkkana että Miina ei ala satunnaisesti vain nostelemaan kapuloita tai ryntää röyhkeästi kapuloiden luo, olenkin heti huomauttanut jos käytös on ollut liian vauhdikasta. Lisäksi tämän kaiken ohella ollaan tehty satunnaisesti oman kapulan piilottelua nurtsille ja heinikkoon, ihan vaan vahvistukseksi. 

Nämä menneet helleviikot teki katkoksen treeneihin, kun yksinkertaisesti oli vaan niin kuuma, ja aamulla ennen kukonlaulua treenaamaan lähteminen ei oikein onnistunut :D Ollaankin käyty Miinan kanssa ahkerasti uimassa, ja on se vaan paras uintikaveri. Hyppää perässä järveen ja jaksaa olla rannassa tuntitolkulla. 

Miina myös täytti kolme! Miten aika juoksee niin nopeasti, paras tyyppi on jo ihan oikeasti aikuinen koira ja varsin fiksu ja helppo kaveri. 

kevään mejäkurssi

Miinan kanssa oltiin  Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen järjestämällä mejä- kurssilla, joka starttasi kaksi viikkoa sitten teoriaosuudella, torstaina 25.4 käytiin tekemässä jäljet ja eilen 26.4 vuorossa oli jälkien ajaminen. 

Teoriaosuudessa tuli itselle uutena tietona monenlaisia käytännön juttuja kokeista, ja siitä miten kokeissa toimitaan. Jäljen tekeminen itsessään on tuttua, ja niitä on tullut vedettyäkin. Itse koen jäljen suunnistamisen hiukan haastavaksi tekijäksi, mutta ei se kokeeseen ilmoittautumista estä. 

Miinalle tehtiin harjoitusjäljeksi noin 700-800 metrin jälki joka sisälsi yhden kulman. Maasto oli todella kivikkoinen, ja ehkä vähän turhan haastava mutta vauhdilla mentiin. Joudun todella paljon jarruttamaan Miinaa, sillä vauhti oli paikkapaikoin niin nopeaa että itselle on lähes toivotonta pysyä perässä. Epäilen maastossa ja jäljen päällä yön aikana menneen supikoiria tms. muita eläimiä sillä Miina aika paljon teki lenkkiä ja pyöri toisinaan paikallaan jäljen päällä, joten joku sen työskentelyä hieman "häiritsi". Tosin tämä oli nyt ensimmäinen melkein vuorokauden vanhentunut jälki, mitä ajettiin että hajuvanan kapeus varmasti vaikutti Miinan työskentelyyn jollain tavalla. 

Positiivista oli myös se että Miinalla oli nyt jäljellä ensimmäistä kertaa kulma, jonka se myös merkkasi hyvin. Kulmalla Miina pysähtyi selkeästi, vähän kuopsautti maata ja löysi ripeästi jäljen uudelleen ja lähti jatkamaan. Jäljen loppupätkä meni tasaisemmin ja suoraviivaisemmin kuin alku, ja kaadolle päästiin onnistuneesti. 

Jatkoa ajatellen meidän tulisi treenata

• kulmia - haastavuutta jäljelle, Miina osaa kyllä jäljestää mutta tekniikkaa voisi vielä hioa
• pidempiä jälkiä, avoimessa jälki on n.900m, joten Miinalle kannattaisi tehdä ainakin pari sellaista ennen kokeeseen viemistä
• jarruttamista 
• vanhentuneita jälkiä, vaihdellen vanhentumisaikaa, kokeessakin kun jäljet on aina vanhentuneita ainakin sen kaksitoista tuntia 

Nyt vapaan viikonlopun ohjelmassa on paitsi useammat tokotreenit niin myös jäljen teko ja ajaminen. Mejäily on minusta mukavan lepposta puuhaa, ja kivaa vaihtelua kentällä treenaamiselle. 

Tottelevaisuuskokeessa 31.3.

Tosiaan siis edellisestä tekstistä poiketen päästiinkin starttaamaan lankalauantain tokokokeessa. Sain tiistaina sähköpostia että varasijalta olisi nyt mahdollisuus päästä kokeeseen, ja vaikka treenitaukoa oli viikon verran tullutkin päätin mennä ja kokeilla. 

Treenattiin muutamana edeltävänä päivänä liikkeestä seisominen kuntoon ja palauttelin Mimmulle mieleen ruudun ja merkin kierron. Kokeessa pisteet jakaantuivat seuraavanlaisesti.

Paikalla istuminen 1min 10

Seuraaminen 9 Miina meinasi sännätä liikkeelle lähdössä ruutuun, sain sen kuitenkin nopeasti takaisin paikalleen ja se parin askeleen peruuttaminen oli toinen mikä laski pisteitä. 

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 10

Istuminen seuraamisen yhteydessä 0 Oikein hyvä liikkestä seisominen tässä.

Ruutu 0 Oikea jalka anturan verran ulkona ruudusta, olis pitänyt nopeammin pysäyttää, M ehti vähän tulla eteenpäin.

Noutaminen 10

Kauko- ohjaus 10

Estehyppy 9,5 Vino perusasento lopussa.

Merkin kierto 9 Miina joutui vähän pomppimaan takaisin perusasentoon, koska en hoksannut asettua lähetykseen niin että lähetyksen merkki olis ollut mun jalkojen välissä. Tästä siis opimme. 

Kokonaisvaikutus 9 Tuomarin mukaan oiken iloisen ja kivannäköistä työtä, ehdottomasti kiitettävä. Harmittavasti pari nollausta mutta tästä on hyvä jatkaa. 

260,5p -> AVO1

Kehästä tullessa fiilis oli tosi hyvä. Nollattiin ne liikkeet mitkä tiesin olevan meille vaikeimpia paikkoja onnistua koetilanteessa. Tehtiin yhdessä töitä, Miina oli koko ajan kuulolla ja suoritti kaiken niin hyvin kuin se siinä hetkessä pystyi ja osasi, ja se näkyy kyllä pisteissä. Miinan kohdalla vaihtoehtona on joko ottaa kymppi tai nollata liike, Mime ei juurikaan tee keskitason suorituksia semmoisia josta saisi pisteitä kuus tai seitsemän. 
Sanoin kehän ulkopuolella että hitsiläinen kakkonen tulee kyllä kun kaksi nollattiin, mutta mitä vielä YKKÖNEN! Uskomatonta! 

Tästä jatketaa voittajaan. : ) 

Onnea Nalli 8.v

tokosuunnitelmia ja ajatuksia

Viikot vaan vilisee silmissä, kun yrittää tasapainoitella töiden, koulun ja Miinan treenaamisen kanssa. Ollaan aika hyvin pysytty kaks kertaa viikossa- hallilla rytmissä ja toiset pari kertaa viikkoon pyrin sitten treenaamaan kotona sisällä/ulkona jotain mikä vaatii huomiota.

Miinalla osui juoksut tammi-helmikuun vaihteeseen. Kauheasti ei treenaamiseen vaikuttaneet, Miina oli vähän nuuskivampi ja ei niin kuulolla, mutta kuitenkin treenit sujui ihan kivasti.

Suunnittelin meille koetta 31.3 mutta ei kuitenkaan saatu koepaikkaa, mikä on kovin kummallista koska ainakin syksyllä kokeet oli meilläpäin lähes vajaita. Koestartti siirtyy nyt sitten toivottavasti vain kuukaudella.
Ensi kesälle on nyt valmennuspaikkakin saatu, sillä päästiin uudestaan Labradorinnoutajakerhon Tampereen tokovalkkuryhmään. Tuon ryhmän tiimoilta treenejä on toukokuusta syyskuuhun noin kerran kuussa, mikä on varsin mukavaa!

Kyllä vain, Nallikin on päässyt muistelemaan tunnarin saloja

Treenit Miinan osalta on pyörineet aika kattavasti avoimen luokan liikkeiden ympärillä. Jokaisessa liikkeessä on enempi tai vähempi jotain mikä vaatii kovasti vahvistamista ja toistoja jotta niistä tulee varmoja. Olen tietoisesti nyt jättänyt joitakin asioita vähän ”olemaan” sillä ajattelin että palataan niihin tarkemmin kesemmällä, kun saan ulkopuolista neuvoa, apua ja ohjeita niiden opettamiseen. Esimerkiksi peruuttaminen seuratessa on juurikin sellainen olemaan jätetty asia joka otetaan käsittelyyn sitteku... Minusta muutaman askeleen peruutuksella ei ole kovin suurta painoarvoa avoimessa, joten se voi odottaa vielä. Miina on kuitenkin aika taitava peruuttamaan istualleen pomppien :D

Hiljalleen olen ottanut ohjelmistoon myös voittajaluokan liikkeet, tai siis tietenkin vain osia niistä. Käytännössähän uusina juttuina tulee paikkamakuu niin että ohjaajat on piilossa, tunnari, ohjattu nouto, ruudussa se loppuosa muuttuu ja kaukokäskyihin tulee lisää asentoja. Lisäksi luoksetulossa pysäytetään seisomaan. Niin ja hyppy muuttuu myöskin ja metallikapula tulee siihen mukaan.
Oikeastaan Miina osaa jo kohtuullisen hyvin kaukokäskyt kaikkine vaihtoineen ja pysäyttäminenkin on suhteellisen helppo johtaa liikkeestä seuraamisen top:ista ja olenkin joskus kiertämisen yhteydessä tehnyt toppia niin että huudan top ja heitän pallon kohti.

Tunnaria flussapäissäni aloittelin muutama viikko sitten. Piilotin yhden hajautetun kapulan viltin joukkoon ja nameja myös ja käskin Miinan nuuhkimaan. Sitten kun Miina nuuhkaisi tai koski kapulaa kehuin ja palkkaisin. Lisäksi tein niin että levitin lattialle satunnaisen määrän kapuloita ja nameja ympärille ja taas käskin Miinan nuuhkimaan, jotta Miinalle tulisi vain kapulat nähdessään ajatus siitä että nyt nenä päälle.
Oikeastihan mulla ei tällä hetkellä ole hajuakaan siitä kuinka aion alkaa viemään tunnaria Miinan kohdalla eteenpäin. Nallille olen saanut opetettua tosi tosi hyvän tunnarin mutta mulla ei ole minkään laista aavistusta siitä että miten ihmeessä se on oikein tapahtunut ja miten sitä ollaan treenattu :D

Ohjattu nouto on minusta noutajalle (jonka kanssa on yhtään nomen suuntia opetettu) aika kiva liike ja kohtalaisen iisi. En usko siinä tulevan eteen mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia, sillä suuntia on jonkin verran jo ennestään tullut treenattua. Luulenkin että voittajan liikkeistä tähän tartumme ensimmäisenä... 

Tokoilua ja jälkihommia

Tammikuu on ollut meillä aktiivinen tokoilukuu! Ostin ensimmäistä kertaa omatoimitreenioikeuden Tamsk:in hallille tammikuun puolivälistä- nyt ainakin helmikuun puoliväliin. Matkaahan meillä on melkein puolisen tuntia suuntaansa tuonne Niihamaan, mutta ainakin tähän asti matkat on mennyt ongelmitta ja aika hyvin saanut yhdistettyä lyhyitä koulupäiviä ja treenejä hallilla, niin ei aina pelkästään treenien takia ajella Tampereelle. 
Tämä omatoimitreenioikeus on kyllä meille oikein hyvä systeemi, sillä useimmiten parhaiten päästään treenaamaan juuri aamulla/aamupäivällä, jolloin hallilla on kaikista hiljaisinta (käytännössä pari muuta meidän lisäksi). 

Aloitettiin maanantaina 15.1 ajatuksena oli

tehdä vähän kaikkea toisen kerran samalla viikolla mentiin keskiviikkona. Edellisviikko oli Miinalla huiliviikko, minulla oli monta kouluhommaa ja töitä että yksinkertaisesti ei vain ehditty hallille. Tällä viikolla nyt sitten taas jatketaan normaaliin pari krt/vko -tahtiin omatoimitreenejä. 

Ollaan treenattu nyt oikeastaan vain ja ainoastaan avoimen liikkeitä, pienissää paloissa ja vähitellen yhdistäen. Eniten työtä tuottaa edelleen ne jäävät, jokaista osioo (maahan,istu,seiso) ollaan opeteltu ja pyritty saamaan maahanmenosta nopeampi, istumisesta säpäkämpi ja seisomisesta- noh, skarppi pysähtyminen ilman tassujen teputusta. 
Ruutu alkaa edistyä hyvinkin, kosketusalustaa olen nyt vähän alkanut välillä pienentää ja paikan kyllä Miina löytää ihan kohtalaisesti. Eniten tässä liikkeessä, kuten myös merkin kierrossa tarvitaan varmuutta. Treeniä, treeniä, treeniä. Erilaisissa ympäristöissä ja niin että vieressä on erilaisia häiriötekijöitä. Tänään kun treenattiin niin merkin vieressä oleva ruutu sekoitti Miinan ajatusta jatkuvasti, joten täytyy oikeasti ottaa kentälle mukaan erimoisia tötsiä, pulloja ja muita häriöitä ihan todella. 

Toissaviikolla Miinan kanssa oltiin jäljittämässä myös yhtä peuraa. Osuma oli tullut vatsaan/jalkaan tms. niin että peurasta tippui hiukan verta, niin että jäi verijälkeä hiukan. Lähdettiin illalla jäljen perässä menemään, ja mentiinkin toistatuntia pitkin poikin mutta ei saatu peuraa kiinni. Verta oli matkalla hiukan vähemmän, mutta paikoin aina löytyi joku pisara mistä osasin aavistaa Miinan olevan jäljellä. Tuona iltana ei siis löytöä, mutta hyvää jälkitreeniä kokemattomalle koiralle. 
Seuraavana päivänä Miina sitten oli Matin mukana peurajahdissa, ja pääsi jäljittämään yhden varmasti ammutun peuran muutaman kymmenen metrin päähän ampumapaikalta. 

Nalli on myös ollut muutaman kertaa jäljityshommissa ja ainaskin pari kertaa löytönyt haavakon.


Edellisenä lauantaina (27.1) sitten saatiin soitto puoli kuus illalla että olisi haavakko ammuttu ja koiraa tarvittaisiin, meinasin vähän ajatuksissani ensin että olisikohan viisaampaa hakea Nalli paikalle ja viedä se jäljelle mutta onneksi jätin ajatukseni vain päähän ja Matti otti Miinan jäljelle. Varttia yli kuus sain kuvan Miinasta ja löydetystä peurasta, jee! 
Verijälkeä oli tuolloin ollut parisensataa metriä, ja kuulemma sellaista paikoin että ei olisi ilman koiraa löytynyt kun jälki oli sotkeutunut sulaan maahan. 
Olen kyllä tyytyväinen Miinaan kun se näytti noinkin vahvoja jäljestäjäntaitoja, kun jälkitreenejä ei ole takana kuitenkaan turhan montaa. 

Yhteenveto kuluneesta vuodesta

Vuodelle 2017 asetin tavoitteeksi Miinan kanssa saada alokas- ja avoimen luokan ykkösen, sekä nomekokeessa käynnin ja etenkin nomen tavoitteellisen treenauksen ja koulutuksessa käymisen. 

Tokosta saatiinkin loppujenlopuksi aika helposti kasaan TK1, tavoitteet sen osalta täyttyi paljon enemmän kuin osasin kuvitella. Startattiin koeura toukokuussa, tuloksella ALO3. Miina oli tuolloin tosi väsynyt ja ihan muissa maailmoissa, ehkä johtui myös mun aika korkeasta jännityksestä, mutta lähinnä tämä ensimmäinen koe olikin vain sen näkymättömän koekynnyksen yli asumista. Tämän ensimmäisen ja ehkä vähän epäonnisenkin kokeen jälkeen alkoi kisaaminen rullata, löydettiin rutiini ja sen yhteinen kupla tekemiseen.Fiilis oli mitä mahtavin kun sain opin tuntemaan Miinaa enemmän, ja sitä kuinka minun toiminta/reagointi vaikuttaa siihen. Kesäkuu sitten treenattiin ja startattiin loppukuusta Ylöjärvellä ja heti heinäkuun alussa Ähtärissä SNJ:n kokeessa. SNJ:n koe oli kokonaisuudessaan kyllä kiva kokemus, joukkueena sijoituttiin toisiksi ja Miinan kanssa yksilökisassa saavutettiin alokkaan luokkavoitto. 

Meidänhän ei pitänyt keräillä mitään koulareita tässä matkalla, mutta nyt se tuli oikeastaan vähän vahingossa ja kisakokemusta kartuttaessa. Avoimen luokan ykkönen olisi ollut tänä vuonna realistinen tavoite kyllä, mutta omien töiden ja koulun takia se jäi nyt saavuttamatta, alkuvuodesta 2018 se kuitenkin asia luultavasti korjaantunee.

Käytiin myös epävirallisessa "nomekokeessa" tai ainakin sen tapaisessa nimittäin Pirkan Dameissa. Kokemuksena damit oli todella hyvä, ja saatiin sieltä kullanarvoista tietoutta kaikkiin niihin osa-aluiesiin joita niin minun kuin Miinankin täytyy jatkossa treenata. Toukokuussa, muutama viikko damien jälkeen matkattiin Pieksämäelle Biamin kennelviikonloppuun, jossa oltiin Maarit Saarisen nomekoulutuksessa. Tuo koulutuspäivä avasi omia silmiä melkoisesti, ja opinkin yhtä sun toista niin Miinasta, itsestäni kuin myös siitä kuinka minun tulisi sitä viedä eteenpäin ja kuinka nomehommat ylipäätään menee meillä nyt. 

Olen älyttömän kiitollinen niistä kaikista neuvoista mitä tuolloin saatiin, ne on vieneet meitä eteenpäin aivan arjen pienissä jutuissa, mutta myös nometreeneissä (niissä yhden käden sormilla lasketuissa) ja ihan käytännön metsällä myöskin. 

Elokuussa päästiin starttaamaan myös metsästyskausi niin kyyhkyjahdissa kun sorsajahidssakin, molemmissa "pääpäivänä". Miina käyttäyty mallikkaasti, pientä muistuttelua hiljaisuudesta, mutta kyllä sitä voisi jo varmaan ihan käytännössä toimivaksikin labradoriksi kutsua. :) Myöhemmin syksyllä Miina oli Matin mukana muutamasti uudestaankin sorsia katsomassa. 

Käytiin vuosi sitten tammikuussa Turku KV:ssä hakemassa aika tyly tyydyttävä, ja ensi vuonna hoon metsästys Miinalle jatkuu. Mitään pakkopullaa en näyttelykäynnistä halua itselleni tehdä, mutta olisihan se kiva saada hoidetuksi vähän niinkuin "alta pois". Näyttelyihin siis mennään kun sopiva löytyy mielellään suht läheltä ja joku mahsollisimman käyttismyönteinen tuomarikin, kiitos! Tarvii varmaan myös ihan pikkasen enemmän lihottaa Mimmua myös seuraavaan missikisaaan :D 

<3

Nallin osalta puolestaan oli tälle vuodelle tavoitteena päästä tekemään jälkihommia ja myöskin päästä käytännön metsälle. Molemmta toteutui moneen kertaan kuluneena vuonna, Nalli kävi jäljittämässä muutamia haavakkoja niin kolarissa osumia saaneita kuin myös ihan vain ohiammuttuja mutta osuttuja. Kaikilla kerroilla taisi Napsu löytääkkin haavoittuneen, on se vain korvaamaton apu ja ensi vuonna tähän hommaan täytyy saada myös Miina. Miinan kanssa käytiin yhtä kolarissa kuollutta kaurista katsomassa ja Miina meni sen luokse ihan näppärästi ilmavainulla. Jatkossa olisi kuitenkin tarkoitus että Miinasta saataisiin ainakin lähes yhtä luotettava jälkikoira kuin Nallista. 

Nallin kanssa ollaan myös pitkin vuotta tokoiltu ja puuhailtu kaikkea pientä. Kaukokäskyjä, liikkestä jääviä ja vähän ruutuakin aina Miinan treenien ohessa palauteltu mieleen. Ei Nalli enää kilpailemaan palaa, mutta mukava sitä on ollut treeneissä mukana pitää ja aina sillointällöin tehdä jotakin. Ensi vuodelle voitaisiin ottaa ohjelmaan Nallille tunnari, ja tehdä sitä useammin mielenvirkistykseksi, sen Nalli meinaan osaa (tai ainakin osasi)! :)

Nalli oli myös kyyhkyjahissa muutamaan otteeseen veljeni kanssa, ja Nallille saatiin hyviä onnistuneita noutoja useamman kerran. 

Nalli, kuin myös Miina on pysynyt terveenä, lukuunottamatta nyt niitä Nallin patteja joista otettiin näytteet 1.12 ja lähetettiin patologille tutkittavaksi. 

Kaiken kaikkiaan kulunut vuosi on mennyt vauhdilla ja pitänyt sisällään jos jonkinlaista. Koulun puolelta avoimen yliopiston opinnot on jatkuneet ja tulevat jatkumaan myös ensi kevään. Kevät tulee olemaan hiukan rankempi kuin kulunut syksy, laskin opintopisteet vähän väärin ja jotta yhdeksänkymmentä olisi toukokuussa kasassa täytyy nyt vähän tahtia kiristää. Toivon, että en kiristyvän koulutahdin takia joudu mahdottomasti tinkimään Miinan treenauksesta, mutta katsotaan viikko kerrallaan. :) 


Tavoitteet vuodelle 2018:

Miina:

- Tokon avoimesta luokasta ykköstulos, ja koska kilpailulisenssi luultavasti täytyy ostaa koko vuodelle olisi ehkä järkevää käydä useampikin koe, ei kuitenkaan painetta koularin keräämiselle tärkeämpää meille on edetä määrätietoisesti kohti voittajaa.
- Nomessa avoimen luokkaan vaadittavien asioiden treenaaminen varmaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa siis erilaisten ja eripituisten linjojen treenaamista vahvaksi, markkeerauksien (myös kakkos) palauttamista mieleen sekä haun treenaamista tehokkaammaksi. Lisäksi tulee treenata pilli kuulaisuus vahvemmaksi.
-Kolmantena tavoitteena Miinan osalta on päästä tekemään enemmän verijälkeä. Ensivuonna tavoitteena on treenata enemmän tehdyillä jäljillä sekä viedä Miinaa mahdollisuuksien ja tilanteiden mukaan myös haavakkojäljille. 
-Neljäntenä ja ehkä tärkeimpänä asiana haluan Miinan kanssa vain olla, kokea ja tehdä paljon erilaisia juttuja, koska kuitenkin tulokset ja kilpailut on viimekädessä toissijaista, kunhan on kivaa!  Uimista, mökkeilyä, pitkiä metsälenkkejä, treenejä, koulutuksia! 

Nallille ei tarkkoja tavoitteita määritellä, ollaan ja pidetään kivaa ensivuonnakin! Pyrin ottamaan Nappea mukaan treeneihin ja tekemään juttuja ihan vaan koska Nalli <3