Kuulumisia kuulumisia

Noniin, viimein myös tänne saa kuulumisia ja treenijuttuja kirjoiteltua. Kevään aikana blogi luultavasti joutuu hiema vähemmälle huomiolle ja päivitystaukoja voi tulla, sillä pääsykoelukemiset ottaa nyt kyllä kaiken mahdollisen ajan. Kirjoittelin jo aikaisemmin muistiin pääsiäisen ja nyt sitten myös viimeviikkojen treeneistä.  Pikkuhiljaa siis edetään kohti taippareita.

 

Pääsiäisen pyhät vietettiin ihanista ulkoiluilmoista nauttien. Miinan kanssa treenattiin ahkerasti linjoja, eteen lähetyksiä ja pillillä pysähtymisiä, melkein joka päivä! Linjoja tehtiin maastoja vaihdellen, pellolla ja metsässä, tiheikössä ja hakkuuaukeilla. Myös etäisyyksiä vaihdeltiin, pisimmät varmaan n.50-60m ja lyhimmät sitten ihan siinä parinkymmenen metrin tienoolla. Pellolla tehtiin myös kokeilunomaisesti hiukan sokkolinjoja. Vietiin ensin yhdessä dami ja palautuksen aikana appari laittoi samaan paikkaan toisen damin. Miina katsoi sokkolähetyksellä mua hiukan epäilevästi että ihanko tosiaan meinaat että siellä on vielä jotain. Lyhennettiin sitten hiukan lähetysmatkaa ja johan ampaisi matkaan, pienesti teki lähihakua ja sähläsi, nenä ei selkeästi ollut ihan kokoajan menossa mukana. Vaikka Miina hyvin käyttää nenäänsä, niin välillä todellakin näkee kun nenä ei ole ihan toiminnassa jalkojen mukana. Lähihakupillitys täytyykin nyt ottaa opetusohjelmaan ihan todella, olisi helppoa kun saisi kerrottua koiralle että NYT se nenä mukaan. Tosin tässäkin on hiukan nuoruuden intoa mukana, jonka takia hommat tuppaavat välillä vähän lähtemään käsistä.

Riistaa sulatin myös huhtikuun alkuviikoilla. Päätin koittaa kuinka kantaminen sujuu jos en niputa variksia siivistä tiiviiksi pötköksi, ja sujuihan sen! Viimekerralla varikset tosiaan lentelin pitkin poikin, mutta alkuviikosta meininki oli ihan eri. Miina meni, haisteli ensin hiukan, ja nappasi suuhun ja toi ihan kiltisti käteen asti. Niin hassua muuten, damitkin on alkanut ihan huomaamatta tulemaan usein ihan käteen asti. Ote on siis parempi, ei ravistelua eikä heittelyä (ainakaan tällä kertaa). Tein myös pelkkiä pito ja kantoharjoituksia varis suussa, lähinnä että ote paranisi. Sellaista spontaaniutta ei riistan kanssa ole kuin damien kanssa, mutta ehkä se ajan kanssa sieltä tulee.  Minuun on ehkä päässyt hieman puraisemaan pieni nome-kärpänen, huomaan vaan useammin lähtevän pellolle tai metsään treenaamaan kuin tekemään tokoa johonkin kentälle. Tähän saattaa hiukan vaikuttaa myös se että pellot ja metsät on vain pienen kävelymatkan etäisyydellä, toisin kuin kentät.

Viime viikonloppuna, tein ensimmäisen hakuruudun, ja vitsit sentään tykkään tosta tyypistä! Ekalla kerralla vietiin yhdessä joku ehkä seitsemän damia helppoon maastoon ja kaikki damit aika näkyville. Lähetyksessä neiti ampaisi matkaa, eka haku meni ihan silmillä etsien mutta toisella kertaa oli jo nenäkin mukana! Kuluneella viikolla tehtiin tiistaina toinen hakuruutu, hieman nyt dameja piilotellen ja niin että Miina vain katsoi lähetyspaikalta niiden viennin. Pikkukoira on kyllä hoksannut hakemisen idean, että nenä maassa mennään ja etsitään. Välillä tosin tulee kyllä niitäkin kun Miina vain sinkoilee pitkin metsää ympäriinsä eikä nenänkäytöstä ole tietoakaan.

Perjantaina sitten tehtiin vielä kolmas haku. Tälläkertaa maasto oli ehkä hiukan haastavampi kuin aiemmilla kerroilla. Nyt piiloteltiin dameja ja appari vei toiset neljä, minä toiset. Miina selkeästi lähti ensin minun jälkiä pitkin haistellen mutta lopulta haki myös toisen viemiä dameja. Into säilyi erittäin hyvänä koko hakemisen ajan ja Miinalla oli selkeästi kivaa. Jee! Nyt vaan tekemään samaa myös riistoilla.

Nalli 6v.

Nomekoulutuksessa Nallin kanssa

Viime sunnuntaina (20.3) Nallin kanssa Nuuskujen tokokouluttajille suunnatussa nome-koulutuksessa. Kouluttajana oli Susanna Salonen. Arvioin koulutuksen olevan liian haastava vielä Miinalle joten Nalli pääsi tällä kertaa siis mukaan. 

Aloitettiin päivä tekemällä ihan perus eteen lähetys ja suuntaharjoitus. Vietiin yhdessä koiren kanssa ojan yli pienelle alueelle dameja joka myös motivoitiin laukauksella. Sen jälkeen jokainen koirakko yksitellen tehtiin harjoitus, Nalli ja minä oltiin ensimmäisiä. Aloitettiin niin että koira jätettiin istumaan ”risteyskohtaan”. Eli selän takana viedyt damit ja vasemmalle puolelle tuli pienellä markkeerauksella toinen dami, ja itse mentiin seisomaan muutaman askeleen päähän koiran eteen. Nalli ei oikein malttanut pysyä istumassa kun pienesti kouluttaja heitti vasemmalle puolelle damin, mutta pysyi jotenkuten kuitenkin. Korjasin Nallin istumaan hiukan viistosti oikealle päin sen takia että se lähtiessään eteen kääntyy oikean kautta eikä tällöin saa hajua vasemmanpuoleisesta damista. Eteenlähetys näytettiin myös oikealla kädellä. Tällöin riski siis vasemmalle karkaamiseen pienenee. Loogista. Seuraavaksi tehtiin sitten samaan linjapaikkaan linjaa mutta matkaa kasvatettiin ja väliin tuli markkeeraus. Tässä tehtävässä hankaluutta toi siis välimarkkeeraus ja siitä jäävä hajupaikka linjalle.

Nalli haki markkeerauksen hyvin ja eteen lähetyksellä meni mukisematta hajupaikan yli. Kuitenkin sai hajun vasemmalta missä oli edellisessä tehtävässä dami. Kuitenkin meni muutamien mutkien kautta damille, palautus oli kovin hidas.

Ennen taukoa tehtiin vielä samaan linjapaikkaan linja, mutta lähetyspaikka oli viistommin edelliseen suoraan lähetyspaikkaan verrattuna. Nallin kanssa on aiemminkin tehty tällaista että lähetyspaikkaa vaihdellaan.  Ongelmana ei nyt ollut lähetyspaikka, Nalli suoritti tehtävän ihan jees silti. Liikkuminen oli kuitenkin kovin rauhallista ja hiukan hidastakin välillä. Kuitenkin meni, löysi ja toi. 

Kuva: Johannes Mansikkala

Pienen evästauon jälkeen jatkettiin. Tehtiin kolmivaiheinen treeni. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin ihan vaan linja sinne missä aiemminkin tehtiin linjaa. Lisänä tähän tuli vain laukaus ja ampujan liikkuminen.

Seuraavalla kierroksella tehtiin sitten niin että laukaus jonka jälkeen markkeeraus linjan puoliväliin, linjan kävi ohjaaja ottamassa ylös ja sen jälkeen koira tekee linjan.

Kolmannella kierroksella ensin laukaus sitten häiriömarkkeeraus ja lisättiin vielä markkeeraus oikealle puolelle. Ohjaaja otti häiriömarkkeerauksen ylös ja koira linjan jälkeen tekee myös markkeerauksen.

Kiihtymisestään huolimatta Nalli suoritti tehtävät tosi hyvin. Päästi ääntä jokaisella laukauksella tosi paljon, mutta se nyt on se mitä se on. Teki kuitenkin hyvää että minä hain häiriömarkkeeraukset ja N joutui malttamaan vain paikoillaan. Yllättävän hyvin pysy kyllä paikoillaan. Kaiken kaikkiaan Nallin vire oli jotenkin matala, ihan sitä tyypillisintä ei ollut muuta kuin järjetön kiljuminen. Vaikka Nalli päästi paljon ääntä, oli se silti ihan hyvin kuulolla ja pystyi hommia tekemään. Jatkossa on edelleen hyvä jatkaa viimeisessä harjoituksessa tehtyjä markkeerauksia jotka minä kävin hakemassa pois. Lisäksi myös linjojen ja suuntien tekeminen vaatii harjoitusta, ja niiden harjoittelua jatketaankin! Kiva oli pitkästä aikaa olla Nallin kanssa puuhailemassa ja tästä jatketaan pikkuhiljaa omaksi iloksi treenailua. Koulutukset ovat kyllä kivoja kun aina saa jotain uutta ajateltavaa, näkökulmia ja ennenkaikkea intoa jatkaa!

Kuva: Johannes Mansikkala

Ensimmäinen juoksu

Kuten otsikosta voi päätellä Miina aloitti siis viime lauantaina ekan juoksunsa. Odotin niiden alkavan vasta myöhemmin keväällä tai alkukesästä mutta eipä siinä, oikeastaan ihan hyvä että aloitti nyt. 
Pääpiirteittäin koirasta ei oikeastaan edes juoksua huomaa. Vähän tiputtelee mutta toistaiseksi ollaan ainakin pärjätty ilman sen kummempia pöksyjä. Hajut kiinnostaa kylläkin paljon enemmän, tosin en tiedä johtuuko se keväästä ja lumien sulamisesta vaiko juoksusta, ehkä vähän kummastakin. Lenkkeillessä M on kuitenkin kivasti kuulolla, vaikka vapaanaolemista on nyt hiukan rajoitettu. 

Suunnitteilla olisi löytää keväälle joku hyvä/kiva tokokurssi Miinalle. Tärkeintä olisi saada paikkistreeniä myös muiden koirien läsnäollessa, nyt kun se yleensä aina tapahtuu vain ruokakippoa odottaessa. Myöskin seuraamista olen pikkuhiljaa askel askeleelta alkanut opettamaan joten siihenkin olisi kiva saada vähän "tukea" kun ihan koko koiran toimintaa ei yksillä silmillä näe. 

Biamin K-pentujen treffit

Viimeviikonloppuna tosiaan ohjelmassa oli treffailla Pieksämäellä muita K-pentulaisia. Startattiin matkaan jo perjantai-iltana, yövyttiin Jyväskylässä ja jatkettiin matkaa lauantaina Pieksämäelle. Matkoja saatiin hiukan jaettua tasaisemmin eikä lauantaista tullut niin raskas pitkien ajomatkojen suhteen. 
Pieksämäellä ajeltiin pois kaupunkialueelta treenailemaan. Alkuun pieni tutustumiskierros ja sen jälkeen otettiin koirat ja aloiteltiin tärkeillä kontakti- ja peruskäyttäytymis treeneillä. Ringissä ensin peräkkäin kulkemista, pujottelua ja ohittamista. Miina oli hyvin skarppina, alkuun oli hiukan hämmennystä eikä kontakti ihan kokoaikaa pysynyt mutta hyvä se oli! Tehtiin tietämyöten myös hiukan walking up- tyyppinen kävelytreeni, kaikki koirakot siis rinnakkain. Miina meinasi aluksi kovastikkin kulkea nenä maassa, mutta pienten hihnapakotteiden ja kieltojen jälkeen sain sen kuitenkin kulkemaan nuuskimatta maata, välillä otti myös ihan kontaktia. Todella hyvä harjoitus siis. 
Tehtiin myös koirakkorivin ohitse luoksetulot, tämä oli meille jo ennestään tuttu harjoitus ja se ihan mukisematta saatiin suoritetuksi. Kaikki pennut tekivät minusta yllättävän hyvin luoksarit, yksikään ei karannut muiden koirien luo mikä oli erittäin ilahduttavaa.
Kahvitauon jälkeen jatkettiin markkeeraus ja linjaharjoituksilla. Miina oli suoritusvuorossa kolmas ja minä yllätyin! 
Ensin vietiin yhdessä linjalle dami, lähetettiin koira tien yli hakemaan se jonka jälkeen ykkösmarkkeeraus. Linja oli tuttu juttu meillekkin, sitä ollaan pääasiassa treenailtu, uutena tuli tienylitys mutta se ei Miinaa hämännyt. Ykkösmarkkeerauksella M sai hajun puolimatkassa vasemmalle jonne edelliseltä koirakolta oli kadonnut parikin damia, toi metsänpuolelta kadonneen damin siis ekalla lähetyksellä. Käveltiin poikkeamiskohtaan ja lähetin ykkösmarkkeeraukselle uudestaan, se saatiin ylös toisella lähetyksellä.
Otettiin uusi ykkösmarkkeeraus mutta jätettiin se muistiin ja tehtiin uudestaan linjaa. Välissä appari oli vienyt edelliselle linjapaikalle uuden damin. Joudun nyt menemään reilusti lähemmäs damia jotta sain Miinan lähtemään sille suoraan. Tämä "jättäminen" ja muistitreenit on siis tärkeitä ottaa nyt ohjelmaan. Linjan jälkeen muistiinjätetylle markkeeraukselle, kuten edelliselläkin kerralla Miina ponkaisi puolivälistä sivuun ja toi toisen hukkuneen damin. (No eipähän jääneet damit hukkaan) Menin taas puoliväliin ja sain siitä menemään suoraan markkeeraukselle. Tehtiin vielä ykkösmarkkeeraus uudestaan jotta saatiin onnistunut suorilta ja muistaakseni vielä kolmannella kerralla Miina jäi pyörimään toisiin damikäryihin mutta neljännellä sitten onnistui suoraan lähetyspaikalta. 

Olin tyytyväinen Miinaan. Ekaa kertaa reenattiin niin että läsnä oli paljon enemmän ihmisiä myös katselemassa ja muutenkin, ja ekaa kertaa niin että joku oikeasti heittää markkeerauksia. Ekaa kertaa sokkolinjaa ja ekaa kertaa treenattiin jossain muualla kuin kotimaastoissa. Kasvattajakin kehui minun pikku-Miinaa ja sanoi sen olevan hyvällä mallilla ja omaavan äärettömän tarkan nenän. Oli ihanaa kuulla kommentteja meidän tekemisestä ja siitä että suunta on oikea, itselle kun Nome-kuitenkin on vielä loppujenlopuksi aika vieras laji. Omalta mukavuusalueelta poistuminen oli siis taasen erittäin hyvä, tästä se lähtee! :)

Kun kukin oli markkeeraus-linja tehtävän suorittanut, näytettiin lopuksi riistoja. Miina ei sitten syksyn ole mitään tirppaa nähnyt mutta eipä se ole haitannut. Pienen nuuskuttelun jälkeen nappasi lokin ja vaakun suuhinsa ja toi pienten tapporavistusten kera minulle. 
Koska ote riistasta on hieman huono täytyy niputtaa muutamia lintuja jotta ote tulee paremmaksi. Oli hyvä päättää päivä Miinan osalta mukaviin ja vauhdikkaisiin riistanoutoihin. :)  

Treenien jälkeen palattiin kasvattajan luo, syötiin ja vaihdettiin vielä ajatuksia treeneistä ja pennuista. Jouduttiin kuitenkin pian jo lähtemään ajelemaan kotiinpäin, jotta aivan yömyöhään ei oltaisi kotona. Oli ihanaa nähdä muita pentuja ja niiden omistajia ja kuulla tyytyväisyyttä meihin ja miedän tekemiseen. Hyvin ollaan Miinan kanssa pentuaika pärjätty, vaikka onhan se viekäkin pentu, ja kyllä siitä fiksu koira on kasvanut. Minun pieni musta. 

 

Melkoisella vauhdilla tuntuu viikot kuluvan ohitse. Blogiin ei ole ehtinyt oikein kirjoitella. Tälläviikolla kuitenkin starttasi hiihtoloma ja kelit on ainakin suosinut ulkoilua!
Canonia ei ole järin paljoa tullut ulkoilutettua, nyt kuitenkin nappasin sen pitkästa aikaa mukaan kun ilmakin oli niin kaunis. Nallin haava jalassa on parantunut erittäin hyvin. Pieni patti tikin kohdalle nousi muutama päivä tikinpoiston jälkeen, kyseessä oli kuitenkin vain kudosnestekertymä joka poistatettiin. Tuon jälkeen haava ei ole vaivannut lainkaan.
Perjantaina lähdetään Miinan pentutreffeille Pieksämäelle, kiva päästä näkemään sisaruksia!
Sen ihmeellisempiä treenihöpinöitä ei tähän ole kertoa, pistetään siis jakoon vain nämä kuvat. :)

Helmikuun alkua

Miinan kanssa oltiin sunnuntaina 31.1. Tamskin hallilla treenaamassa. Miina oli nyt toista kertaa hallissa ja voi kuinka hieno pentu se oli!
Tehtiin lähinnä peruskontaktia ja perusasentoa, mutta myös vähän luoksareita, kosketusalustaa ja kaukoja. Miina jaksoi hyvin tuon tunnin verran tosin pari breikkiä pidettiin kyllä missä pistin Miinan kentän laidalle makoilemaan. Hyvin hoksasi taukojen ajan vain olla ja levätä ei piippaillut tai ollut lainkaan hermostunut moisesta taukoilusta.
Treenit meni siis hyvin, kovin paljoa M ei haikaillut vain muiden koirien perään vaan selkeästi ymmärsi että täälä ollaan nyt yhdessä ja tehdään hommia yhdessä. Perusasennot meninaa joskus jäädä hiukan taakse tai vinoon mutta hyvin pian jos huomaan että on jäämässä jotenkin "väärin" autan kädellä oikeaan paikkaan. Myös yhden askeleen liikkumisessa Miina osaa jo tulla mukana (ainakin välillä) seuraamisen kanssa en kiirehdi, yksittäisillä askeilla mennään ainakin vielä. Kun perusasento nyt alkaa sujua otan mukaan paikallaan kääntymisiä perusasennossa, tosin niitäkin olen imuttamalla muutamia kertoja jo tehnytkin. Lisäksi seuraavana ajattelin opettaa merkin kierron.

Viime sunnuntaina 7.2. kävästiin myöskin treenaamassa vapaavuorolla Tamskilla. En tehnyt sen ihmeempiä kuin edelliskerrallakaan, mutta nyt ensiviikolle täytyy kyllä kehittää jotain uutta opeteltavaa. Miina käyttäytyi super hienosti, jaksoi touhuta hyvin koko tunnin ajan (taas pidettiin kyllä parit paussit). Häiriöluoksarit sujui hyvin toisten koirien läsnäollessa samoin paikallaolot mitä tehtiin maaten ja istuen pieniä pätkiä.
Harjoiteltiin myös vähän taakse ja eteenlähetyksiä niin että lähetin namialustalle. Näitä ei ollakaan paljoa muutoin kun tennarilla tehty joten täytyy ottaa ohjelmaan ihan lenkkienkin ohessa tehtäväksi. Sen suurempia sepustuksia ei niistä treeneistä ole, mitään ihmeitä kun ei vielä tälläkään kertaa tehty. :)

Nalli on toipunut tosi hyvin pienestä välikohtaamisesta peuran kanssa. Tikki lähti helposti pois, Jaakko sai sen nyppästyä hyvin irti. Haava on nyt hyvin parantunut ja pieni arpi siihen ehkä jää. Kuitenkin koira on taas elämänsä kunnossa. :)

Kuvat on parinviikon takaiselta lenkiltä jäältä, Savijärvellä oli niin kaunista! Mitään muuta kummempia tänne ei kuulu, liukasta on ja lenkille lähdettäessä on täytynyt oikein miettiä että missähän olisi vähiten liukasta. Miina on myös sopeutunut kiltisti olemaan mun pidemmät koulupäivät yksinään. On kyllä mahdottoman tyytyväinen koira siihen mitä sillä milläkin hetkellä on, ei ole juurikaan levoton jos jonain päivänä ei pääsekkään pitkälle lenkille tai jos yksinoloa tulee pidempi pätkä kerrallaan. Aivan ihana pentu! :)