Marraskuun kuulumisia

Kylläpäs taas marraskuu on vilahtanut vauhdilla ja jospa vaikka saisi nyt tännekkin muutaman sanaisen raapustettua.

Ollaan Miinan kanssa jatkettu tokoilua, hiljalleen asiat alkaa loksahdella paikoilleen. Viimeviikolla käytiin myös Pohjois-Hämeen tokoringin näyttökokeessa. Laitoin hakemuksen ryhmään menemään aika extempore, mutta jo pelkästään kokemuksena näyttökoe oli hyvä. Näyttökoe tehtiin kokeenomaisena ja liikkeinä oli luoksetulo, seuraaminen, noutoesineen pito, vapaavalintainen liike ja lopuksi paikkamakuu. Liikkeet suoritettiin tuossa edellämainitussa järjestysksessä. 
Olin Miinaan tyytyväinen oman suorituksen jälkeen. Me oltiin viimeisinä, mikä sopi itseasiassa todella hyvin sillä kerkesin vähän tutkailla Miinaa ja sitä miten sitä pitäisi valmistella "kokeeseen". Olipa muuten hankalaa kun hallilla ei ollut hajuakaan, että mitähän tuon koiran kanssa nyt pitäisi tehdä ennen omaa vuoroa, pitää autossa mahollisimman pitkään vai ottaa kentänlaidalle notkumaan. Päädyin kuitenkin siihen, mitä teen Nallinkin kanssa, että mahdollisimman pitkään ensin autossa ja sitten pari koirakkoa ennen kentänlaidalle. Tuo toiminta tuntui sopivan Miinalle. 
Itse liikkeistä luoksetulo, noutokapulan pito ja vapaavalintainen kaukokäskyt sujui minusta oikeinkin hyvin. Lisäksi paikallamakuuseen olen todella tyytyväinen, ensimmäistä kertaa sitäkinn tehtiin kokeenomaisesti. Seuraaminen jäi ihan pikkuisen kaihertamaan, Miina olisi osannut sen tehdä etenkin käännösten osalta paremminkin. Toisaalta, kun oikein alkaa ajattelemaan niin ekaa kertaa liikkuroituna ja kokeenomaisena tehty seuraamiskaavio, olisi voinut mennä huonomminkin lisäksi tuota kertaa ennen hallikäynnit on laskettavissa ihan yhden käden sormilla. Täytyy siis olla tyytyväinen pikkukoiraan. :) Nyt siis vain odotellan kuinka ryhmään pääsemisen kanssa käy. 

Tykkään kyllä Miinan asenteesta tehdä hommia. Sunnuntaina oltiin treenaamassa hallivuorollakin ja voi että se on kiva koira. Saatiin liikkeestä (tai ylipäätään vauhdista) maahanmenoa harppaus eteenpäin, tuntui vain joku loksahtavan kohdalleen ja Miina ymmärsi jutun jujun. Lisäksi seuraaminen sujui sunnuntaina ihan toisella tapaa hallissa kuin näyttökokeessa, ehkä siis ohjaajan pieni jännitys sai Miinan hiukan hämilleen näyttökokeessa. :D 

Viimeviikolla tiistaina sain myös Miinan terveystarkit hoidettua kuntoon myös silmien osalta, silmät peilattiin terveiksi. Jipii! 
Nallin tassu on myös taas oireillut, aina välillä. Etenkin koiran noustessa sohvalta, sängyltä ja ihan lattialtakin näyttää Nalli varovan käpäläänsä. Kipu on nivelessä, välillä se on hiukan turvoksissa mutta toisinaan saattaa mennä useampikin päivä kun tassu ei kipuile ollenkaan. Oon miettinyt voiko nivelessä olla alkavaa nivelrikkoa tai jokin venähdys, ehkä mutta outo vaiva. Vanhuus ei näemmä tule punaturkilleekkaan yksin...

Nappen tokoiluja ja Miinan jälki

Nalppe on päässyt muutamasti taas mukaan tokoilemaan. Oli virkistävää pitkästä aikaa kun sivulla tuijottikin rauhallinen punaturkki, salamannopean Miinan sijaan. Nappe oli selkeästi innoissaan pitkästä aikaa päästessää kentälle treenaamaan. Ollaan tehty kaukoja, ruutua ja jääviä. Nalli kyllä oli superhyvä! 
Ruutuun N juoksi hyvällä vauhdilla ja pysähtyi heti salamana kun käskin, Nalli myös löysi hyvin ruudusta oikean paikan. Tehtiin monesta suunnasta ja eri etäisyyksiltä mutta niin se vaan aina osasi oikein. <3 Hieno Napsu! 
Jäävät meni myöskin jostain syystä ihan superhyvin. Maahan mätkähti heti salamana ja seisomaankin stoppasi samointien. Uskomatonta, en odottanut Nappen muistavan ja tekevän asioita näin hyvin mutta olin väärässä. 
Kaukot olikin toinen juttu, takajalat ei meinannut pysyä paikoillaan ei sitten millään. Laitoin lelut molemmille sivuille ja taakse, se hieman auttoi. Tätä voitaisiin kuitenkin alkaa treenata enemmänkin. Kaukojen liikkeet ja liikeradat olisi myös hyvää jumppaa noin muutenkin.

Miinan tokoiluista kirjoittelen lisää hieman myöhemmin kun saan videot koneelle.

Miinalle tein viimeviikon perjantaina verijäljen. Viime syksynä oltiin yhtä peuraa jo jäljestämässä, mutta ajattelin että on ihan hyvä ehkä tehdä ihan kunnon verijälkikin. Pituutta tuolla jäljellä ei ollut kuin ehkä 40-50metriä, näin alkuun ja vanheta en antanut kuin reilun puolisen tuntia. Tein jäljen aika helppoon maastoon ja laitoin aika runsaasti verta matkalle. Ajattelin että jos ei se osaakkaan...
No osasi se. Miina lähti melkoisella vauhdilla kaatopaikalta etenemään, hyvä että perässä pysyin. Eteni säntillisesti jälkeä pitkin, yhdessä kohdassa meni hieman hukkaan mutta löysi nopeasti takaisin jäljelle. Loppukaadolla oli pikkukoiran riemu ylimmillään kun löysi verisen luun päästä. Tästä on hyvä jatkaa ja ehdottomasti täytyy tänä syksynä vielä tehdä toinenkin jälki, ja ehkä hieman haastavampi. 

 

Nometreenit ja Nallin fyssari

Nalli palasi reissust toissaviikolla. Jalka ei oireillut enää reissussa, pitkistä parinkymmenen kilometrin päiväreissuista huolimatta. Viimeviikon torstaina Nallilla oli fyssari. Pieniä kireyksiä löytyi rintarangan alueelta, ne saatiin kuitenkin hyvin auki. Nalli on lihaskunnoltaan todella hyvä ja lihakset vastaan ottavat hieronnan hyvin. Viimeisellä kerralla nyt edellisviikolla oli viiimeinen kerta. Nalli sai jumppaohjeita kotiin ja pienet kireydet lannerangasta auottiin taas.
Nyt tilannetta seuraillaan ja katsotaan myöhemmin taas hierontakertoja.

Miinan kanssa tehtiin keskiviikkona 21.9 nometreenit pellolla. Aloitettiin niin että jätettiin yhdessä sähkötolpan juurelle 2-3 damia ja käveltiin sitten n. 60 metrin päähän ja sieltä viistosti suora linja. Eka linja meni moitteettomasti, hyvin, suoraan ja lujaa. Toisella kertaa tehtiin niin että ennen linjalähteystä tuli markkeeraus noin parinkymmenen metrin päähän heinäpaalin juureen. Markkeerauksen ja muistipaikan välillä oli noin 40 asteen kulma. Halusin ensin hakea muistipaikalta damin, eli suoran linjan. Miina meinasi kaartaa paalille markkeerausdamin luo mutta, eteen- vahvistuksella heti kun näin linjan kaartuvan sain Miinan menemään suoraan. Linjan jälkeen markkeeraus joka löytyi aika hyvin.



Seuraavaksi vietiin samaan muistipaikkaan pari damia lisää ja vaihdetiin lähetyspaikkaa kohtisuoraan säkötolpalle. Matkaa lähetyspaikalta tolpalle oli ehkä n. 100 metriä ja välissä pieni oja. Ensin tehtiin taas vain suora linja muistipaikalle, se meni kivvasti. Tämän jälkeen tehtiin niin että appari heitti markkeerauksen ojaan. Miina ei tätä jotenkin nähnyt. Minä myös pidin turhan pitkän välin lähetyksen ja damin putoamisen välissä, en tiedä miksi jotenkin varmaan ajattelin treenaavani Nallin kanssa. Miina ei siis tuota markkeerausta löytänyt lähihakupillityksistä huolimatta. Appari kävi nostamassa damin ja heitti uuden markkeerauksen. Nyt lähetin Miinan heti kun dami putosi ja nyt markkeeraus onnistui paremmin. Näitä täytyy treenata. Lopuksi lähetin Miinan vielä linjalla muistipaikalle. 

Kyllä se on vaan huippu pikkukoira, vaaditaan vaan kovasti kokemusta ja treeniä me molemmat. Ainakin hyvää sänkkäriä on missä treenata ja metsää toki myös! :)

Loppukesän tokokuulumiset

Miinan kanssa ollaan treenattu nomea ja tokoakin. Elokuun lopulla Iipu ja Halti oli piipahtamassa ja käväistiinkin Korkeakankaalla treenaamassa ja lenkittämässä koiria. 
Miinan kanssa tokoiltiin ruutua, seuraamista ja merkin kiertoa. Lisäksi tehtiin alkuun ja loppuun paikkikset.

Paikkamakuut meni minusta kivasti Miina piti hyvin kontaktin minuun, hiukan vilkaisi välillä Haltia mutta pysyi kuitenkin kauniisti paikoillaan. Hyvä harjoitus pitkästä aikaa jonkun muun kuin Nallin kanssa. Seuraaminen meinasi olla hieman liian vauhdikasta. Miina meinasi edistää jatkuvasti ja hyppelehtiä miten sattuu. Sain tilanteen kuitenkin rauhoitettua ja muutaman hyvän pidemmän pätkän seruuta tehtyä niin että paikka pysyi oikeana ja kaikki neljä tassua maassa.
Ruudussa tehtiin lähinnä vaan kosketusalustalle tai pallolle juoksemista, eri matkoilla. Kosketusalusta ja pallo on siitä huono että M nappaa sen suuhunsa ja alkaa sitä palauttamaan, namitkaan ei oikein toimi koska usein Miinalle jää haistelu päälle. Olen nyt naksutellut pelkkää kosketusalustaa taas uudelleen, vähän palautellu muistiin sitä että kosketusalustaa ei kuulu ottaa suuhun. Siispä jatketaan ruudun treenaamista kosketusalustalla ilman nameja, ja palkka lentää sitten minulta kun on tassun lätkäisty alustalle.

(C) Ilona Karjalainen

Mutta takaisin siihen seuraamiseen, sitä pitäisi videoida. Se on niin suuressa roolissa lähes kaikissa liikkeissä tokossa että haluaisin sen saada hyväksi. Miina toisinaan edistää hiukan ja meinaa jo liikkeelle lähdössä ennakoida minun askeleitani. Olen tehnyt paljon vain liikkeellelähtöjä ja perusasennossa istumista treenaten ajatusmaailmaa; sanoin minä mitä tahansa liike lähtee vasta kun minä lähden. 

Ollaan tehty jonkin verran myös ympyrää seuraten, niin että Miina kulkee vuorotellen sisä ja ulkolaidalla enemmän sisä. Lisäksi ihan käännösten treenaus on otettu mukaan ohjelmaan aktiivisemmin nyt muutama viikko takaperin.  

Nalli puolestaan aiheutti harmaita hiuksia elokuun lopulla kun alkoi ontua oikeaa etutassua. Me ei saatu paikallistettua kipua oikein mihinkään, ja ontuminen hävisi välillä. Jalka oli selvästi kipeä ja etenkin levon jälkeen ontuminen oli ajoittain pahaakin. Saatiin aika pikaisesti fysioterapeutti Annariina Granqvistille. Ekalla kerralla hänen hieroessaan Nallia läpi löytyi selästä ja lapojen alueelta isoja jumeja, en tiedä oliko nämä jäänyt viimesyksyisestä peuraepisodista vai mistä tulleita. Tassu myös selkeästi oli turvoksissa nivelestä joten kipu saatiin paikallistettua. 

Otettiin Nallillle saman tien viiden kerran kortti, ja seuraavalle hierontakerralle mennessä tilanne oli hieman parantunut. Ontuminen on selkeästi vähentynyt ja turvotus hiukan laskenut kylmähoidon ansoista. Kolmannella kerralla nyt maanantaina (5.9.) turvotusta ei ollut ja myös ontuminen oli edellisen kerran jälkeen loppunut kokonaan. Lihaksisto oli nyt pehmeä ja jumit saatiin pois, kaikki hyvin siis taas. 

Nalli lähti loppuviikosta Jaakon kanssa linnustamaan Kuusamoon, pojilla vierähtää siellä ainakin viikko. Tassua pitää seurata ja turhaa repivää liikuntaa ja liikkeellelähtöjä pitää hiukan välttää. Nalli kuitenkin on voinut tassunsa kanssa nyt oikein hyvin ja reissussa tilannetta seurataan edelleen. Pari seuraavaa fyssaria on sitten melkein heti kotiin palattua. 

 

Kaverit Miina ja Halti Korkkiksen huipulla (C) Ilona Karjalainen