nomekoulutuksessa Biamin- kennelleirillä

Lauantaina 18.5 lähdettiin heti aamulla kohti Pieksämäkeä, tarkoituksena osallistua nomekoulutukseen kasvattajan järkkäämällä leirillä. Tämä oli meille nyt toinen kerta nomekoulutuksessa , jossa oltiin edellisen kerran kaksi vuotta sitten samaisella leirillä. 

Perille päästyä, lähdin viemään Miinaa lenkille ja päästämään hiukan vapaaksi jotta suurin touhotus hiukan laantuisi ennen itse koulutuksen alkamista. Miina käyttäytyi alusta lähtien tosi kivasti, ja nomeseuraaminen palautui mieleen myös yllättävän nopeasti. 

Lounaan jälkeen sitten jakaannuttiin jokainen ryhmä oman kouluttajan kanssa maastoon. Oltiin Miinan kanssa Pasi Tikan ALO- ryhmässä, jota etukäteen hiukan jännitin mutta lopulta kuitenkin ihan turhaan sillä ryhmässä oli kaikki hyvin samantasoisia koirakoita. Maastoon kävelytin Miinan nomeseuraamisessa, joka meni valtavan hienosti enkä joutunut kuin aivan muutaman muistutuksen antamaan vetämättä kävelemisestä. 

Aloitettiin tutustumiskierroksen jälkeen helpolla markkeeraus ja linjaharjoituksella, jossa siis jokaiselle tehtiin yksi markkeeraus ja sen jälkeen samaan paikkaan lähetettiin linjalla koira hakemaan dami. Miina suoriutui tästä ihan ongelmitta. 

Tehtiin jokainen harjoitus yksitellen, jolloin toiset koirakot oli hiukan kauempana suorittajasta. Passikäyttäytymiseen olin älyttömän tyytyväinen. Ensimmäisellä treenikierroksella jouduin kerran huomauttamaan piippaamisesta, jonka jälkeen Miina oli aivan tyynenä koko loppupäivän ajan eikä päästänyt ääntäkään. Viimeksi, kun oltiin Maaritin nomekoulutuksessa, jouduin Miinalle kertomaan aivan todella voimakkaasti piippaamisen olevan ei toivottua, joten ollaan me jossakin edistytty tässä kahdessa vuodessa :D 

Lämpötila kipusi päivän aikana sinne lähemmäs kahtakymmentäviittä astetta, joten tehtiin myös helpot markkeeraukset veteen. Markkeerauksissa ei sinänsä ole mitään ongelmaa, muutakuin että niitä täytyisi vähän opettaa. Saatiin hyviä neuvoja, tähän markkeerausten opetteluun samoin kuin lähihaun, jota Miina ei osaa vielä oikein ollenkaan. Vedestä palauttamiseen täytyy nyt myös kiinnittää enemmän huomiota, silllä damia palauttaessa Miina maalle noustua tiputti damin, ravisteli ja lähti vasta sitten tuomaan damia minulle. Ravistelu täytyisi tapahtua vasta sitten kun dami tai riista on kokonaan palautettu ohjaajalle, joten opeteltavien asioiden listalle lisätään myös vedestä palauttaminen. Tätä ravisteluongelmaa ei ole lämpimällä riistalla ollut ollenkaan, esimerkiksi sorsajahdissa, sillä Miinalla on kerran karannut lintu suusta kun se on pudottanut sen maahan ennen luovutusta ohjaajalle,  joten oppi on jo siinä mennyt itsestään perille. 

Tosiaan koulutuksen aikana ehdittiin hyvin käydä läpi markkeeraukset, lähihaku ja linja, jotka nyt on ensimmäiset ja oleellisimmat asiat jotka tulisi opettaa ennen kokeeseen menoa. Linjaa ollaan jonkin verran tehty, mutta koulutuksessa treenattiin sitä ihan tiellä, niin että damit laitettiin pienelle metsätielle jonoon noin parin kolmen metrin päähän toisistaan ja koira lähetettiin niitä sitten yksitellen noutamaan. Tämä oli Miinalle hyvä harjoitus, sillä toisinaan Miinalla on ollut tapana vähän kuikuilla muita noudettavia ja vaihtaa damia ennen palautusta. Tälläkertaa Miina ei edes aikonut vaihtaa, vaikka ensimmäisellä lähetyksellä juoksikin suoraan toiselle damille lähimmän ohitse. 

Viimeisenä harjoituksena tehtiin vielä luopumisharjoitus kasvattajan kanssa. Heitettiin siis dami veteen, käännettiin koira ympäri ja tehtiin nouto kuivalle maalle ennen vedestä noutamista. Tämä oli Miinalle super hankalaa. Me ei olla tehty koskaan luopumista muualla kuin tokossa ja kotona, joten dameilla ja etenkin veden ääressä tässä oli suuria vaikeuksia. Tehtiin Miinalle hiukan helpotetumpi versio tästä joten kun olin kääntänyt Miinan ympäri jätin sen rantaan, laitoin damin maalle ja käskin Miinan vain tuoda damin minulle. Tämä sujui mutta Miinan ajatus oli kuitenkin selkeästi kokoajan vedessä olevassa damissa. Tehtiin sitten vielä yksi nouto lisää maalla ennen veteen päästämistä, jonka jälkeen lähetin Miinan linjalla hakemaan vedestä damin. Tämä luopumisharjoitus lisätään siis ehdottomasti myös opeteltavien asioiden listalle. :) 

Oli kyllä superkiva päivä, ja hyvä koulutus josta saatiin paljon vinkkejä ja treeni-idiksiä joita aletaan nyt testaamaan. Miinassa on kyllä ihan potentiaalia nomekoiraksi, joten ehkä tätytyy nyt vähän ryhdistäytyä treenaamaan. Jospa meidät vielä joskus kokeestakin löytäisi.. :) 

tottelevaisuuskoe 17.3.

Täytyy ihan näin alkuun todeta, että kaikki tähdet oli kyllä tähän kokeeseen lähtiessä kohdallaan. Oltiin edellisviikolla tehty hyvät treenit alle, kaikki liikkeet oli onnistuneet ja fiilis oli hyvä. Koepaikalla sain Miinan hyvin lämppäiltyä ja oltiin luokan viimeisiä, eli starttinumerolla kolme. Paikallamakuut oli lopuksi, mikä oli täysin fine.

Paikallamakuu 8 Yksilösuorituksen jälkeen ehdin hyvin palkata Miinan, kunnes mentiin takaisin kehään. Oli mennyt lonkalle, ja perusasentoon nousu jäi vajaaksi ja hitaaksi.

Seuraaminen 9,5 Tämähän oli siis varsin hyvä, myös fiilis oli hyvä ja peruuttaminenkin sujui.

Liikkeestä seiso ja istu 5 Miina ei istunut, vaan jäi seisomaan.

Luoksetulo 6 Minusta tämä oli ihan kelpo luoksari, Miina alkoi jarruttaa heti kun käskin ja valui ehkä oman mittansa. Videoa kun katsoin niin Miina jätössä nuusku maata!! ja oli se ehkä vähän löysä pysähdys sitten kumminkin kun viedota katsoo.

Ruutu 7 Tässä koin melkoisia sydämentykytyksiä. Miina meni ruudusta yli, toppasin sen ehkä himpun myöhässä. Sekunnissa päätin että sanon uuden ruutu käskyn, jolloin Miina meni entistä kauemmaksi mutta palasi jollain ihmeen kaupalla kuitenkin senverran keskemmälle että edin saada sen pysähtymään ja makaamaan. Oli kuin olikin sitten ruudussa ja saatiin liike hyvin loppuun.

Ohjattu nouto 8,5 Tässäkään en nyt oikein tiedä mistä pistevähennykset. Ehkä seuraamisen pysäytys ei ollut nopea, itse seuraaminen kyllä oli varsin hyvä.

Tunnistusnouto 7 Jouduin antamaan kaksoiskäskyn lähtemiseen ja kapula hiukan kalisi Miinan hampaissa kun palautti mutta muuten oikein tyypillinen Miinan tunnari.

Kauko-ohjaus 7 Olin varsin yllättynyt, liikkui seiso-maahan vaihdossa ja seiso-istu vaihdossa, mutta muuten ihan jees.

Estehyppy 9 Miinan hampaat myös kalisi hiukan tässä, tai siis kapula oli ehkä vähän hennosti suussa.

Kokonaisvaikutus 10 Tuomari sanoi että '' oikein kiva ja tekevä koira''.

Yhteensä siis 240p VOI2.

Tuon kokeen jälkeen olin niin harmistunut ja pettynyt siihen että ei saatu ykköstulosta. Pääasia on kuitenkin se että fiilis koko kokeen ajan oli hyvä, ja tehtiin yhdessä töitä. Miina pikkusen nuuski maata (nyt videolta katsottuna etenkin jättämistä pitää treenata koska niissä ei ollut skarppina), mikä oli varsin epätavallista, mutta se ei kuitenkaan suorittamista haitannut.

Nyt siis treenataan taas lisää. En ole vielä päättänyt että koska seuraava koestartti olisi, toisaalta mulle itselleni olisi hyvä jos sen saisi kalenteriin mahdollisimman pian mutta toisaalta taas en tiedä pitäisikö venyttä sitä juoksujen jälkeen kesäkuulle.
Olen kuitenkin erityisen tyytyväinen siihen fiilikseen mikä kokeessa oli, sillä sitä on paljon hankalampi treenata kuntoon kuin yksittäisiä liikkeitä. Toisaalta olen myös tyytyväinen siihen että nyt tulee sitten useampi voittajan startti ja saadaan sitä tärkeää kilpailukokemusta kartutettua.

ison kentän treenit ja miniloma

Miinan treenit on nyt edenneet ihan suunnitellusti. Ollaan keskitytty nyt niihin liikkeisiin, jotka kokeessa ei mennyt ihan täysin nappiin, ja puolestaan jätetty sitten vähän vähemmälle niitä jotka meni kivasti myös kokeessa.

19.2. treeneissä meillä olikin käytössä iso kenttä (kaksi vierekkäistä kenttää yhdistettynä yhdeksi isoksi, niin kuin kokeissa) ja päästiin treenaamaan juttuja vähän vielä kokeenomaisemmin, ja pidemmillä matkoilla.

Miinan settiin olin valinnut ruudun, ohjatun ja jäävät. Ruutu tehtiin aivan extrapitkällä matkalla, ja se kyllä näkyi, sillä Miina alkoi aivan reilusti hidastamaan totutun matkan päässä mutta jatkoi kuitenkin ihan ruutuun saakka omatoimisesti. Tehtiin kokeenomaisena loppuun ja ohjatun jälkeen otetiin uusiks pitkällä matkalla, jolloin vauhti olikin koko matkan parempi.

Ohjatussa ei nyt puolestaan ollut suuntien kanssa ongelmia, tehtiin oikea puoli, aivan kuin koko kokeen jälkeisen ajan on tehty. Ongelmia aiheutti puolestaan maassa ollut teippi, tämä oli kompastus myös kokeessa. Teippi siis veti hyvin voimakkaasti Miinan nenän taas maahan kesken seuraamisen, mutta nyt pääsin siihen puuttumaan. Teipit maassa siis ehdottomasti treeniin.

Jäävät on olleet treenilistalla pääosin minulle itselleni. Suoraan käveleminen, ja tietyn linjan säilyttäminen myös käännöksen jälkeen on ollut yllättävän hankalaa, mutta nyt ehkä olen päässyt siitä jyvälle ja osaan valita sopivan etäisyyden merkkikartioista myös seuraavassa kokeessa.

Seuraava koestartti on myös katsottuna jo valmiiksi maaliskuun puoliväliin, siihen mennessä treenataan nyt paljon pieniä juttuja kuntoon, ja yritetään saadaa myös kokonaisuudet mahdollisimman ehjiksi.

Ehdittiin pari viikkoa sitten tehdä myös minireissu Rovaniemelle, piipahdettiin parin päivän ajan veljen luona kun mulla oli talvilomaa töistä. Mitään sen kummempaa ei tehty, oltiin paljon ulkona ja käytiin toki Joulupukin pajakylässä pienellä turistikierroksella. 

Matkustettiin junalla, ja tämä reissu olikin Miinan ensimmäinen junamatka, joka tuskin jää viimeiseksi. Miina oli oikein lunki tapaus matkaseurana ja lähinnä nukkui koko matkan. Saatiin hyvät ison koiran paikat sekä meno- että paluumatkalle ja koira sai kyllä pötkötellä aivan omassa rauhassa laverilla ilman että muut koirat olisi olleet häiriöksi. 

Menomatka venyi myöhästelyjen myötä melkein yhdeksään tuntiin, Kempeleessä oli tunnin pysähdys ratatöiden vuoksi, jolloin päästin käymään ulkona pienellä happihyppelyllä. Loppumatka junanvaihdon jälkeen oltiinkin sitten ihan normipaikalla kun lemmikkivaunua ei ollut, saatiin olla omassa kopissa hyvinkin rauhassa, Miinalla tosin jo kärsivällisyys alkoi loppua kun Rovaniemi lähestyi ja siitäkin selkeästi huomasi että joko nyt kohta päästäisiin pois täältä. 

Paluumatka sujuikin sitten vähän pienemmällä myöhästymisellä ja joutuisammin. Paluumatkalla ei käväisty ulkona, vaikka siihen ehkä periaatteessa olisi ollut mahdollisuus, mutta lenkitin Mimen hyvin ennen junaa joten se pärjäsi kivasti ihan perille Tampereelle asti. 

turistikoira ja parit kiinalaiset taustalla

tottelevaisuuskoe 3.2.2019

Sunnuntaina tosiaan startattiin ensimmäistä kertaa voittajaluokassa, kisat oli kotihallilla Tampereella tutussa Tamsk:in hallissa. Sää olikin kilpailupäivänä melko talvinen, ja ajomatkaan meni tutun kahdenkymmenen minuutin sijaan lähes puoli tuntia, onneksi siis ymmärsin lähteä matkaan hyvissä ajoin. 

Voittajaluokassa oli vain neljä kilpailijaa ja meidän starttivuoro oli heti toisena. Aivan optimaalinen starttivuoro minulle, tai siis kaikista optimaalisin olisi kolmas. Sain Miinan paikallamakuun jälkeen hyvin leikitettyä ja höntsäiltyä pieniä juttuja ennen omaa vuoroa. 

Paikallamakuu 10 Miina oli aivan liian hidas niin maahanmenossa kuin istumaannousussa, myös tuomari huomautti näistä mutta antoi silti kympin. Makuun aikana oli jopa laskenut pään alas.

Metalliesineen nouto esteen yli hypäten 10 

Istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 Miina lähti tähän liikkeeseen jotenkin tosi huonosti. Tai taisin itse liian nopeasti lähteä liikkeelle ja Miina jäi vähän jälkeen, jonka vuoksi jäi seisomaan istumisessa. Maahanmeno meni paremmin. 

Tuomari kuitenkin huomautti mun omasta kävelystä, koska en edelleenkään oikein osaa liikkua tässä samassa linjassa koko ajan. Eli pitäisi opetella kävelemään selkeästi merkkien oikealla puolella koko ajan eikä vähän aaltoilla sielä sun täälä. Tämä menee siis treenilistalle, ja ihanaa kun huomautetaan jotta voi oppia. 

Kauko-ohjaus 7 tämä meni niiiiin paljon paremmin kun olisin ikinä voinut kuvitella. Olin aivan varma että jos ja kun jotain nollataan niin kaukot, mutta ei. Neiti vetäs jostain ihan jees vaihdot ja ei edes liikkunut kun ehkä 10-15cm. Uskomatonta! mutta treenattavaa on silti. 

Tunnistusnouto 10 Tämä oli super. <3

Seuraaminen 8 Seuraamiskaaviossa oli tosi hyvä fiilis, Miina pysyi mukana loistavasti ja vaikka ei osaa peruuttaa niin silti jatkettiin aina vinoista perusasennoista huolimatta hyvin seuraavaan osuuteen.  

Kauko-ohjaus 0 Tämä on ollut meillä treeneissä hyvin pitkälti semmoen kiva hyvänmielen liike, joka on onnistunut kerta toisensa jälkeen. En tiedä mikä napsahdus tässä tapahtui mutta Miina päättäväisesti vaan toi vasemman. 

Luoksetulo 8 Treeneihin nähen tämä meni hyvin, ja olen tyytyväinen siihen että Miina löi jarrut kiinni heti käskyn kuultuaan. 

Ruutu 10 Tämäkin oli superhyvä <3, yksi meidän ihan ehdottomista lemppariliikkeistä. 

Kokonaisvaikutuksesta saatiin 9, tuomari ei sitä sen kummemmin perustellut, mutta kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis omasta suorituksesta. Joudun muutamassa siirtymässä Miinan seuruuttamaan pienen ympyrän jotta sain sen hyvin haltuun ja perusasentoon ennen liikkeen alkua. Kokonaisuudessaan onnistuttiin hyvin ja Miina kyllä suoritti jokaisen liikeen, ohjattu poislukien, aivan täysin omalla tasollaan. 

videolla koko suoritus, ääni on hävinnyt jonnekkin mutta liikeet näkyy :) 

Tulokseksi saatiin siis VOI2 ja pisteitä yhteensä 253. Kolme pistettä jäi uupumaan ykkösestä, mutta se olisi ollut täysin saavutettavissa, jos ohjattu olisi onnistunut. Oli kiva huomata että Miina on voittajaan jo hyvinkin koevalmis, nyt tarvitaan vaan paljon pienien juttujen varmistelua ja treenausta sekä koemaisia treenejä. Lisäksi haluan liikkeiden välejä treenata vieläkin paremmiksi. Seuraava koestartti onkin jo valmiiksi katsottuna, toivottavasti saataisiin koepaikka. :) 

tammikuun alku

Nyt alkaneena vuonna yritän pitää paremmin myös blogin ajantasalla, ja vähän olenkin miettinyt uudistuksia ja muutoksia tämän suhteen. Katsotaan mitä saan aikaan. :) nyt kuitenkin jakoon muutamat kuvat joulukuulta, minusta osassa joulukuvia oli niin kiva ja rauhallinen fiilis että haluan jakaa ne myös tänne näkyville.

Joulunpyhät vietettiin rauhallisesti kotona, ja Miinan kanssa tulikin pidettyä joulukuussa reilu kahden viikon treenitauko tokosta. 1.1. palattiin kuitenkin Tamskin tavoitteellisten tokoryhmän treenien pariin, ja treenit sujui odotettua paremmin. Tehtiin kokeenomaisena ohjattu nouto, hyppy ja tunnari. Ohjatussa ei mitään kummempia ongelmia ole nyt hetkeen ollut enää (kopkop) kun sain Miinan hoksaamaan suunnat ja käsimerkin yhteyden. Ollaan treenattu ohjattua muuten nyt jo pidemmän aikaa kolmella kapulalla, kun ehdin jo välissä unohtaa että voittajassa ei tosiaan ole sitä keskimmäistä kapulaa ollenkaan. Kokeessa onnistumisprosentti ohjatussa pitäisi siis olla kaiken järjen mukaan suurempi kun treeneissä on tehty vaikeampia ohjattuja. :D 

Tunnarissa olen nyt alkanut palkkailemaan vasta siinä vaiheessa kun Miina on tehnyt päätöksen omasta kapulasta ja lähtenyt tulemaan sen kanssa minua kohti, tai sitten palkka on tullut vasta kun oma kapula on mulla kädessä. Tämä palkkauksen muuttuminen on nyt saanut aikaan pientä epävarmuutta Miinalla, koska se odottaa jes-sanaa siinä vaiheessa kun sillä on oma kapula suussa ilman että tulee edes minua kohti. Miina on alkanut vähän empimään, ja nuuskuttelemaan vielä kerran uudelleen kaikki kapulat läpi sen jälkeen kun on jo oman ottanut suuhun. Toistaiseksi kuitenkin kaikki muuten tunnarin kanssa hyvin, ja onnistumisprosentti on edelleen joka treeneissä 99% joten toivotaan parasta, ja toivotaan että pienellä palkkauksen muutoksella saadaan Miinan itsevarmuutta kohotettua entisestään. 

Miinalla oli myös juoksu juuri tuossa joulukuun puolivälin tienoilla. Miinan juoksujen väli on aika tarkkaan siinä viiden kuukauden ja kahden-kolmen viikon välillä. Nyt siis laskelmiemi mukaan Miinan seuraavan juoksun pitäisi alkaa toukokuun puolenvälin ja juhannuksen välissä, mikä sinänsä olisi metsästyshommien kannalta toivottavaa. Onneksi juoksut ei kuitenkaa haittaa treenaamista (eikä varmasti kilpailuakaan), sillä Miina on hyvin tavanomainen itsensä oli sillä juoksut tai ei.

vuosi 2018

Tasan vuosi sitten tammikuussa kirjottelin tänne muutamia tavoitteita kuluneelle vuodelle, ja nyt on aika käydä läpi sitä kuinka niihin tavoitteisiin päästiin. 

Tokon avoimesta luokasta ykköstulos, ja koska kilpailulisenssi luultavasti täytyy ostaa koko vuodelle olisi ehkä järkevää käydä useampikin koe, ei kuitenkaan painetta koularin keräämiselle tärkeämpää meille on edetä määrätietoisesti kohti voittajaa. 

Tämä tavoite saatiin saavutettua kevät-talvella, avoimen ykkönen saatiin yhdessä ainoassa, ensimmäisessä ja viimeisessä, avoimen kokeessa. Ei käyty muissa kokeissa, olis ehkä voinu mutta keskityttiin niin treenaaman voittajaa että koehommat jäi. 

Nyt alkaneelle vuodelle 2019 asetan tavoitteeksi VOI1- tuloksen. Lisäksi toivottavasti päästäisiin tokon SM- kilpailuihin mukaan jossakin joukkueessa, se olisi huippua! Lisäksi tavoittelen useampaa kuin yhtä koestarttia voittajaluokassa, mutta edelleenkin ilman paineita kolmen ykkösen keräämisestä 

Nomessa alokas luokkaan vaadittavien asioiden treenaaminen varmaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa siis erilaisten ja eripituisten linjojen treenaamista vahvaksi, markkeerauksien (myös kakkos) palauttamista mieleen sekä haun treenaamista tehokkaammaksi. Lisäksi tulee treenata pilli kuulaisuus vahvemmaksi. 

Nomea treenattiin tänä(kin) vuonna tosi tosi vähän. Toko tuntuu luontevammalta ja tärkeämmältä meille nyt, ja keskitytään siihen. Haluan kuitenkin pitää nomen meillä mukana ns. kakkoslajina ja laji itsessään on minusta kiinnostavaa mutta se vaatii vielä hetken ennen kun me paneudutaan tähän syvemmin. Lisäksi Miina oli metsällä useamman kerran mikä on vuosi toisensa jälkeen huippua kun näkee oman koiran käytännön työssä ja tekemässä sitä mihin se on todella tarkoitettu. 

Vähän mietin että kannattaako asettaa nomen suhteen mitään tavoitteita, kun edellisinä vuosina ei olla niitä päästy toteuttamaan. Mutta asetan, edelleen saman kuin viimevuonna, alokasluokan asioiden treenaaminen paremmaksi. Perusasioiden opettelu olisi myös metsästystilanteiden kannalta enemmän kuin kannattavaa joten ehkä tänävuonna tehdään ryhtiliike...

Kolmantena tavoitteena Miinan osalta on päästä tekemään enemmän verijälkeä. Ensivuonna tavoitteena on treenata enemmän tehdyillä jäljillä sekä viedä Miinaa mahdollisuuksien ja tilanteiden mukaan myös haavakkojäljille 

Oltiin mejäkurssilla keväällä, jonka jälkeen tehtiin muutama verijälki vielä itsenäisesti. Miina kävi myös haavakkojäljellä useamman kerran, ja peuroja myös löytyi. Joten mejästä on tullut kiva lisä Mimmun harrastusvalikoimaan ja kiva kun voidaan olla paikallisille metsästäjille avuksi! 

Neljäntenä ja ehkä tärkeimpänä asiana haluan Miinan kanssa vain olla, kokea ja tehdä paljon erilaisia juttuja, koska kuitenkin tulokset ja kilpailut on viimekädessä toissijaista, kunhan on kivaa!  Uimista, mökkeilyä, pitkiä metsälenkkejä, treenejä, koulutuksia! 

Meillä on ollut kyllä huippuhauskaa! Lämmin kesä mahdollisti pitkät uintireissut mökillä. Käytiin alkutalvesta pitkillä lenkeillä jäällä, koirat sai juosta keskenään ihan just niin paljon kuin jaksoi. Ollaan treenattu paljon ja vastapainoksi pidetty taukoja ja rentouduttu. Koulutuksiakin oli kesällä säännöllisesti ja ollaan opeteltu paremmiksi vähän jokaisella osa-alueella, ja mikä parasta Miina on oppinut kesän aikana tunnarin! 

Nalli on ollut mukana puuhissa aina sillon tällön. Nappella on ainakin ollut kivaa, ja tärkeintä että on pysynyt terveenä. Jalka operoitiin kerran, kun luoti poistettiin mutta tuon leikkauksen jälkeen ei ole onneksi ontumista ollut joten toivottavasti selvittiin säikähdyksellä. 

Aikaisemmin listasinkin muutaman tavoitteen jo ensivuodelle ja toivottavasti päästään ne toteuttamaan. Lisäksi toivon että Miinakin pysyy terveenä jotta pystytään yhdessä puuhailemaan mahdollisimman paljon kaikkea kivaa myös tänä vuonna! 

rauhallista joulua!

syksyn ja alkutalven höpinää

Tänä syksynä aloitettiin Miinan kanssa treenaaminen TAMSK:in tavoitteellisten tokoryhmässä, johon haettiin mukaan jo loppukesästä. Päästiin näyttökokeen ja hakemuksen  perusteella mukaan, ja on ollut kyllä kiva treenailla kerran viikossa saman porukan kanssa. 
Nyt kun kerran viikossa on yhteiset treenit on tullut paljon enemmän suunniteltua myös itsenäisiä treenejä pitkin viikkoa. Kuten jo aiemmin kirjottelinkin on voittajaluokan liikkeet saatu oikein hyvin alkuunsa, ja varovaisena tavoitteena olisi nyt päästä alkuvuodesta (tammi-helmi-maalis) korkkaamaan luokka. Katsotaan kuinka käy...

Voittajan liikkeistä eniten nyt täytyy koetta silmälläpitäen treenata luoksetuloa ja kaukokäskyjä. Myöskään tunnari ei tosin ole aivan valmis kokeeseen eikä kyllä seuraaminenkaan, että sinänsä töitä riittää kyllä. Luoksetulossa Miina valuu, tai ei se varsinaisesti valu mutta ehkä kolme kymmenestä pysäytyksestä on jarrut lukkoon- tyyppinen mitä haluaisinkin, joten tämä vaatii ihan tuskastuttavan paljon toistoja. Pysähtyminen sujuu hyvin ja lähes aina kriteerin mukaisesti silloin kun Miina juoksee minusta poispäin, mutta heikommin taas silloin kun Miina juoksee mua kohti, vaikka sillä olisikin takapalkka. 

Kaukokäskyissä Miina liikkuu sivusuunnassa (?). Olen saanut sitä kyllä paremmaksi, ja teknisesti liike alkaa olla melko hyviä joku rima takajalkojen edessä tosin, mutta täytyisi alkaa kokeilla jo vähän ilman rimaakin. Sivusuuntiin liikumiseen on auttanut ihan joku konkreettinen este toisella puolelle nimittäin liikkuminen tapahtuu yleensä aina oikealle. 

Tunnari on nyt oikein kiva, Miina menee kapuloille ehkä turhan vauhdikkaasti mutta en uskalla sitä nyt alkaa muuttamaan tai puuttumaan siihen, sillä koetilanne on kuitenkin aina eri ja haluan nähdä miten se kokeessa suorittaa tunnarin nyt kun vire on melko korkea. Tähänasti treeneissä Miina on nostellut tosi vähän vääriä (kopkop), joten olen siihen hyvin tyytyväinen ja uskon Miinan kuitenkin tietävän mitä siltä tunnarissa vaaditaan. 

Hyppynouto on Miinalle aivan oma lukunsa, nyt ollaan onneksi umpieste-ahdistuksesta päästy jo voiton puolelle mutta nyt sitten on vielä se metallikapula. Mime ottaa kapulan kyllä suuhunsa, mutta kolistelee sitä hampaissaan melko voimakkaasti ja ote on myöskin hyvinhyvin hentonen että se kyllä tipahtaa suusta herkästi hetkenä minä hyvänsä. 
Seuraamisen työmaa on taas puolestaan peruuttaminen, paikan pitäminen, ja suorassa oleminen joten kaikkea kivaa pientä on siis luvassa vielä reilusti ennen kokeeseen menemistä. :) 

Ollaan pari viimeviikkoa treenattu 3-4 kertaa per viikko, joka on omasta mielestäni melko kiva määrä treenejä, koska silloin jää koirallekkin selvästi vapaapäiviä näin kun nyt treenataan vain yhtä lajia. Itsenäiset treenit olen pyrkinyt pitämään noin neljänkymmenenviiden minutin mittaisina, sisältäen pari kolme selkeää paussia koiralle, ja Miina on kyllä jaksanut oikein hyvin. Tosin vastapainona se nukkuu kyllä kotona sisällä hyvin paljon, eikä kanniskele lelujaan ympäriinsä. 

Ensiviikko on kuitenkin molemmille lomaviikko. Miina menee vanhemmille hoitoon siksi aikaa kun lähden lomalle, mutta joulun jälkeen palataan taas treenirytmiin hiljalleen takaisin. :)  

missä nyt mennään- päivitys?

Viimeisin päivitys on öö... en edes muista mutta ei anneta sen nyt haitata. Miinan kanssa on saatu tokoiluja kivasti eteenpäin, ja treenit on edenneet hyvin. Voittajaluokkaa nyt siis yritetään kursia kasaan, ja tällähetkellä aika lailla kaikki liikkeet on vielä ihan palasina. Tunnistusnouto on ottanut kesän aikana aika harppauksen eteenpäin, mutta se oli tämän kesän tavoitekkin. Ollaan labukkakerhon tokovalkussa tehty tunnaria (ja tietty paljon muutakin) ja saatu sitä hyvin pala palalta varmemmaksi ja nyt kun miettii niin Miina aika nopeasti kyllä hoksasi jutun juonen.

Kirjaan nyt lähinnä itselle muistiin liikekohtaisesti sen missä mennään voittajaluokan osalta ja muutenkin vähän ajatuksia liikkeistä.

Paikalla makaaminen
- aikahan ei ole sinänsä pitkä, kaksi minuttia, mutta on se minutti enemmän kuin alokkaassa ja avoimessa.
- Miinalle täytyy saada tähän varmuutta, ollaan ihan muutaman kerran tehty niin että olen piilossa hetken. Täytyy tarkkailla virettä ja päätä, Miinalla ainakin viimeksi kun tehtiin kokeenomaista paikkista alkoi pää kovasti pyöriä ja hajut kiinnostaa joten siihen täytyy kiinnittää huomiota, jotta paikkamakuu ei olisi levoton.

Seuraaminen
- Perus seuraaminen on Miinalla mielestäni ihan hyvää. Miina pitää paikkansa sekä kontaktin varsin hyvin ja käännökset on ihan siistejä. Juoksemisessa välillä vähän on pomppuja ja hitaassa käynnissä puolestaan hakeutuu takapuoli kovasti maahan, mutta ne täytyy vain harjoitella kuntoon ja ennenkaikkea löytää sopiva tempo hitaaseen ja nopeaan kävelyyn. Lisäksi täytyy vähän miettiä askellusta kun kääntyy ja tempo on eri.
- Peruuttaminen vaatii töitä eniten jos seuraamista miettii, Miinahan ei käytännössä osaa ollenkaan vaan yrittää hyppiä taaksepäin. Oon tätä vähän yrittänyt opettaa, mutta se ei oo vielä ottanut oikein tuulta alleen...

Jäävät
- Itse jäävissä liikkeissä ei mitään suurempaa, ne sujuu nyt jo ihan 'perus siististi' tietty aina voi olla nopeampi, täpäkämpi ja ripeämpi mutta kyllä niistä jo nyt pisteitä saa :D
- Eniten jäävissä täytyy itse opetella toisenlainen suoritustapa, kun nyt on tottunut siihen että yksi jäävä on oma liikeensä aina, mutta voittajaluokassa ne onkin pötkössä. Vaatii siis muutaman kävelykierroksen ilman koiraa.

Ruutu
- Loppuosaa ollaan muutaman kerran kokeiltu, itse ruutuunmeno vaatii vaan vahvistusta ja toistoja.

Ohjattu nouto
- Jollain ihmeen kaupalla ollaan saatu tämä sujumaan :D Ongelmahan on vaan se että jos Miina ei malta kuunnella menee tämä homma plörinäksi. Tähän kaivattaisiin ehkä vähän jotain erilaisia treenejä ja variaatioita, mutta periaatteessa ihan ok.

Tunnari
- Tunnaria tehdään nyt niin että heitän muutaman namin maahan ja samalla kun Miina nuuskii ne laitan oman kapulan muiden joukkoon ja namin nuuskuttelun jälkeen laitan käskyllä Miinan etsimään omaa kapulaa. Eli siis alkuosa ja varsinainen palauttaminen puuttuu, jos miettii koko liikettä kokonaisudessaan. Pikkuhiljaa uskon tästä tulevan hyvä.

Kaukot
- Jouduttiin ottamaan askel taaksepäin tässä, kun Miina ei sitten kuitenkaan ollut kaikkia vaihtoja ihan niin hyvin sisäistänyt kun mitä olin kuvitellut, ja toisaalta tuleepahan nyt treenattua vaihdot myös vähän nopeammiksi kuin mitä ne aikaisemmin oli.

Hyppynouto metallikapulalla
- Ei olla kertaakaan tehty, ja jotenkin oon luottavainen tän suhteen että kyllä se siitä lutviutuu :D ehkä vähän väärä lähtökohta, mutta jotenkin hyppyliikkeet on aina ollu mulle vähän sellasia että kursin ne kasaan jotenkin aina viikkoo ennen koetta...

kesän kuulumisia

Pitkästä aikaa täällä, päivittelemässä kuulumisia ja kertaamassa kesän juttuja. Kevät ja kesä on täyttynyt monenlaisista jutuista ja treenikuulumiset oon kirjoitellut vaan treenipäiväkirjaan ylös eikä ole tullut bloggeria availtua. 

Aloitetaan Nallista, joka kevällä ja alkukesän aiheutti huolta. Nalli piti toista takajalkaansa toistuvasti ylhäällä, kulki kolmella jalalla pitkiäkin matkoja ja oli muutenkin jalkansa kanssa hyvin kankea. Aloin jo vahvasti epäillä lonkkia, jotka olisi alkaneet nyt oireilla, vaikkakin en tiedä miksi pitäisi toista jalkaansa vallan ylhäällä jos lonkat oireisi. No anyways, outoa käyttäytymistä jatkui säännöllisen epäsäännöllisesti noin parin kuukauden ajan ja päätettiin ensin varata Nallille hieroja, jotta saadaan poissuljettua jumien mahdollisuus.

Kirsun hyvinvointipalvelut tuli hieromaan molemmat koirat heinäkuun ensimmäinen päivä, ja Nallin polvesta löytyi patti, jota Napsu aristi ja se oli selkeästi kipeä. Mitään suurempaa jumitusta ei siis löytynyt Nallista tuolloin. Miinassa sen sijaan oli selässä useampi kireä kohta, sekä myös jaloissa kireyttä. Kaikki saatiin kuitenkin Miinasta hierottua pois ja neiti saa touhuta taas tavalliseen tapaansa. 

Polvesta löytyneen parin vuoksi Nallille varattiin aika Ortopet- eläinlääkäriasemalle jossa ortopedi tutki Nallin jalan ja otti röntgenkuvat jalasta. Kuvista löytyi suureksi yllätykseksi Nallin polvesta vierasesine, joka silloin todettiin kuvan perusteella olevan hauli. Lonkat olivat puhtaat, kuten vuosia sitten otetuissa kuvissa. Löysyyttä lonkissa on edelleen mutta ei merkittävää nivelrikkoa, tai mitään mistä täytyisi huolestua tai mikä aiheuttaisi voimakasta ontumista. 

Nallille varattiin leikkausaika heti, ja vierasesine poistettiin onnistuneesti heinäkuun puolessavälissä. Vierasesine saatiin leikkauksesta mukaan, ja epäilyt osoittautuivat vääriksi sillä haulin sijaan Nallin polvesta poistettiin luoti. 

Luotihan on hyvin todennäköisesti kimmonnut jostakin muualta päätyen Nallin jalkaan, ja aiheuttanut kipua juurikin polvessa. 

tämä röntgen otettu Ortopetissä 6.7.18

Hyvin todennäköisesti luoti on päätynyt Nallin jalkaan silloin kun peuraa järjestettiin vuonna 2016. Tuolloin Nalli vietiin Evidensiaan hoitoon kun peuraa epäiltiin purreen/potkaisseen samaiseen jalkaan, kun mitä nyt operoitiin. Tuolloin Nallista otettiin myös röntgenkuvat, joita me ei silloin nähty mutta jälkikäteen niitä nyt pyydettiin nähtäväksi. Tuolloin otetut röntgenkuvat paljastivatkin meille täsmälleen saman vierasesineen polvessa. Tuolloin Evidensia ei ole kuitenkaan tilanteelle tehnyt mitään, vaikka kuvassa selkeästi näkyy luoti keskellä lihasta. 

Miinan kanssa puolestaan on treenailtu tasaisesti voittajan liikkeitä. Nyt työn alla on tunnari, jota työstetään useamman kerran viikossa ja välillä jopa paristi päivässä. Ollaan aloitettu treenaaminen ns. tornitekniikalla, eli kootaan torni kapuloista ja ensin oma kapula on tornin ympärillä vaihtelevalla etäisyydellä ja pikkuhiljaa tornia aletaan levittämään ja laskemaan maahan. Omaa kapulaa piilotellaan sitkeästi ympäriinsä, ja nyt olen tehnyt niinkin että heitän Miinalle namin toiseen suuntaan, piilotan kapulan ja päästän sen suoraan vauhdista etsimään omaa. 

Tässä täytyy vaan olla tarkkana että Miina ei ala satunnaisesti vain nostelemaan kapuloita tai ryntää röyhkeästi kapuloiden luo, olenkin heti huomauttanut jos käytös on ollut liian vauhdikasta. Lisäksi tämän kaiken ohella ollaan tehty satunnaisesti oman kapulan piilottelua nurtsille ja heinikkoon, ihan vaan vahvistukseksi. 

Nämä menneet helleviikot teki katkoksen treeneihin, kun yksinkertaisesti oli vaan niin kuuma, ja aamulla ennen kukonlaulua treenaamaan lähteminen ei oikein onnistunut :D Ollaankin käyty Miinan kanssa ahkerasti uimassa, ja on se vaan paras uintikaveri. Hyppää perässä järveen ja jaksaa olla rannassa tuntitolkulla. 

Miina myös täytti kolme! Miten aika juoksee niin nopeasti, paras tyyppi on jo ihan oikeasti aikuinen koira ja varsin fiksu ja helppo kaveri. 

kevään mejäkurssi

Miinan kanssa oltiin  Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen järjestämällä mejä- kurssilla, joka starttasi kaksi viikkoa sitten teoriaosuudella, torstaina 25.4 käytiin tekemässä jäljet ja eilen 26.4 vuorossa oli jälkien ajaminen. 

Teoriaosuudessa tuli itselle uutena tietona monenlaisia käytännön juttuja kokeista, ja siitä miten kokeissa toimitaan. Jäljen tekeminen itsessään on tuttua, ja niitä on tullut vedettyäkin. Itse koen jäljen suunnistamisen hiukan haastavaksi tekijäksi, mutta ei se kokeeseen ilmoittautumista estä. 

Miinalle tehtiin harjoitusjäljeksi noin 700-800 metrin jälki joka sisälsi yhden kulman. Maasto oli todella kivikkoinen, ja ehkä vähän turhan haastava mutta vauhdilla mentiin. Joudun todella paljon jarruttamaan Miinaa, sillä vauhti oli paikkapaikoin niin nopeaa että itselle on lähes toivotonta pysyä perässä. Epäilen maastossa ja jäljen päällä yön aikana menneen supikoiria tms. muita eläimiä sillä Miina aika paljon teki lenkkiä ja pyöri toisinaan paikallaan jäljen päällä, joten joku sen työskentelyä hieman "häiritsi". Tosin tämä oli nyt ensimmäinen melkein vuorokauden vanhentunut jälki, mitä ajettiin että hajuvanan kapeus varmasti vaikutti Miinan työskentelyyn jollain tavalla. 

Positiivista oli myös se että Miinalla oli nyt jäljellä ensimmäistä kertaa kulma, jonka se myös merkkasi hyvin. Kulmalla Miina pysähtyi selkeästi, vähän kuopsautti maata ja löysi ripeästi jäljen uudelleen ja lähti jatkamaan. Jäljen loppupätkä meni tasaisemmin ja suoraviivaisemmin kuin alku, ja kaadolle päästiin onnistuneesti. 

Jatkoa ajatellen meidän tulisi treenata

• kulmia - haastavuutta jäljelle, Miina osaa kyllä jäljestää mutta tekniikkaa voisi vielä hioa
• pidempiä jälkiä, avoimessa jälki on n.900m, joten Miinalle kannattaisi tehdä ainakin pari sellaista ennen kokeeseen viemistä
• jarruttamista 
• vanhentuneita jälkiä, vaihdellen vanhentumisaikaa, kokeessakin kun jäljet on aina vanhentuneita ainakin sen kaksitoista tuntia 

Nyt vapaan viikonlopun ohjelmassa on paitsi useammat tokotreenit niin myös jäljen teko ja ajaminen. Mejäily on minusta mukavan lepposta puuhaa, ja kivaa vaihtelua kentällä treenaamiselle. 

Tottelevaisuuskokeessa 31.3.

Tosiaan siis edellisestä tekstistä poiketen päästiinkin starttaamaan lankalauantain tokokokeessa. Sain tiistaina sähköpostia että varasijalta olisi nyt mahdollisuus päästä kokeeseen, ja vaikka treenitaukoa oli viikon verran tullutkin päätin mennä ja kokeilla. 

Treenattiin muutamana edeltävänä päivänä liikkeestä seisominen kuntoon ja palauttelin Mimmulle mieleen ruudun ja merkin kierron. Kokeessa pisteet jakaantuivat seuraavanlaisesti.

Paikalla istuminen 1min 10

Seuraaminen 9 Miina meinasi sännätä liikkeelle lähdössä ruutuun, sain sen kuitenkin nopeasti takaisin paikalleen ja se parin askeleen peruuttaminen oli toinen mikä laski pisteitä. 

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 10

Istuminen seuraamisen yhteydessä 0 Oikein hyvä liikkestä seisominen tässä.

Ruutu 0 Oikea jalka anturan verran ulkona ruudusta, olis pitänyt nopeammin pysäyttää, M ehti vähän tulla eteenpäin.

Noutaminen 10

Kauko- ohjaus 10

Estehyppy 9,5 Vino perusasento lopussa.

Merkin kierto 9 Miina joutui vähän pomppimaan takaisin perusasentoon, koska en hoksannut asettua lähetykseen niin että lähetyksen merkki olis ollut mun jalkojen välissä. Tästä siis opimme. 

Kokonaisvaikutus 9 Tuomarin mukaan oiken iloisen ja kivannäköistä työtä, ehdottomasti kiitettävä. Harmittavasti pari nollausta mutta tästä on hyvä jatkaa. 

260,5p -> AVO1

Kehästä tullessa fiilis oli tosi hyvä. Nollattiin ne liikkeet mitkä tiesin olevan meille vaikeimpia paikkoja onnistua koetilanteessa. Tehtiin yhdessä töitä, Miina oli koko ajan kuulolla ja suoritti kaiken niin hyvin kuin se siinä hetkessä pystyi ja osasi, ja se näkyy kyllä pisteissä. Miinan kohdalla vaihtoehtona on joko ottaa kymppi tai nollata liike, Mime ei juurikaan tee keskitason suorituksia semmoisia josta saisi pisteitä kuus tai seitsemän. 
Sanoin kehän ulkopuolella että hitsiläinen kakkonen tulee kyllä kun kaksi nollattiin, mutta mitä vielä YKKÖNEN! Uskomatonta! 

Tästä jatketaa voittajaan. : ) 

Onnea Nalli 8.v

tokosuunnitelmia ja ajatuksia

Viikot vaan vilisee silmissä, kun yrittää tasapainoitella töiden, koulun ja Miinan treenaamisen kanssa. Ollaan aika hyvin pysytty kaks kertaa viikossa- hallilla rytmissä ja toiset pari kertaa viikkoon pyrin sitten treenaamaan kotona sisällä/ulkona jotain mikä vaatii huomiota.

Miinalla osui juoksut tammi-helmikuun vaihteeseen. Kauheasti ei treenaamiseen vaikuttaneet, Miina oli vähän nuuskivampi ja ei niin kuulolla, mutta kuitenkin treenit sujui ihan kivasti.

Suunnittelin meille koetta 31.3 mutta ei kuitenkaan saatu koepaikkaa, mikä on kovin kummallista koska ainakin syksyllä kokeet oli meilläpäin lähes vajaita. Koestartti siirtyy nyt sitten toivottavasti vain kuukaudella.
Ensi kesälle on nyt valmennuspaikkakin saatu, sillä päästiin uudestaan Labradorinnoutajakerhon Tampereen tokovalkkuryhmään. Tuon ryhmän tiimoilta treenejä on toukokuusta syyskuuhun noin kerran kuussa, mikä on varsin mukavaa!

Kyllä vain, Nallikin on päässyt muistelemaan tunnarin saloja

Treenit Miinan osalta on pyörineet aika kattavasti avoimen luokan liikkeiden ympärillä. Jokaisessa liikkeessä on enempi tai vähempi jotain mikä vaatii kovasti vahvistamista ja toistoja jotta niistä tulee varmoja. Olen tietoisesti nyt jättänyt joitakin asioita vähän ”olemaan” sillä ajattelin että palataan niihin tarkemmin kesemmällä, kun saan ulkopuolista neuvoa, apua ja ohjeita niiden opettamiseen. Esimerkiksi peruuttaminen seuratessa on juurikin sellainen olemaan jätetty asia joka otetaan käsittelyyn sitteku... Minusta muutaman askeleen peruutuksella ei ole kovin suurta painoarvoa avoimessa, joten se voi odottaa vielä. Miina on kuitenkin aika taitava peruuttamaan istualleen pomppien :D

Hiljalleen olen ottanut ohjelmistoon myös voittajaluokan liikkeet, tai siis tietenkin vain osia niistä. Käytännössähän uusina juttuina tulee paikkamakuu niin että ohjaajat on piilossa, tunnari, ohjattu nouto, ruudussa se loppuosa muuttuu ja kaukokäskyihin tulee lisää asentoja. Lisäksi luoksetulossa pysäytetään seisomaan. Niin ja hyppy muuttuu myöskin ja metallikapula tulee siihen mukaan.
Oikeastaan Miina osaa jo kohtuullisen hyvin kaukokäskyt kaikkine vaihtoineen ja pysäyttäminenkin on suhteellisen helppo johtaa liikkeestä seuraamisen top:ista ja olenkin joskus kiertämisen yhteydessä tehnyt toppia niin että huudan top ja heitän pallon kohti.

Tunnaria flussapäissäni aloittelin muutama viikko sitten. Piilotin yhden hajautetun kapulan viltin joukkoon ja nameja myös ja käskin Miinan nuuhkimaan. Sitten kun Miina nuuhkaisi tai koski kapulaa kehuin ja palkkaisin. Lisäksi tein niin että levitin lattialle satunnaisen määrän kapuloita ja nameja ympärille ja taas käskin Miinan nuuhkimaan, jotta Miinalle tulisi vain kapulat nähdessään ajatus siitä että nyt nenä päälle.
Oikeastihan mulla ei tällä hetkellä ole hajuakaan siitä kuinka aion alkaa viemään tunnaria Miinan kohdalla eteenpäin. Nallille olen saanut opetettua tosi tosi hyvän tunnarin mutta mulla ei ole minkään laista aavistusta siitä että miten ihmeessä se on oikein tapahtunut ja miten sitä ollaan treenattu :D

Ohjattu nouto on minusta noutajalle (jonka kanssa on yhtään nomen suuntia opetettu) aika kiva liike ja kohtalaisen iisi. En usko siinä tulevan eteen mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia, sillä suuntia on jonkin verran jo ennestään tullut treenattua. Luulenkin että voittajan liikkeistä tähän tartumme ensimmäisenä... 

Tokoilua ja jälkihommia

Tammikuu on ollut meillä aktiivinen tokoilukuu! Ostin ensimmäistä kertaa omatoimitreenioikeuden Tamsk:in hallille tammikuun puolivälistä- nyt ainakin helmikuun puoliväliin. Matkaahan meillä on melkein puolisen tuntia suuntaansa tuonne Niihamaan, mutta ainakin tähän asti matkat on mennyt ongelmitta ja aika hyvin saanut yhdistettyä lyhyitä koulupäiviä ja treenejä hallilla, niin ei aina pelkästään treenien takia ajella Tampereelle. 
Tämä omatoimitreenioikeus on kyllä meille oikein hyvä systeemi, sillä useimmiten parhaiten päästään treenaamaan juuri aamulla/aamupäivällä, jolloin hallilla on kaikista hiljaisinta (käytännössä pari muuta meidän lisäksi). 

Aloitettiin maanantaina 15.1 ajatuksena oli

tehdä vähän kaikkea toisen kerran samalla viikolla mentiin keskiviikkona. Edellisviikko oli Miinalla huiliviikko, minulla oli monta kouluhommaa ja töitä että yksinkertaisesti ei vain ehditty hallille. Tällä viikolla nyt sitten taas jatketaan normaaliin pari krt/vko -tahtiin omatoimitreenejä. 

Ollaan treenattu nyt oikeastaan vain ja ainoastaan avoimen liikkeitä, pienissää paloissa ja vähitellen yhdistäen. Eniten työtä tuottaa edelleen ne jäävät, jokaista osioo (maahan,istu,seiso) ollaan opeteltu ja pyritty saamaan maahanmenosta nopeampi, istumisesta säpäkämpi ja seisomisesta- noh, skarppi pysähtyminen ilman tassujen teputusta. 
Ruutu alkaa edistyä hyvinkin, kosketusalustaa olen nyt vähän alkanut välillä pienentää ja paikan kyllä Miina löytää ihan kohtalaisesti. Eniten tässä liikkeessä, kuten myös merkin kierrossa tarvitaan varmuutta. Treeniä, treeniä, treeniä. Erilaisissa ympäristöissä ja niin että vieressä on erilaisia häiriötekijöitä. Tänään kun treenattiin niin merkin vieressä oleva ruutu sekoitti Miinan ajatusta jatkuvasti, joten täytyy oikeasti ottaa kentälle mukaan erimoisia tötsiä, pulloja ja muita häriöitä ihan todella. 

Toissaviikolla Miinan kanssa oltiin jäljittämässä myös yhtä peuraa. Osuma oli tullut vatsaan/jalkaan tms. niin että peurasta tippui hiukan verta, niin että jäi verijälkeä hiukan. Lähdettiin illalla jäljen perässä menemään, ja mentiinkin toistatuntia pitkin poikin mutta ei saatu peuraa kiinni. Verta oli matkalla hiukan vähemmän, mutta paikoin aina löytyi joku pisara mistä osasin aavistaa Miinan olevan jäljellä. Tuona iltana ei siis löytöä, mutta hyvää jälkitreeniä kokemattomalle koiralle. 
Seuraavana päivänä Miina sitten oli Matin mukana peurajahdissa, ja pääsi jäljittämään yhden varmasti ammutun peuran muutaman kymmenen metrin päähän ampumapaikalta. 

Nalli on myös ollut muutaman kertaa jäljityshommissa ja ainaskin pari kertaa löytönyt haavakon.


Edellisenä lauantaina (27.1) sitten saatiin soitto puoli kuus illalla että olisi haavakko ammuttu ja koiraa tarvittaisiin, meinasin vähän ajatuksissani ensin että olisikohan viisaampaa hakea Nalli paikalle ja viedä se jäljelle mutta onneksi jätin ajatukseni vain päähän ja Matti otti Miinan jäljelle. Varttia yli kuus sain kuvan Miinasta ja löydetystä peurasta, jee! 
Verijälkeä oli tuolloin ollut parisensataa metriä, ja kuulemma sellaista paikoin että ei olisi ilman koiraa löytynyt kun jälki oli sotkeutunut sulaan maahan. 
Olen kyllä tyytyväinen Miinaan kun se näytti noinkin vahvoja jäljestäjäntaitoja, kun jälkitreenejä ei ole takana kuitenkaan turhan montaa. 

Yhteenveto kuluneesta vuodesta

Vuodelle 2017 asetin tavoitteeksi Miinan kanssa saada alokas- ja avoimen luokan ykkösen, sekä nomekokeessa käynnin ja etenkin nomen tavoitteellisen treenauksen ja koulutuksessa käymisen. 

Tokosta saatiinkin loppujenlopuksi aika helposti kasaan TK1, tavoitteet sen osalta täyttyi paljon enemmän kuin osasin kuvitella. Startattiin koeura toukokuussa, tuloksella ALO3. Miina oli tuolloin tosi väsynyt ja ihan muissa maailmoissa, ehkä johtui myös mun aika korkeasta jännityksestä, mutta lähinnä tämä ensimmäinen koe olikin vain sen näkymättömän koekynnyksen yli asumista. Tämän ensimmäisen ja ehkä vähän epäonnisenkin kokeen jälkeen alkoi kisaaminen rullata, löydettiin rutiini ja sen yhteinen kupla tekemiseen.Fiilis oli mitä mahtavin kun sain opin tuntemaan Miinaa enemmän, ja sitä kuinka minun toiminta/reagointi vaikuttaa siihen. Kesäkuu sitten treenattiin ja startattiin loppukuusta Ylöjärvellä ja heti heinäkuun alussa Ähtärissä SNJ:n kokeessa. SNJ:n koe oli kokonaisuudessaan kyllä kiva kokemus, joukkueena sijoituttiin toisiksi ja Miinan kanssa yksilökisassa saavutettiin alokkaan luokkavoitto. 

Meidänhän ei pitänyt keräillä mitään koulareita tässä matkalla, mutta nyt se tuli oikeastaan vähän vahingossa ja kisakokemusta kartuttaessa. Avoimen luokan ykkönen olisi ollut tänä vuonna realistinen tavoite kyllä, mutta omien töiden ja koulun takia se jäi nyt saavuttamatta, alkuvuodesta 2018 se kuitenkin asia luultavasti korjaantunee.

Käytiin myös epävirallisessa "nomekokeessa" tai ainakin sen tapaisessa nimittäin Pirkan Dameissa. Kokemuksena damit oli todella hyvä, ja saatiin sieltä kullanarvoista tietoutta kaikkiin niihin osa-aluiesiin joita niin minun kuin Miinankin täytyy jatkossa treenata. Toukokuussa, muutama viikko damien jälkeen matkattiin Pieksämäelle Biamin kennelviikonloppuun, jossa oltiin Maarit Saarisen nomekoulutuksessa. Tuo koulutuspäivä avasi omia silmiä melkoisesti, ja opinkin yhtä sun toista niin Miinasta, itsestäni kuin myös siitä kuinka minun tulisi sitä viedä eteenpäin ja kuinka nomehommat ylipäätään menee meillä nyt. 

Olen älyttömän kiitollinen niistä kaikista neuvoista mitä tuolloin saatiin, ne on vieneet meitä eteenpäin aivan arjen pienissä jutuissa, mutta myös nometreeneissä (niissä yhden käden sormilla lasketuissa) ja ihan käytännön metsällä myöskin. 

Elokuussa päästiin starttaamaan myös metsästyskausi niin kyyhkyjahdissa kun sorsajahidssakin, molemmissa "pääpäivänä". Miina käyttäyty mallikkaasti, pientä muistuttelua hiljaisuudesta, mutta kyllä sitä voisi jo varmaan ihan käytännössä toimivaksikin labradoriksi kutsua. :) Myöhemmin syksyllä Miina oli Matin mukana muutamasti uudestaankin sorsia katsomassa. 

Käytiin vuosi sitten tammikuussa Turku KV:ssä hakemassa aika tyly tyydyttävä, ja ensi vuonna hoon metsästys Miinalle jatkuu. Mitään pakkopullaa en näyttelykäynnistä halua itselleni tehdä, mutta olisihan se kiva saada hoidetuksi vähän niinkuin "alta pois". Näyttelyihin siis mennään kun sopiva löytyy mielellään suht läheltä ja joku mahsollisimman käyttismyönteinen tuomarikin, kiitos! Tarvii varmaan myös ihan pikkasen enemmän lihottaa Mimmua myös seuraavaan missikisaaan :D 

<3

Nallin osalta puolestaan oli tälle vuodelle tavoitteena päästä tekemään jälkihommia ja myöskin päästä käytännön metsälle. Molemmta toteutui moneen kertaan kuluneena vuonna, Nalli kävi jäljittämässä muutamia haavakkoja niin kolarissa osumia saaneita kuin myös ihan vain ohiammuttuja mutta osuttuja. Kaikilla kerroilla taisi Napsu löytääkkin haavoittuneen, on se vain korvaamaton apu ja ensi vuonna tähän hommaan täytyy saada myös Miina. Miinan kanssa käytiin yhtä kolarissa kuollutta kaurista katsomassa ja Miina meni sen luokse ihan näppärästi ilmavainulla. Jatkossa olisi kuitenkin tarkoitus että Miinasta saataisiin ainakin lähes yhtä luotettava jälkikoira kuin Nallista. 

Nallin kanssa ollaan myös pitkin vuotta tokoiltu ja puuhailtu kaikkea pientä. Kaukokäskyjä, liikkestä jääviä ja vähän ruutuakin aina Miinan treenien ohessa palauteltu mieleen. Ei Nalli enää kilpailemaan palaa, mutta mukava sitä on ollut treeneissä mukana pitää ja aina sillointällöin tehdä jotakin. Ensi vuodelle voitaisiin ottaa ohjelmaan Nallille tunnari, ja tehdä sitä useammin mielenvirkistykseksi, sen Nalli meinaan osaa (tai ainakin osasi)! :)

Nalli oli myös kyyhkyjahissa muutamaan otteeseen veljeni kanssa, ja Nallille saatiin hyviä onnistuneita noutoja useamman kerran. 

Nalli, kuin myös Miina on pysynyt terveenä, lukuunottamatta nyt niitä Nallin patteja joista otettiin näytteet 1.12 ja lähetettiin patologille tutkittavaksi. 

Kaiken kaikkiaan kulunut vuosi on mennyt vauhdilla ja pitänyt sisällään jos jonkinlaista. Koulun puolelta avoimen yliopiston opinnot on jatkuneet ja tulevat jatkumaan myös ensi kevään. Kevät tulee olemaan hiukan rankempi kuin kulunut syksy, laskin opintopisteet vähän väärin ja jotta yhdeksänkymmentä olisi toukokuussa kasassa täytyy nyt vähän tahtia kiristää. Toivon, että en kiristyvän koulutahdin takia joudu mahdottomasti tinkimään Miinan treenauksesta, mutta katsotaan viikko kerrallaan. :) 


Tavoitteet vuodelle 2018:

Miina:

- Tokon avoimesta luokasta ykköstulos, ja koska kilpailulisenssi luultavasti täytyy ostaa koko vuodelle olisi ehkä järkevää käydä useampikin koe, ei kuitenkaan painetta koularin keräämiselle tärkeämpää meille on edetä määrätietoisesti kohti voittajaa.
- Nomessa avoimen luokkaan vaadittavien asioiden treenaaminen varmaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa siis erilaisten ja eripituisten linjojen treenaamista vahvaksi, markkeerauksien (myös kakkos) palauttamista mieleen sekä haun treenaamista tehokkaammaksi. Lisäksi tulee treenata pilli kuulaisuus vahvemmaksi.
-Kolmantena tavoitteena Miinan osalta on päästä tekemään enemmän verijälkeä. Ensivuonna tavoitteena on treenata enemmän tehdyillä jäljillä sekä viedä Miinaa mahdollisuuksien ja tilanteiden mukaan myös haavakkojäljille. 
-Neljäntenä ja ehkä tärkeimpänä asiana haluan Miinan kanssa vain olla, kokea ja tehdä paljon erilaisia juttuja, koska kuitenkin tulokset ja kilpailut on viimekädessä toissijaista, kunhan on kivaa!  Uimista, mökkeilyä, pitkiä metsälenkkejä, treenejä, koulutuksia! 

Nallille ei tarkkoja tavoitteita määritellä, ollaan ja pidetään kivaa ensivuonnakin! Pyrin ottamaan Nappea mukaan treeneihin ja tekemään juttuja ihan vaan koska Nalli <3