Toukokuussa tokoillaan

Toukokuu tosiaan on mennyt kivasti tokoilun merkeissä. Ohjattu opetus on antanut kivasti lisämotivaatiota tekemiseen kun aina on joku juttu viikolla läksynä ja seuraavalla viikolla katsotaan kuinka homma on edistynyt. Miksei tätä voisi tehdä itse itselleen, että ottaisi aina viikolle jonkun jutun tehokkaaseen treeniin ja katsoisi miten homma on edennyt. Vaikka kirjoittaisi ylös lähtötilanteen ja viikon päätteeksi lopputuloksen. Hassua että joskus sitä vaan kaipaa ulkopuolisen "valvontaa" jotta hommat lähtee liikkeelle. 

Nämä kuvat on otettu silloin muutama viikko sitten kun oli ihana kesäsää!

No mutta aisaan. Viimeviikon läksynä meillä oli seisominen. Ihan perus seisominen, niin että jokatassu on maassa. Tässä käytin naksutinta hyödyksi ja toimin namikoneena. Naksu-palkka-naksu-palkka. Näin jatkettiin ja hiljalleen aloin upottamaan kehusanojen väliin seiso-käskyä. Uskomatonta miten ihan kahden minutin pienellä harjoituksella saa ihmeitä aikaan, Miina aika pian tämän hoksasi, ja väitän että kyllä sillä jokin käsitys seiso-käskysanasta on. Tämän harjoittelu tosin jatkuu vielä..
Toisena läksynä oli se paikallaolo. Siinä lähinnä ollaan treenattu niin että vieressä on myös toinen koira (Nalli) ja kestoa pidennetään hiljalleen. Tässä liikkeessä ja sen opettelussa maltti on valttia! 

Tämän viikon kotiläksynä on nyt sitten ollut seuraamisen alkeet. Aloitettiin kurssilla niin että sanoin sivu ja otin askeleen eteen. Tätähän ollaan Miinan kanssa muutamasti jo aiemmin tehtykkin mutta siihen ollaankin sitten jääty jumiin. Päivin neuvona oli nyt vain ottaa erimäärä askela aina vähän vaihdellen ja hiljalleen kasvattaa pituutta tuolle matkalle.
Tätä tehdessä, huomattiin että Miina ei oikein jaksa pitää kontaktia vaan se hyvin äkkiä pudottaa katseensa eteenpäin. Minulla on kriteerinä että se edes 90% seuraamisajasta pitää kontaktin minuun. Tätä lähdettiin sitten vahvistamaan ihan vain niin että kävelen ilman mitään käskyä Miina vierellä ja aina palkkaan kun se pitää kontaktia. Tätä ollaan nyt tälläviikolla tehty ja lisäksi ihan kaikki muutkin kontaktia vahvistavat harjoitteet on otettu nyt käyttöön. Eipä niitä olla kyllä koskaan juurikaan tehtykkään.  

Taipparijuttuja ja tokoiluja

Toukokuu pyörähti käyntiin, ja loppurutistus ennen pääsykokeita siis alkaa. Pitkälti nyt jo onneksi asioiden kertailua ja muutamien uusien juttujen opettelua. Sisukkaasti jatketaan loppun asti. :)

Viikonloppuisin olen ottanut hiukan rennomman otteen kirjoihin ja kivasti on päästy nyt Miinan kanssa treenailemaan. Taipparijutut alkaa olemaan hyvällä mallilla. Vesi on kiinnostava elementti, ja nyt jo pienen matkan päästä rannasta on käynyt palloa hakemassa. Lisäksi ruutu on hyvin hallussa, laajentaa kivasti, muistaa pistää nenn päälle ja jaksaa myös hyvin hakea, parhaimmillaan ruudusta on tuotu/haetutettu 8/10. Pupujälki on luultavasti nyt ensiviikonlopun ohjelmana. 
Koska treenit on sujunut odotettua paremmin, kutkuttaisi ilmoittaa Labukkakerhon taippareihin kesäkuun puolivälille. Ilmoittautuminen alkaa ensiviikon maanantaina joten saas nähdä riittääkö rohkeus. Tai eihän siinä ilmoittautumisessa mitän mutta.. :)

Viimeviikon torstaina alkoi Miinan kanssa myös tokokurssi! Liityttiin yhteen pieneneen kimppaporukkaan jonka kanssa saatiin kouluttajaksi Päivi Nummi. Ekalla kerralla aloitettiin ihan tason kartoituksella. Miinan kanssa halusin oppia paikkamakuun opettamiseen ja perusasennon hiomiseen. Saatiin hyvät vinkit ja niiden pohjalta ollaankin tälläviikolla harjoiteltu. Perusasennossa on oltava tarkkana, ja annettava Miinan itse tarjota oikeaa kohtaa. Useasti ongelmana on juuri vinous, johonkin suuntaan. Nyt kun M tietää mitä käsky tarkoittaa voi siltä alkaa jo vaatia. 
Paikallamakuu aloitettiin ihan muutaman heten mittaisella makaamisella, ja palkataan koira etujalkojen väliin. Nyt olen hiukan jo aikaa ja muutaman askeleen myös etäisyyttä saanut kasvatettua. Tähän paikallamakaamisen alkuun etenkin todella tarvitsen tai ennemminkin haluan tukea, sillä en milelläni toistaisi samoja virheitä Miinan kanssa kuin mitä tein Nallin kanssa.

Nalli pääsi Vappuäivänä taas jälkihommiin. Kolarikauris oli Lempäälässä ja Nallin kanssa tsekkaamaan tilannetta vaikkakaan verijlkeä ei paikalle ollut jänytkään. Pienen jäljestyksen jälkeen kaurispukki löytyikin haavoittuneena ja se saatiin lopetettua kärismykseltä. Hyvä niin, taas teki Nappe ja Jaakko tärkeän työn! 

Edes kameraa en ole saanut ulkoilutettua joten tämä teksti tälläkertaa tylsästi ilman kuvia. 

Kuulumisia kuulumisia

Noniin, viimein myös tänne saa kuulumisia ja treenijuttuja kirjoiteltua. Kevään aikana blogi luultavasti joutuu hiema vähemmälle huomiolle ja päivitystaukoja voi tulla, sillä pääsykoelukemiset ottaa nyt kyllä kaiken mahdollisen ajan. Kirjoittelin jo aikaisemmin muistiin pääsiäisen ja nyt sitten myös viimeviikkojen treeneistä.  Pikkuhiljaa siis edetään kohti taippareita.

 

Pääsiäisen pyhät vietettiin ihanista ulkoiluilmoista nauttien. Miinan kanssa treenattiin ahkerasti linjoja, eteen lähetyksiä ja pillillä pysähtymisiä, melkein joka päivä! Linjoja tehtiin maastoja vaihdellen, pellolla ja metsässä, tiheikössä ja hakkuuaukeilla. Myös etäisyyksiä vaihdeltiin, pisimmät varmaan n.50-60m ja lyhimmät sitten ihan siinä parinkymmenen metrin tienoolla. Pellolla tehtiin myös kokeilunomaisesti hiukan sokkolinjoja. Vietiin ensin yhdessä dami ja palautuksen aikana appari laittoi samaan paikkaan toisen damin. Miina katsoi sokkolähetyksellä mua hiukan epäilevästi että ihanko tosiaan meinaat että siellä on vielä jotain. Lyhennettiin sitten hiukan lähetysmatkaa ja johan ampaisi matkaan, pienesti teki lähihakua ja sähläsi, nenä ei selkeästi ollut ihan kokoajan menossa mukana. Vaikka Miina hyvin käyttää nenäänsä, niin välillä todellakin näkee kun nenä ei ole ihan toiminnassa jalkojen mukana. Lähihakupillitys täytyykin nyt ottaa opetusohjelmaan ihan todella, olisi helppoa kun saisi kerrottua koiralle että NYT se nenä mukaan. Tosin tässäkin on hiukan nuoruuden intoa mukana, jonka takia hommat tuppaavat välillä vähän lähtemään käsistä.

Riistaa sulatin myös huhtikuun alkuviikoilla. Päätin koittaa kuinka kantaminen sujuu jos en niputa variksia siivistä tiiviiksi pötköksi, ja sujuihan sen! Viimekerralla varikset tosiaan lentelin pitkin poikin, mutta alkuviikosta meininki oli ihan eri. Miina meni, haisteli ensin hiukan, ja nappasi suuhun ja toi ihan kiltisti käteen asti. Niin hassua muuten, damitkin on alkanut ihan huomaamatta tulemaan usein ihan käteen asti. Ote on siis parempi, ei ravistelua eikä heittelyä (ainakaan tällä kertaa). Tein myös pelkkiä pito ja kantoharjoituksia varis suussa, lähinnä että ote paranisi. Sellaista spontaaniutta ei riistan kanssa ole kuin damien kanssa, mutta ehkä se ajan kanssa sieltä tulee.  Minuun on ehkä päässyt hieman puraisemaan pieni nome-kärpänen, huomaan vaan useammin lähtevän pellolle tai metsään treenaamaan kuin tekemään tokoa johonkin kentälle. Tähän saattaa hiukan vaikuttaa myös se että pellot ja metsät on vain pienen kävelymatkan etäisyydellä, toisin kuin kentät.

Viime viikonloppuna, tein ensimmäisen hakuruudun, ja vitsit sentään tykkään tosta tyypistä! Ekalla kerralla vietiin yhdessä joku ehkä seitsemän damia helppoon maastoon ja kaikki damit aika näkyville. Lähetyksessä neiti ampaisi matkaa, eka haku meni ihan silmillä etsien mutta toisella kertaa oli jo nenäkin mukana! Kuluneella viikolla tehtiin tiistaina toinen hakuruutu, hieman nyt dameja piilotellen ja niin että Miina vain katsoi lähetyspaikalta niiden viennin. Pikkukoira on kyllä hoksannut hakemisen idean, että nenä maassa mennään ja etsitään. Välillä tosin tulee kyllä niitäkin kun Miina vain sinkoilee pitkin metsää ympäriinsä eikä nenänkäytöstä ole tietoakaan.

Perjantaina sitten tehtiin vielä kolmas haku. Tälläkertaa maasto oli ehkä hiukan haastavampi kuin aiemmilla kerroilla. Nyt piiloteltiin dameja ja appari vei toiset neljä, minä toiset. Miina selkeästi lähti ensin minun jälkiä pitkin haistellen mutta lopulta haki myös toisen viemiä dameja. Into säilyi erittäin hyvänä koko hakemisen ajan ja Miinalla oli selkeästi kivaa. Jee! Nyt vaan tekemään samaa myös riistoilla.

Nalli 6v.

Nomekoulutuksessa Nallin kanssa

Viime sunnuntaina (20.3) Nallin kanssa Nuuskujen tokokouluttajille suunnatussa nome-koulutuksessa. Kouluttajana oli Susanna Salonen. Arvioin koulutuksen olevan liian haastava vielä Miinalle joten Nalli pääsi tällä kertaa siis mukaan. 

Aloitettiin päivä tekemällä ihan perus eteen lähetys ja suuntaharjoitus. Vietiin yhdessä koiren kanssa ojan yli pienelle alueelle dameja joka myös motivoitiin laukauksella. Sen jälkeen jokainen koirakko yksitellen tehtiin harjoitus, Nalli ja minä oltiin ensimmäisiä. Aloitettiin niin että koira jätettiin istumaan ”risteyskohtaan”. Eli selän takana viedyt damit ja vasemmalle puolelle tuli pienellä markkeerauksella toinen dami, ja itse mentiin seisomaan muutaman askeleen päähän koiran eteen. Nalli ei oikein malttanut pysyä istumassa kun pienesti kouluttaja heitti vasemmalle puolelle damin, mutta pysyi jotenkuten kuitenkin. Korjasin Nallin istumaan hiukan viistosti oikealle päin sen takia että se lähtiessään eteen kääntyy oikean kautta eikä tällöin saa hajua vasemmanpuoleisesta damista. Eteenlähetys näytettiin myös oikealla kädellä. Tällöin riski siis vasemmalle karkaamiseen pienenee. Loogista. Seuraavaksi tehtiin sitten samaan linjapaikkaan linjaa mutta matkaa kasvatettiin ja väliin tuli markkeeraus. Tässä tehtävässä hankaluutta toi siis välimarkkeeraus ja siitä jäävä hajupaikka linjalle.

Nalli haki markkeerauksen hyvin ja eteen lähetyksellä meni mukisematta hajupaikan yli. Kuitenkin sai hajun vasemmalta missä oli edellisessä tehtävässä dami. Kuitenkin meni muutamien mutkien kautta damille, palautus oli kovin hidas.

Ennen taukoa tehtiin vielä samaan linjapaikkaan linja, mutta lähetyspaikka oli viistommin edelliseen suoraan lähetyspaikkaan verrattuna. Nallin kanssa on aiemminkin tehty tällaista että lähetyspaikkaa vaihdellaan.  Ongelmana ei nyt ollut lähetyspaikka, Nalli suoritti tehtävän ihan jees silti. Liikkuminen oli kuitenkin kovin rauhallista ja hiukan hidastakin välillä. Kuitenkin meni, löysi ja toi. 

Kuva: Johannes Mansikkala

Pienen evästauon jälkeen jatkettiin. Tehtiin kolmivaiheinen treeni. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin ihan vaan linja sinne missä aiemminkin tehtiin linjaa. Lisänä tähän tuli vain laukaus ja ampujan liikkuminen.

Seuraavalla kierroksella tehtiin sitten niin että laukaus jonka jälkeen markkeeraus linjan puoliväliin, linjan kävi ohjaaja ottamassa ylös ja sen jälkeen koira tekee linjan.

Kolmannella kierroksella ensin laukaus sitten häiriömarkkeeraus ja lisättiin vielä markkeeraus oikealle puolelle. Ohjaaja otti häiriömarkkeerauksen ylös ja koira linjan jälkeen tekee myös markkeerauksen.

Kiihtymisestään huolimatta Nalli suoritti tehtävät tosi hyvin. Päästi ääntä jokaisella laukauksella tosi paljon, mutta se nyt on se mitä se on. Teki kuitenkin hyvää että minä hain häiriömarkkeeraukset ja N joutui malttamaan vain paikoillaan. Yllättävän hyvin pysy kyllä paikoillaan. Kaiken kaikkiaan Nallin vire oli jotenkin matala, ihan sitä tyypillisintä ei ollut muuta kuin järjetön kiljuminen. Vaikka Nalli päästi paljon ääntä, oli se silti ihan hyvin kuulolla ja pystyi hommia tekemään. Jatkossa on edelleen hyvä jatkaa viimeisessä harjoituksessa tehtyjä markkeerauksia jotka minä kävin hakemassa pois. Lisäksi myös linjojen ja suuntien tekeminen vaatii harjoitusta, ja niiden harjoittelua jatketaankin! Kiva oli pitkästä aikaa olla Nallin kanssa puuhailemassa ja tästä jatketaan pikkuhiljaa omaksi iloksi treenailua. Koulutukset ovat kyllä kivoja kun aina saa jotain uutta ajateltavaa, näkökulmia ja ennenkaikkea intoa jatkaa!

Kuva: Johannes Mansikkala

Ensimmäinen juoksu

Kuten otsikosta voi päätellä Miina aloitti siis viime lauantaina ekan juoksunsa. Odotin niiden alkavan vasta myöhemmin keväällä tai alkukesästä mutta eipä siinä, oikeastaan ihan hyvä että aloitti nyt. 
Pääpiirteittäin koirasta ei oikeastaan edes juoksua huomaa. Vähän tiputtelee mutta toistaiseksi ollaan ainakin pärjätty ilman sen kummempia pöksyjä. Hajut kiinnostaa kylläkin paljon enemmän, tosin en tiedä johtuuko se keväästä ja lumien sulamisesta vaiko juoksusta, ehkä vähän kummastakin. Lenkkeillessä M on kuitenkin kivasti kuulolla, vaikka vapaanaolemista on nyt hiukan rajoitettu. 

Suunnitteilla olisi löytää keväälle joku hyvä/kiva tokokurssi Miinalle. Tärkeintä olisi saada paikkistreeniä myös muiden koirien läsnäollessa, nyt kun se yleensä aina tapahtuu vain ruokakippoa odottaessa. Myöskin seuraamista olen pikkuhiljaa askel askeleelta alkanut opettamaan joten siihenkin olisi kiva saada vähän "tukea" kun ihan koko koiran toimintaa ei yksillä silmillä näe. 

Biamin K-pentujen treffit

Viimeviikonloppuna tosiaan ohjelmassa oli treffailla Pieksämäellä muita K-pentulaisia. Startattiin matkaan jo perjantai-iltana, yövyttiin Jyväskylässä ja jatkettiin matkaa lauantaina Pieksämäelle. Matkoja saatiin hiukan jaettua tasaisemmin eikä lauantaista tullut niin raskas pitkien ajomatkojen suhteen. 
Pieksämäellä ajeltiin pois kaupunkialueelta treenailemaan. Alkuun pieni tutustumiskierros ja sen jälkeen otettiin koirat ja aloiteltiin tärkeillä kontakti- ja peruskäyttäytymis treeneillä. Ringissä ensin peräkkäin kulkemista, pujottelua ja ohittamista. Miina oli hyvin skarppina, alkuun oli hiukan hämmennystä eikä kontakti ihan kokoaikaa pysynyt mutta hyvä se oli! Tehtiin tietämyöten myös hiukan walking up- tyyppinen kävelytreeni, kaikki koirakot siis rinnakkain. Miina meinasi aluksi kovastikkin kulkea nenä maassa, mutta pienten hihnapakotteiden ja kieltojen jälkeen sain sen kuitenkin kulkemaan nuuskimatta maata, välillä otti myös ihan kontaktia. Todella hyvä harjoitus siis. 
Tehtiin myös koirakkorivin ohitse luoksetulot, tämä oli meille jo ennestään tuttu harjoitus ja se ihan mukisematta saatiin suoritetuksi. Kaikki pennut tekivät minusta yllättävän hyvin luoksarit, yksikään ei karannut muiden koirien luo mikä oli erittäin ilahduttavaa.
Kahvitauon jälkeen jatkettiin markkeeraus ja linjaharjoituksilla. Miina oli suoritusvuorossa kolmas ja minä yllätyin! 
Ensin vietiin yhdessä linjalle dami, lähetettiin koira tien yli hakemaan se jonka jälkeen ykkösmarkkeeraus. Linja oli tuttu juttu meillekkin, sitä ollaan pääasiassa treenailtu, uutena tuli tienylitys mutta se ei Miinaa hämännyt. Ykkösmarkkeerauksella M sai hajun puolimatkassa vasemmalle jonne edelliseltä koirakolta oli kadonnut parikin damia, toi metsänpuolelta kadonneen damin siis ekalla lähetyksellä. Käveltiin poikkeamiskohtaan ja lähetin ykkösmarkkeeraukselle uudestaan, se saatiin ylös toisella lähetyksellä.
Otettiin uusi ykkösmarkkeeraus mutta jätettiin se muistiin ja tehtiin uudestaan linjaa. Välissä appari oli vienyt edelliselle linjapaikalle uuden damin. Joudun nyt menemään reilusti lähemmäs damia jotta sain Miinan lähtemään sille suoraan. Tämä "jättäminen" ja muistitreenit on siis tärkeitä ottaa nyt ohjelmaan. Linjan jälkeen muistiinjätetylle markkeeraukselle, kuten edelliselläkin kerralla Miina ponkaisi puolivälistä sivuun ja toi toisen hukkuneen damin. (No eipähän jääneet damit hukkaan) Menin taas puoliväliin ja sain siitä menemään suoraan markkeeraukselle. Tehtiin vielä ykkösmarkkeeraus uudestaan jotta saatiin onnistunut suorilta ja muistaakseni vielä kolmannella kerralla Miina jäi pyörimään toisiin damikäryihin mutta neljännellä sitten onnistui suoraan lähetyspaikalta. 

Olin tyytyväinen Miinaan. Ekaa kertaa reenattiin niin että läsnä oli paljon enemmän ihmisiä myös katselemassa ja muutenkin, ja ekaa kertaa niin että joku oikeasti heittää markkeerauksia. Ekaa kertaa sokkolinjaa ja ekaa kertaa treenattiin jossain muualla kuin kotimaastoissa. Kasvattajakin kehui minun pikku-Miinaa ja sanoi sen olevan hyvällä mallilla ja omaavan äärettömän tarkan nenän. Oli ihanaa kuulla kommentteja meidän tekemisestä ja siitä että suunta on oikea, itselle kun Nome-kuitenkin on vielä loppujenlopuksi aika vieras laji. Omalta mukavuusalueelta poistuminen oli siis taasen erittäin hyvä, tästä se lähtee! :)

Kun kukin oli markkeeraus-linja tehtävän suorittanut, näytettiin lopuksi riistoja. Miina ei sitten syksyn ole mitään tirppaa nähnyt mutta eipä se ole haitannut. Pienen nuuskuttelun jälkeen nappasi lokin ja vaakun suuhinsa ja toi pienten tapporavistusten kera minulle. 
Koska ote riistasta on hieman huono täytyy niputtaa muutamia lintuja jotta ote tulee paremmaksi. Oli hyvä päättää päivä Miinan osalta mukaviin ja vauhdikkaisiin riistanoutoihin. :)  

Treenien jälkeen palattiin kasvattajan luo, syötiin ja vaihdettiin vielä ajatuksia treeneistä ja pennuista. Jouduttiin kuitenkin pian jo lähtemään ajelemaan kotiinpäin, jotta aivan yömyöhään ei oltaisi kotona. Oli ihanaa nähdä muita pentuja ja niiden omistajia ja kuulla tyytyväisyyttä meihin ja miedän tekemiseen. Hyvin ollaan Miinan kanssa pentuaika pärjätty, vaikka onhan se viekäkin pentu, ja kyllä siitä fiksu koira on kasvanut. Minun pieni musta.