Loppukesän tokokuulumiset

Miinan kanssa ollaan treenattu nomea ja tokoakin. Elokuun lopulla Iipu ja Halti oli piipahtamassa ja käväistiinkin Korkeakankaalla treenaamassa ja lenkittämässä koiria. 
Miinan kanssa tokoiltiin ruutua, seuraamista ja merkin kiertoa. Lisäksi tehtiin alkuun ja loppuun paikkikset.

Paikkamakuut meni minusta kivasti Miina piti hyvin kontaktin minuun, hiukan vilkaisi välillä Haltia mutta pysyi kuitenkin kauniisti paikoillaan. Hyvä harjoitus pitkästä aikaa jonkun muun kuin Nallin kanssa. Seuraaminen meinasi olla hieman liian vauhdikasta. Miina meinasi edistää jatkuvasti ja hyppelehtiä miten sattuu. Sain tilanteen kuitenkin rauhoitettua ja muutaman hyvän pidemmän pätkän seruuta tehtyä niin että paikka pysyi oikeana ja kaikki neljä tassua maassa.
Ruudussa tehtiin lähinnä vaan kosketusalustalle tai pallolle juoksemista, eri matkoilla. Kosketusalusta ja pallo on siitä huono että M nappaa sen suuhunsa ja alkaa sitä palauttamaan, namitkaan ei oikein toimi koska usein Miinalle jää haistelu päälle. Olen nyt naksutellut pelkkää kosketusalustaa taas uudelleen, vähän palautellu muistiin sitä että kosketusalustaa ei kuulu ottaa suuhun. Siispä jatketaan ruudun treenaamista kosketusalustalla ilman nameja, ja palkka lentää sitten minulta kun on tassun lätkäisty alustalle.

(C) Ilona Karjalainen

Mutta takaisin siihen seuraamiseen, sitä pitäisi videoida. Se on niin suuressa roolissa lähes kaikissa liikkeissä tokossa että haluaisin sen saada hyväksi. Miina toisinaan edistää hiukan ja meinaa jo liikkeelle lähdössä ennakoida minun askeleitani. Olen tehnyt paljon vain liikkeellelähtöjä ja perusasennossa istumista treenaten ajatusmaailmaa; sanoin minä mitä tahansa liike lähtee vasta kun minä lähden. 

Ollaan tehty jonkin verran myös ympyrää seuraten, niin että Miina kulkee vuorotellen sisä ja ulkolaidalla enemmän sisä. Lisäksi ihan käännösten treenaus on otettu mukaan ohjelmaan aktiivisemmin nyt muutama viikko takaperin.  

Nalli puolestaan aiheutti harmaita hiuksia elokuun lopulla kun alkoi ontua oikeaa etutassua. Me ei saatu paikallistettua kipua oikein mihinkään, ja ontuminen hävisi välillä. Jalka oli selvästi kipeä ja etenkin levon jälkeen ontuminen oli ajoittain pahaakin. Saatiin aika pikaisesti fysioterapeutti Annariina Granqvistille. Ekalla kerralla hänen hieroessaan Nallia läpi löytyi selästä ja lapojen alueelta isoja jumeja, en tiedä oliko nämä jäänyt viimesyksyisestä peuraepisodista vai mistä tulleita. Tassu myös selkeästi oli turvoksissa nivelestä joten kipu saatiin paikallistettua. 

Otettiin Nallillle saman tien viiden kerran kortti, ja seuraavalle hierontakerralle mennessä tilanne oli hieman parantunut. Ontuminen on selkeästi vähentynyt ja turvotus hiukan laskenut kylmähoidon ansoista. Kolmannella kerralla nyt maanantaina (5.9.) turvotusta ei ollut ja myös ontuminen oli edellisen kerran jälkeen loppunut kokonaan. Lihaksisto oli nyt pehmeä ja jumit saatiin pois, kaikki hyvin siis taas. 

Nalli lähti loppuviikosta Jaakon kanssa linnustamaan Kuusamoon, pojilla vierähtää siellä ainakin viikko. Tassua pitää seurata ja turhaa repivää liikuntaa ja liikkeellelähtöjä pitää hiukan välttää. Nalli kuitenkin on voinut tassunsa kanssa nyt oikein hyvin ja reissussa tilannetta seurataan edelleen. Pari seuraavaa fyssaria on sitten melkein heti kotiin palattua. 

 

Kaverit Miina ja Halti Korkkiksen huipulla (C) Ilona Karjalainen

Metsästyskauden aloitus

Aloitetaan terveystuloksilla! Miina kävi lonkka ja kyynärkuvissa, Kennelliitosta lausunnot lonkista A/A ja kyynäristä 0/0. Jipii! 

Kyyhkyjahti alkoi viimeviikon keskiviikkona, minä ja Miina lähdettiin mukaan aamulennolle treenaamaan malttia ja hakemaan kokemusta. Miina jaksoi hyvin vain olla, pysyi hiljaa, paikoillaan eikä hötkyillyt yhtää minnekkään. Alkuun saatiin muutama pudotus jotka Miina pääsi heti hakemaan, pudotuksia sen oli mahdotonta nähdä. Ensimmäisellä lähetyksellä Miina oli hieman ihmeissään ja pihalla siitä mitä pellosta pitäisi löytyä, kuitenkin kyyhky saatiin talteen ja homma alkoi luistamaan. 

Välillä istuttiin passissa pidempiäkin aikoja kun lintuja ja pudotuksia tuli jatkuvasti, ettei ollut kannattavaa laittaa koiraa sekaan. Vaikka laukauksia kuului ja lintuja mätkähteli ei Miina siltikään muutakuin vain ollut. Olin jopa hiukan yllättynyt siitä kuinka hienosti M osasi käyttäytyä, lepäsi mutta oli silti tarkkaavainen ja aina valmiina hommiin. 

Miina haki lintuja talteen reipaasti ja muutaman juoksurinksan jälkeen alkoi nenäkin olla hommassa kivasti mukana. Myös hieman räpyttelevät Miina otti mukisematta suuhusa ja toi passipaikalle. Kaikki linnut saatiin aamulennolta talteen, Nalli tuli hieman lopuksi paikkaamaan ja etsimään muutaman Miinan väsähdettyä. 

Nuorelta koiralta ihan kelpo suoritus yhdelle aamulennolle. Yhteensä aamulennolta noin 35 noutoa ja siihen iltalento päälle niin lukema hipoo lähelle viittäkymmentä. Huh. Tämän jälkeen oli kyllä koira (ja ohjaaja) melkoisen väsyneitä illalla. Vaikka aamun kello 4:15 herätys ei kovin helposti onnistunut iltavuoron jälkeen oli kyllä silti hyvä fiilis illalla. Ehkä siitä vielä metsästyskoira tulee... 

 

Tilannekatsaus Miinan treeneihin

Taas on ehtinyt vierähtää tovi edellisestä päivityksestä. Viimeviikolla, torstaina, Miina kävi lonkkakuvissa. Kuvaava ell ei ottanut kantaa tulokseen, joten Kennelliiton tuomiota odotellessa...

Miinan kanssa on jonkinverran taippareiden jälkeen jatkettu treenailua nomejuttujen parissa. Eniten ollaan tehty linjoja. Ollaan treenattu pituussuunnassa vain eteen menemistä ihan mekaanisesti hiekkatiellä. Olen siis vaan koittanut saada Miinalle varmuutta edetä pidempiä matkoja. Metsässä ja hankalammassa maastossa ollaan treenattu taas lyhyempiä linjoja. Metsässä tehdyissä linjoissa ollaan siis keskitytty etenemiseen suoraan eteenpäin maastosta välittämättä.
Miina on ihan kivasti tehnyt, hankalammissa maastoissa se usein vain on lähtenyt itse kiertämään vaikeakulkuisia kohtia, linjat kun on aina motivoituja. Näissä tilanteissa olen sitten hiukan mahdollisuuksien mukaan helpoittanut tehtävää tai vaihtanut paikkaa. Olen pitänyt itseni Miinan kanssa treenatessa mahdollisimman mustavalkoisena, sen suhteen että eteen-lähetyksestä koira etenee oikeasti suoraa linjaa sinne minne on määrätty. Tätä uskallan siltä jo alkaa vaatia, koska tiedän sen tasan tarkkaan tietävän mitä eteen-  käsky tarkoittaa.

Oikeastaan kaiken kanssa olen todennut että Miinalle toimii parhaiten tämä mustavalkoisuus moodi, ja tekeehän se itsellekkin kouluttamisen oikeastaan aika helpoksi. Tietenkin nuoren koiran kanssa täytyy pitää asiat kohtuullisuuksissa eikä alkaa vaatia siltä asioita joita se ei vielä osaa, mutta jo opeteltujen asioiden kohdalla tämä mustavalkoisuus toimii. Miina kestää aika hyvin painostusta eikä se mene lukkoon vaikka hiukan tiukemmin asioista huomauttaa. Tämä sopii Nallin jälkeen minulle hyvin :) 


Tokossa ollaan treenattu kaikkia alokasluokan liikkeitä ja hiukan myös muiden luokkien. Seuraaminen on ihan kivalla mallilla, kontaktin kanssa on saanut eniten tehdä töitä tai lähinnä sen pysymisen kanssa. Lisäksi Miina välillä lähtee hiukan etäälle minusta joten se on toinen juttu mikä on ollut tarkkailun alla. Aika lyhytä pätkiä tehdään että kestollisesti M ei vielä oikein osaa pitkään tehdä hyvää seuraamista. Käännöksiä ei olla paljoa vielä tehty mutta hiljalleen niitäkin.
Luoksari ja kapulan pitäminen on ihan jees, niissä ei mitään ihmeempiä ole ollut ongelmana. Kaukokäskyt ovat myös ihan jees, tämä tarvitsee paljon vahvistusta ja palkkausta jokaisen vaihdon jälkeen.  Estehyppyä ei olla tehty lainkaan.
Liikkeestä maahanmenoon ollaan treenattu juurikin nopeaa maahanmenoa. Olen peruuttanut ja ihan vain normaalissa kävelyssä ottanut pikaisia maahanmenoja avustamalla.
Paikallamakuun Miina osaa, mutta se vaatii paljon treenaamista häiriössä ja muiden koirien läsnäollessa.

Miinan taippariselostus

Sunnuntaina oltiin Tammelassa SNJ:n kesäleirin yhteydessä järjestetyissä taippareissa. Miina suoritti tehtävät kivasti ja hyväksytysti, tuloksena siis NOU1! Ensimmäinen "etappi" siis pennun kanssa saavutettu ja tästä jatketaan. Tuomarina oli Kari Silvennoinen, mukava mies joka on ollut Miinan veljen kanssa tekemisissä ja hän tulikin heti paikalle saavuttua moikkaamaan. Tässä vaiheessa jännitys lieveni ja odotuspaikaikalta lähtiessäni suorittamaan tehtäviä en edes huomannut jännittäväni. Oli sellainen luottavainen fiilis, ja varmuus siitä että Miina hoitaa hommat. :) Oli kiva mennä testiin hyvällä mielellä, suurempia jännittämättä ja katsella Miinan touhuja. 

Tuomari tarinoi meille pöytäkirjaan seuraavasti:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Käyttäytyy hyvin vieraita koiria ja ihmisiä kohtaan.

Uimahalu: Hyppää veteen, ui vauhdilla

Hakuinto: Erittäin vauhdikas, nopea ja laaja. Käyttää hyvin vainuaan.

Noutohalu: Ottaa vauhdilla oma-aloitteisesti kaikki. Noutaa myös kanin.

Riistankäsittely: Pehmeät ja syvät otteet lokeista samoin variksista. Hieman miettii kanilla.

Palauttaminen: Palauttaminen suoraviivaisesti ohjaajalle käteen. Palauttaa vauhdilla varikset.

Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen ja kiinnostunut

Itseluottamus ja aloitekyky: Hyvä kaikilla kokeen osa-alueilla

Yhteistyö: Erittäin hyvässä yhteistyössä

Yleisvaikutelma:  Äärettömän nopea metsästyskoiran alku, joka suoriutuu vauhdilla kaikista sille annetuista tehtävistä. Toimii hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa. 

 

Miina 1.v!

Viikonloppuna Miinalle tuli täyteen yksi vuosi ja ajattelin Miinan 1.v synttäreiden kunniaksi julkaista tämän pitkään arkistossa lojuneen tekstin mitä olen hiljalleen kirjoitellut.

Miina siis kotiutui perjantaina 14. elokuuta 2015, Pieksämäeltä Hukkasen Tuijan hoivista. Toisen tai oikeastaan ihan oman koiran hankinta pyöri enempi ja vähempi mielessä jo pari vuotta. Kuitenkin ajatus aina lykkäntyi eirinäisistä syistä, ja jätin sen hautumaan kunnes taas jonain kertana palasin siihen uudestaan. Lukion loputtua aloin asiaa vakavammin miettimään ja selailemaan pentuvälityksiä ja kasvattajia. Vielä varmemmaksi asia kävi kun tuli päätös siitä että koulu ei korkeakoulussa jatku vaan "välivuosi" ammattikoulussa olisi edessä. Ammattikoulussa oleminen antoi siis hyvän mahdollisuuden pennulle, aikaakin tulisi olemaan enemmän koiran kanssa olemiseen ja sen kasvun seuraamiseen.

Rotuvalintana labukka oli osin sattumaa ja osin myös alunpitäenkin vaihtoehtona tollerin rinnalla. Pidän labukasta noin yleisesti koirana. Siinä on kuitenkin paljon samaa kuin tollerissa, kompakti koko ja kiva luonne ja semmoinen peruskoira. Metsästyslinjainen vielä palvelisi montaa käyttötarkoitusta. Labukka on luonteeltaan myös helppo, jos niin voi sanoa, tai ainakin itsellä se oli mielikuvaksi tullut kun oli muiden labukoita seuraillut ja nähnyt. Ajattelin että noutaja kun noutaja ja päätin että labukka on yhtä varteenotettava vaihtoehto seuraavaksi koiraksi kun tolleri. Jotenkin ajattelin myös että voisi olla parempikin että toinen olisi erirotuinen koira, etten alkaisi vertaamaan Nalliin niin kovasti. No en tiedä, ehkä ihan yhtä paljon vertailen noita kahta kuin olisin verrannut kahta tolleria. Pidän kyllä tästä tilanteesta nyt että on samaanaikaan molemmat mieluisat noutajarodut.

 Labukkapentueita tutkiessani oli huomattavaa se kuinka paljon niitä suhteessa tolleripentueihin on. Tosin metsästyslinjaisia vähemmän mutta kyllä jokunen tovi vierähti koirien taustoja ja sukuja ihmetellen. Loppujenlopuksi parikin varteenotettavaa vaihtoehtoa löytyi ja ajatus myös nartusta selkiintyi. Koin uroslabukan olevan tosi iso (verrattuna urostolleriin ja labukkanarttuun) ja mielessä oli hieman liian kirkkaana Nallin murkkuiän painit ja itkut joten päätös nartusta oli loppuviimein aika selvä. Lisäksi on ehkä hyvä kehittyä koiranohjaajana ensin hieman enemmän ennenkuin ottaa seuraavaa noutaja- urosta.
  

Kun nyt on likimiten vuodenpäivät Miinan kanssa touhunnut niin en kyllä hetkeäkään ole rotuvalintaa katunut! Eroja noiden kahden rodun väliltä löytyy kyllä mutta on niissä joitain samojakin juttuja. Muutamia mainitakseni niin onhan Miina hyvin paljon miellyttämisenhaluisempi ja paljon enemmän tekemässä juttuja yhdessä kuin Nalli. Nalli myös joskus hieman liikaa tuumii asioita myös itse, Miina on paljon yksinkertaisempi. Kun kerran kiellät tai kerrot miten joku homma tehdään niin yleensä se menee hyvinkin äkkiä perille. Etenkin kieltäminen tarvitsee usein tehdä vain kerran. Toisaalta ihan yhtä innokkaasti ne on molemmat lähdössä tekemään hommia ja ihan yhtä paljon ne molemmat tykkää uida. Lisäksi ihan yhtä pöhköjä ne molemmat välillä on.

Noin yleisesti Miina on luonteeltaan aivan äärettömän kiltti ja avoin. Lisäksi se on todella rohkea, en muista että se olisi mitään edes pelännyt aivan pikkupentunakaan. Miina tervehtii kaikkia aina häntä heiluen ja on aivan mahdottoman iloinen kun joku sitä huomioi. Se pusuttelee valtavasti ja on koko sydämellään aina kaikessa mukana.Kokonaisuudessaan se on siis sopivasti lempeä koira jossa on sopiva ripaus määrätietoisuutta. Meille on kehittynyt aivan valtavan hyvä keskinäinen suhde ja on aina ilo lähteä treenaamaan pienenhuiskuhännän kanssa. En olisi uskonut että siitä yhdeksän mustan pennun kasasta juutri minulle osuu tälläinen koira!