tokosuunnitelmia ja ajatuksia

Viikot vaan vilisee silmissä, kun yrittää tasapainoitella töiden, koulun ja Miinan treenaamisen kanssa. Ollaan aika hyvin pysytty kaks kertaa viikossa- hallilla rytmissä ja toiset pari kertaa viikkoon pyrin sitten treenaamaan kotona sisällä/ulkona jotain mikä vaatii huomiota.

Miinalla osui juoksut tammi-helmikuun vaihteeseen. Kauheasti ei treenaamiseen vaikuttaneet, Miina oli vähän nuuskivampi ja ei niin kuulolla, mutta kuitenkin treenit sujui ihan kivasti.

Suunnittelin meille koetta 31.3 mutta ei kuitenkaan saatu koepaikkaa, mikä on kovin kummallista koska ainakin syksyllä kokeet oli meilläpäin lähes vajaita. Koestartti siirtyy nyt sitten toivottavasti vain kuukaudella.
Ensi kesälle on nyt valmennuspaikkakin saatu, sillä päästiin uudestaan Labradorinnoutajakerhon Tampereen tokovalkkuryhmään. Tuon ryhmän tiimoilta treenejä on toukokuusta syyskuuhun noin kerran kuussa, mikä on varsin mukavaa!

Kyllä vain, Nallikin on päässyt muistelemaan tunnarin saloja

Treenit Miinan osalta on pyörineet aika kattavasti avoimen luokan liikkeiden ympärillä. Jokaisessa liikkeessä on enempi tai vähempi jotain mikä vaatii kovasti vahvistamista ja toistoja jotta niistä tulee varmoja. Olen tietoisesti nyt jättänyt joitakin asioita vähän ”olemaan” sillä ajattelin että palataan niihin tarkemmin kesemmällä, kun saan ulkopuolista neuvoa, apua ja ohjeita niiden opettamiseen. Esimerkiksi peruuttaminen seuratessa on juurikin sellainen olemaan jätetty asia joka otetaan käsittelyyn sitteku... Minusta muutaman askeleen peruutuksella ei ole kovin suurta painoarvoa avoimessa, joten se voi odottaa vielä. Miina on kuitenkin aika taitava peruuttamaan istualleen pomppien :D

Hiljalleen olen ottanut ohjelmistoon myös voittajaluokan liikkeet, tai siis tietenkin vain osia niistä. Käytännössähän uusina juttuina tulee paikkamakuu niin että ohjaajat on piilossa, tunnari, ohjattu nouto, ruudussa se loppuosa muuttuu ja kaukokäskyihin tulee lisää asentoja. Lisäksi luoksetulossa pysäytetään seisomaan. Niin ja hyppy muuttuu myöskin ja metallikapula tulee siihen mukaan.
Oikeastaan Miina osaa jo kohtuullisen hyvin kaukokäskyt kaikkine vaihtoineen ja pysäyttäminenkin on suhteellisen helppo johtaa liikkeestä seuraamisen top:ista ja olenkin joskus kiertämisen yhteydessä tehnyt toppia niin että huudan top ja heitän pallon kohti.

Tunnaria flussapäissäni aloittelin muutama viikko sitten. Piilotin yhden hajautetun kapulan viltin joukkoon ja nameja myös ja käskin Miinan nuuhkimaan. Sitten kun Miina nuuhkaisi tai koski kapulaa kehuin ja palkkaisin. Lisäksi tein niin että levitin lattialle satunnaisen määrän kapuloita ja nameja ympärille ja taas käskin Miinan nuuhkimaan, jotta Miinalle tulisi vain kapulat nähdessään ajatus siitä että nyt nenä päälle.
Oikeastihan mulla ei tällä hetkellä ole hajuakaan siitä kuinka aion alkaa viemään tunnaria Miinan kohdalla eteenpäin. Nallille olen saanut opetettua tosi tosi hyvän tunnarin mutta mulla ei ole minkään laista aavistusta siitä että miten ihmeessä se on oikein tapahtunut ja miten sitä ollaan treenattu :D

Ohjattu nouto on minusta noutajalle (jonka kanssa on yhtään nomen suuntia opetettu) aika kiva liike ja kohtalaisen iisi. En usko siinä tulevan eteen mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia, sillä suuntia on jonkin verran jo ennestään tullut treenattua. Luulenkin että voittajan liikkeistä tähän tartumme ensimmäisenä... 

Tokoilua ja jälkihommia

Tammikuu on ollut meillä aktiivinen tokoilukuu! Ostin ensimmäistä kertaa omatoimitreenioikeuden Tamsk:in hallille tammikuun puolivälistä- nyt ainakin helmikuun puoliväliin. Matkaahan meillä on melkein puolisen tuntia suuntaansa tuonne Niihamaan, mutta ainakin tähän asti matkat on mennyt ongelmitta ja aika hyvin saanut yhdistettyä lyhyitä koulupäiviä ja treenejä hallilla, niin ei aina pelkästään treenien takia ajella Tampereelle. 
Tämä omatoimitreenioikeus on kyllä meille oikein hyvä systeemi, sillä useimmiten parhaiten päästään treenaamaan juuri aamulla/aamupäivällä, jolloin hallilla on kaikista hiljaisinta (käytännössä pari muuta meidän lisäksi). 

Aloitettiin maanantaina 15.1 ajatuksena oli

tehdä vähän kaikkea toisen kerran samalla viikolla mentiin keskiviikkona. Edellisviikko oli Miinalla huiliviikko, minulla oli monta kouluhommaa ja töitä että yksinkertaisesti ei vain ehditty hallille. Tällä viikolla nyt sitten taas jatketaan normaaliin pari krt/vko -tahtiin omatoimitreenejä. 

Ollaan treenattu nyt oikeastaan vain ja ainoastaan avoimen liikkeitä, pienissää paloissa ja vähitellen yhdistäen. Eniten työtä tuottaa edelleen ne jäävät, jokaista osioo (maahan,istu,seiso) ollaan opeteltu ja pyritty saamaan maahanmenosta nopeampi, istumisesta säpäkämpi ja seisomisesta- noh, skarppi pysähtyminen ilman tassujen teputusta. 
Ruutu alkaa edistyä hyvinkin, kosketusalustaa olen nyt vähän alkanut välillä pienentää ja paikan kyllä Miina löytää ihan kohtalaisesti. Eniten tässä liikkeessä, kuten myös merkin kierrossa tarvitaan varmuutta. Treeniä, treeniä, treeniä. Erilaisissa ympäristöissä ja niin että vieressä on erilaisia häiriötekijöitä. Tänään kun treenattiin niin merkin vieressä oleva ruutu sekoitti Miinan ajatusta jatkuvasti, joten täytyy oikeasti ottaa kentälle mukaan erimoisia tötsiä, pulloja ja muita häriöitä ihan todella. 

Toissaviikolla Miinan kanssa oltiin jäljittämässä myös yhtä peuraa. Osuma oli tullut vatsaan/jalkaan tms. niin että peurasta tippui hiukan verta, niin että jäi verijälkeä hiukan. Lähdettiin illalla jäljen perässä menemään, ja mentiinkin toistatuntia pitkin poikin mutta ei saatu peuraa kiinni. Verta oli matkalla hiukan vähemmän, mutta paikoin aina löytyi joku pisara mistä osasin aavistaa Miinan olevan jäljellä. Tuona iltana ei siis löytöä, mutta hyvää jälkitreeniä kokemattomalle koiralle. 
Seuraavana päivänä Miina sitten oli Matin mukana peurajahdissa, ja pääsi jäljittämään yhden varmasti ammutun peuran muutaman kymmenen metrin päähän ampumapaikalta. 

Nalli on myös ollut muutaman kertaa jäljityshommissa ja ainaskin pari kertaa löytönyt haavakon.


Edellisenä lauantaina (27.1) sitten saatiin soitto puoli kuus illalla että olisi haavakko ammuttu ja koiraa tarvittaisiin, meinasin vähän ajatuksissani ensin että olisikohan viisaampaa hakea Nalli paikalle ja viedä se jäljelle mutta onneksi jätin ajatukseni vain päähän ja Matti otti Miinan jäljelle. Varttia yli kuus sain kuvan Miinasta ja löydetystä peurasta, jee! 
Verijälkeä oli tuolloin ollut parisensataa metriä, ja kuulemma sellaista paikoin että ei olisi ilman koiraa löytynyt kun jälki oli sotkeutunut sulaan maahan. 
Olen kyllä tyytyväinen Miinaan kun se näytti noinkin vahvoja jäljestäjäntaitoja, kun jälkitreenejä ei ole takana kuitenkaan turhan montaa. 

Yhteenveto kuluneesta vuodesta

Vuodelle 2017 asetin tavoitteeksi Miinan kanssa saada alokas- ja avoimen luokan ykkösen, sekä nomekokeessa käynnin ja etenkin nomen tavoitteellisen treenauksen ja koulutuksessa käymisen. 

Tokosta saatiinkin loppujenlopuksi aika helposti kasaan TK1, tavoitteet sen osalta täyttyi paljon enemmän kuin osasin kuvitella. Startattiin koeura toukokuussa, tuloksella ALO3. Miina oli tuolloin tosi väsynyt ja ihan muissa maailmoissa, ehkä johtui myös mun aika korkeasta jännityksestä, mutta lähinnä tämä ensimmäinen koe olikin vain sen näkymättömän koekynnyksen yli asumista. Tämän ensimmäisen ja ehkä vähän epäonnisenkin kokeen jälkeen alkoi kisaaminen rullata, löydettiin rutiini ja sen yhteinen kupla tekemiseen.Fiilis oli mitä mahtavin kun sain opin tuntemaan Miinaa enemmän, ja sitä kuinka minun toiminta/reagointi vaikuttaa siihen. Kesäkuu sitten treenattiin ja startattiin loppukuusta Ylöjärvellä ja heti heinäkuun alussa Ähtärissä SNJ:n kokeessa. SNJ:n koe oli kokonaisuudessaan kyllä kiva kokemus, joukkueena sijoituttiin toisiksi ja Miinan kanssa yksilökisassa saavutettiin alokkaan luokkavoitto. 

Meidänhän ei pitänyt keräillä mitään koulareita tässä matkalla, mutta nyt se tuli oikeastaan vähän vahingossa ja kisakokemusta kartuttaessa. Avoimen luokan ykkönen olisi ollut tänä vuonna realistinen tavoite kyllä, mutta omien töiden ja koulun takia se jäi nyt saavuttamatta, alkuvuodesta 2018 se kuitenkin asia luultavasti korjaantunee.

Käytiin myös epävirallisessa "nomekokeessa" tai ainakin sen tapaisessa nimittäin Pirkan Dameissa. Kokemuksena damit oli todella hyvä, ja saatiin sieltä kullanarvoista tietoutta kaikkiin niihin osa-aluiesiin joita niin minun kuin Miinankin täytyy jatkossa treenata. Toukokuussa, muutama viikko damien jälkeen matkattiin Pieksämäelle Biamin kennelviikonloppuun, jossa oltiin Maarit Saarisen nomekoulutuksessa. Tuo koulutuspäivä avasi omia silmiä melkoisesti, ja opinkin yhtä sun toista niin Miinasta, itsestäni kuin myös siitä kuinka minun tulisi sitä viedä eteenpäin ja kuinka nomehommat ylipäätään menee meillä nyt. 

Olen älyttömän kiitollinen niistä kaikista neuvoista mitä tuolloin saatiin, ne on vieneet meitä eteenpäin aivan arjen pienissä jutuissa, mutta myös nometreeneissä (niissä yhden käden sormilla lasketuissa) ja ihan käytännön metsällä myöskin. 

Elokuussa päästiin starttaamaan myös metsästyskausi niin kyyhkyjahdissa kun sorsajahidssakin, molemmissa "pääpäivänä". Miina käyttäyty mallikkaasti, pientä muistuttelua hiljaisuudesta, mutta kyllä sitä voisi jo varmaan ihan käytännössä toimivaksikin labradoriksi kutsua. :) Myöhemmin syksyllä Miina oli Matin mukana muutamasti uudestaankin sorsia katsomassa. 

Käytiin vuosi sitten tammikuussa Turku KV:ssä hakemassa aika tyly tyydyttävä, ja ensi vuonna hoon metsästys Miinalle jatkuu. Mitään pakkopullaa en näyttelykäynnistä halua itselleni tehdä, mutta olisihan se kiva saada hoidetuksi vähän niinkuin "alta pois". Näyttelyihin siis mennään kun sopiva löytyy mielellään suht läheltä ja joku mahsollisimman käyttismyönteinen tuomarikin, kiitos! Tarvii varmaan myös ihan pikkasen enemmän lihottaa Mimmua myös seuraavaan missikisaaan :D 

<3

Nallin osalta puolestaan oli tälle vuodelle tavoitteena päästä tekemään jälkihommia ja myöskin päästä käytännön metsälle. Molemmta toteutui moneen kertaan kuluneena vuonna, Nalli kävi jäljittämässä muutamia haavakkoja niin kolarissa osumia saaneita kuin myös ihan vain ohiammuttuja mutta osuttuja. Kaikilla kerroilla taisi Napsu löytääkkin haavoittuneen, on se vain korvaamaton apu ja ensi vuonna tähän hommaan täytyy saada myös Miina. Miinan kanssa käytiin yhtä kolarissa kuollutta kaurista katsomassa ja Miina meni sen luokse ihan näppärästi ilmavainulla. Jatkossa olisi kuitenkin tarkoitus että Miinasta saataisiin ainakin lähes yhtä luotettava jälkikoira kuin Nallista. 

Nallin kanssa ollaan myös pitkin vuotta tokoiltu ja puuhailtu kaikkea pientä. Kaukokäskyjä, liikkestä jääviä ja vähän ruutuakin aina Miinan treenien ohessa palauteltu mieleen. Ei Nalli enää kilpailemaan palaa, mutta mukava sitä on ollut treeneissä mukana pitää ja aina sillointällöin tehdä jotakin. Ensi vuodelle voitaisiin ottaa ohjelmaan Nallille tunnari, ja tehdä sitä useammin mielenvirkistykseksi, sen Nalli meinaan osaa (tai ainakin osasi)! :)

Nalli oli myös kyyhkyjahissa muutamaan otteeseen veljeni kanssa, ja Nallille saatiin hyviä onnistuneita noutoja useamman kerran. 

Nalli, kuin myös Miina on pysynyt terveenä, lukuunottamatta nyt niitä Nallin patteja joista otettiin näytteet 1.12 ja lähetettiin patologille tutkittavaksi. 

Kaiken kaikkiaan kulunut vuosi on mennyt vauhdilla ja pitänyt sisällään jos jonkinlaista. Koulun puolelta avoimen yliopiston opinnot on jatkuneet ja tulevat jatkumaan myös ensi kevään. Kevät tulee olemaan hiukan rankempi kuin kulunut syksy, laskin opintopisteet vähän väärin ja jotta yhdeksänkymmentä olisi toukokuussa kasassa täytyy nyt vähän tahtia kiristää. Toivon, että en kiristyvän koulutahdin takia joudu mahdottomasti tinkimään Miinan treenauksesta, mutta katsotaan viikko kerrallaan. :) 


Tavoitteet vuodelle 2018:

Miina:

- Tokon avoimesta luokasta ykköstulos, ja koska kilpailulisenssi luultavasti täytyy ostaa koko vuodelle olisi ehkä järkevää käydä useampikin koe, ei kuitenkaan painetta koularin keräämiselle tärkeämpää meille on edetä määrätietoisesti kohti voittajaa.
- Nomessa avoimen luokkaan vaadittavien asioiden treenaaminen varmaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa siis erilaisten ja eripituisten linjojen treenaamista vahvaksi, markkeerauksien (myös kakkos) palauttamista mieleen sekä haun treenaamista tehokkaammaksi. Lisäksi tulee treenata pilli kuulaisuus vahvemmaksi.
-Kolmantena tavoitteena Miinan osalta on päästä tekemään enemmän verijälkeä. Ensivuonna tavoitteena on treenata enemmän tehdyillä jäljillä sekä viedä Miinaa mahdollisuuksien ja tilanteiden mukaan myös haavakkojäljille. 
-Neljäntenä ja ehkä tärkeimpänä asiana haluan Miinan kanssa vain olla, kokea ja tehdä paljon erilaisia juttuja, koska kuitenkin tulokset ja kilpailut on viimekädessä toissijaista, kunhan on kivaa!  Uimista, mökkeilyä, pitkiä metsälenkkejä, treenejä, koulutuksia! 

Nallille ei tarkkoja tavoitteita määritellä, ollaan ja pidetään kivaa ensivuonnakin! Pyrin ottamaan Nappea mukaan treeneihin ja tekemään juttuja ihan vaan koska Nalli <3

AVO:n liikeet, missä mennään nyt?

Tässä siis seuraavaksi koontia liikkeittäin, missä mennään Miinan kanssa AVO:n liikkeiden kanssa. 


Paikalla istuminen 1min

• Tätä ollaan treenattu aika paljon, myös pidempiä aikoja. Pysyy hyvin, ongelmana on välillä esiintyvä etujalkojen teputus, mutta se korjaantunee muiden liikkeiden kanssa tehtävien paikallaanpito harjoitusten kautta. 

Seuraaminen

• Peursseuraaminen on Miinalla ihan kohtuu hyvä. Paikka siirtyy välillä vähän eteen, johtuu suurimmaksi osin kiihtymisestä mikä ajaa Miinan eteen. 
• Avoimessa tulee mukaan seuraamiseen myös käännös oikeaan juoksuosuudessa sekä muutaman askeleen siirtymät, ne täytyy opettaa. 
• Juoksuosuuden kääntymisessä en näe ongelmaa, sitä ollaan paristi kokeiltukkin. Askelsiirtymiin täytyy vähän tutkia keinoja kuinka lähteä treenaamaan etenkin peruutusta. 
• Olen ajatellut että peruuttamista lähden rakentamaan niin että ensin Miina oppii vain nostamaan takapuolensa ilmaan kun minä alan siirtämään jalkaa taaksepäin. Veikkaanpa, että Miina yrittää muutoin liikahtaa takapuoli maassa istuen suoraan taaksepäin, mutta se ei oikein onnistu. 
• Askelsiirtymät luonnollisesti vasemalle on haastavampia minun kannalta, täytynee uppotua youtubeen katselemaan tokovideoita kuinka ihmiset niitä ylipäätään tekee. Vastaavasti taas tuntuu oikealle siirtyminen olevan Miinalle vaikeampaa, sillä tuppaa jäämään hiukan vinoon niissä. 

Luoksetulo

• tässähän ei ole alokkaaseen muuta eroa kuin että koira jätetään maahan 

Liikkeestä seisominen/maahanmeno

• Liikkeestä maahanmeno on ihan jees jo nyt, itse maahanmeno voisi olla nopeampi ja sitä ollaankin treenattu viimeaikoina ihan sisällä paikoillaan
• Liikkestä seisominen on edellen kovasti työnalla, eniten ongelmia on tuottanut nuo etujalat kun ne tuppaa jatkuvasti olemaan liikkeessä eli teputtamaan
• Teputtamista tai sen poistamista ollan nyt työstetty erilaisilla treeneillä jossa keskitytään nimenomaan tassujen pitoon maassa.
• Käytännössä nämä treenit on ollut sellaisia jossa tuuppaan Miinaa hiukan lavoista sen joko seistessä tai istuessa, ja palkkaan aina vastaan laittamisesta. Nämä treenit on tuottaneet tulosta kyllä, ja aika nopeasti Miina hoksasi idean. Hiljalleen siirrän ajatusta tassujen paikallaan olemisesta myös liikkeestä (toisinsanoen hypystä/pompusta alas tulemiseen) pysähtymiseen. 

Merkin kierto

• Periaatteessa ihan kunnossa, minä annan hiukan vartaloapua joten se tulisi häivyttää ja samoin haluaisin että Miina vielä nopeammin lähtisi kiertoon. Nämä tosin on jo aikalailla hienosäätöä, mutta treenattavia kumminkin.

Nouto

• Sama homman kuin merkin kierron kanssa, periaatteessa ihan kunnossa vaatii vain hienosäätöä. Nopeampi ylösotto ja ripeämpi palautus.

Kauko-ohjaus

• Miinan kanssa on treenattu nyt sisällä ihan älyttömästi ihan kaikkien vaihtojen tekniikkaa ja takatassujen paikallaanoloa. Kaukot kokonaisuudessaan toimii siis teknisesti hyvin, nyt täytyisi saada vaan myös vire kuntoon ja vaihtoihin varmuutta ja pikkusen nopeutta. 
• Avoimen kaukoissa ei siis mitään suurempaa, kuin hienosäätöä

Ruutu

• Miinalla ei ole ajatus tässä vielä ihan kirkas. Ollaan treenattu nyt pienellä matkalla ruudun oikeaa paikkaa, apuna kosketusalusta joka ohjaa Miinaa keskelle ruutua. Lisäksi olen nyt hiljalleen saanut Miinalle ajatuksen siitä että ruutuun jäädään seisomaan. 
• Ruudun matkaa taas ollaan tehty niin että Miina on juossut ruutuun vain pallon/lelun luokse. 
• Yritän saada Miinalle ruudusta sen ajatuksen että se on kyllä sielä edessä, kun tarpeeksi juokset. En anna sen palata luokse "ruutu"-käskyn jälkeen, vaan ruutu on löydyttävä tai menen itse auttamaan sitä mutta paluu ei ole tässä liikkeessä vaihtoehto. 

Estehyppy

• Tämä on ihan kunnossa, täytyy pitää vaan säännöllisesti mukana treeneissä että pysyy mielessä ja kokeessa ei tapahdu katastrofia. 

Syksyn kuulumisia

Mistähän aloittaisin? Kirjoittaminen on ollut ajatuksissa jo pitkään, mutta jotenkin aina on tullut joku homma samaan aikaan hoidettavaksi. Syksyn opinnot on lähes valmiina, ja nyt saa jo hiukan ottaa rennommin. Yksi kurssi joulu- tammikuun aikana hoidettavana mutta eiköhän se siitä suju. 

Miinan kanssa on tokotreenien osalta otettu myös rennommin viimeiseset puolitoista kuukautta. Ollaan käyty kentällä treenaamassa, sanoisin ehkä kerran viikossa, aina kun kelit on sen sallineet. Avoimen luokan liikkeet etenee hitaasti mutta varmasti eteenpäin kohti kokonaisia liikkeitä, eniten työtä tällä hetkellä aiheuttaa ruutu ja liikkeestä seisominen. Miinalla on ongelmia ruudussa oikeastaan kaikissa osa-alueissa ja seisomisessa ollaan nyt keskitytty etujalkojen pitämisessä paikoillaan ja maassa. Kaikkiin ongelmiin mulla on hyvänlainen korjaussarja kasassa kyllä, kerättynä parilta eri kouluttajalta, ja olenkin päässyt jo toteuttamaan tekemääni suunnitelmaa asioiden saamiseksi kuntoon. Voisinkin tehdä tänne koonnin lähiaikoina, siitä missä mennään nyt, osakseen myös omien ajatusteni selventämiseksi. 
Labradorinnoutajien tokovalmennusryhmä päätty lokakuussa viimeisiin treeneihin. Ensivuoden suunnitelmat onkin nyt vähän auki, on meinaan fiksua käydä noin kuukausittain kouluttajan kanssa läpi treenattavia asioita ja saada neuvoja/opastusta heti kun joku alkaa mennä pieleen. Täytynee siis joku suht säännöllinen valkkuryhmä/treeniporukka löytää, jotta pysyisi ensi kevään ja kesän taas tavoitteissa ja säännöllisissä treeneissä kiinni. Itselle tuntuu olevan kaikista tuloksellisin toimivin systeemi nimittäin joku konkreettinen tavoite, päämäärä tai säännöllinen treeni mitä kohti viedä Miinaa eteenpäin. 

Kuvituskuvina satunnaisia otoksia kesältä ja syksyltä. 

Koirilla kävi myös hieroja lokakuun puolivälissä, Susanna Kirsun hyvinvointipalveluista. Miinaa hierottiin nyt ensimmäisen kerran ikinä, ja se olikin onneksi kovin elastaaninen eikä suurempia jumeja löytynyt. Muutamina pieniä lantiosta ja lavoista, lähinnä nopeista lähdöistä johtuvia. Nallista sen sijaan löytyikin yhtä ja toista. Oikeassa jalassa ja lavassa oli jumia aika paljonkin, nämä todennäköisesti juontavat muutaman vuoden takaisesta kyynpuremasta samoin kuin välilä esiintyvä ontuminen. Susannan kanssa puhuttiin että kyy on saattanut purra jänteeseen/kalvoon ja siitä saattaa jäädä jäljet pysyvästi lihakseen, juuri niinkuin Nallille nyt on jäänyt. Nallilla olikin toinen hierontakerta 11.11 ja lihaksisto tuntui jo paljon paremmalta ja pehmeämmältä. Isoimmat kireydet on siis saatu hoidettua taas hetkeksi. 

Nallilta löytyi lisäksi epämääräisiä patteja yksi jalasta, rinnasta ja selästä. Luultavasti ihan tavanomaisia rasvapatteja mutta varmuuden vuoksi ne mennään ennen joulua tutkituttamaan eläinlääkärille, niistä kerron lisää kun tietoa saadaan. 

Hypyn treenausta loppukesällä

Tokokokeessa 17.9.

Sunnuntaina fiilis tokokokeeseen mennessä oli hieman kaksijakoinen. Toisaalta oli hyvä mieli siitä että kyllä me osataan ja pystytään tokoilemaan hyvällä mielellä. Taas toisaalta koetta edeltävinä päivinä en saanut tehtyä mieleisiäni valmistelutreenejä, joten pieni pelko hiipi takaraivoon kaikista niistä kauhuskenaarioista mitä voisi tapahtua. 

Koe oli tutussa paikassa Tamskin hallilla Niihamassa, tosin tämä oli meille ensimmäinen hallikoe. Miina käyttäytyi hallissa todella kauniisti ja oli hyvässä vireessä ennen paikkiksia, paikallamakuussa nuuski jossakin puolivälissä hiukan lattiaa mutta käänsi katseen kuitenkin pian eteen. Muutoin oikein mallikasta Miinaa, jaksoi keskittyä ja kuunnella vain minun käskyt. 

Paikallamakuu 10

Seuraaminen 8 Minä en oikein koetilanteessa tiennyt mitä tässä tapahtui, huonoin seuraaminen mitä Miina on kokeessa koskaan tehnyt. Seilasi, oli kaukana musta, käännökset oli väljiä mutta kontakti pysyi. Mietin että halli saattoi aiheuttaa tämän epämääräisen haahuilun, kun kentällä treenatessa Miina on petrannut seuraamisessa todella paljon. Treeniin siis tämä, ehkä jotakin monipuolisempia treenejä ja häiriöjuttuja... 

Liikkeestä maahanmeno 10 Minusta maahanmeno oli kyllä hieman hidas ja ei niin "putoava". 

Luoksetulo 10

Noutoesineen pito 10

Estehyppy 10 

Kauko-ohjaus 10

Kokonaisvaikutus 9 Tuomari sanoi minun aina hiukan liikahtavan kohti koiraa kun liikkeenohjaaja sanoi "liike alkaa". Tähän tulisi kiinnittää jatkossa huomiota, liikkuminen liikkeen alkamisen jälkeen ennen käskyä voi hylätä liikkeen, joten oltava tarkkana ja keskityttävä olemaan. En ole aiemmin huomannut liikkuvani, eikä kukaan ole siitä ennen ainaskaan maininnut mitään. Ehkä kokeenomaisia treenejäkin voisi tehdä hieman enemmän, jotta kaikenlaiset liikehdinnät tulisi ilmi treenatessa eikä kokeessa. Muutoin tuomari kehui meidän yhteistyötä ja tekemistä :) 

Yhteensä siis 192p ALO1 -> TK1 ja sijoitus 1/7 sekä kunniapalkinto 

Metsästyskauden aloitus ja tokoilua

Heinäkuu hurahti vauhdilla ohitse, ja nyt mennään jo elokuun lopulla. Heinäkuussa Ähtärin tokokokeen jälkeen oltiin parisen viikkoa tauolla tokoilusta ja jatkettiin treenaamista taas aktiivisemmin labukkakerhon tokovalkun jälkeen 28.7. Tuolloin heinäkuun kerralla aloitettiin liikkeestä seisomisen opettelu, Miinan kanssa sitä ei olla tehty koskaan ollenkaan ja halusinkin siihen jonkun uuden tavan opettaa. Rehellisesti sanottuna en edes muista miten Nallin kanssa liikkeestä seisomista aikanaan treenattiin ja opteltiin, joten uudet tuulet oli tähän liikkeeseen enemmän kuin tervetulleita. 

Ideana onkin nyt opettaa Miinalle ajatus siitä että käskysanan kuullessa etutassut liimaantuu maahan heti. Liikettä rakennetaan ns. pomppimisen kautta, eli ensin opetetaan Miina tarjoamaan paikallaan pomppimista, ei tasajalkaan vaan niin että koira pompottaa etujaloillaan. Me ollaan Miinan kanssa nyt tässä vaiheessa menossa, eli olen kovasi vahvistanut peräkkäisiä pomppuja ja opettanut vihjesanan kautta Miinaa tarjoamaan pomppuja. Tästä sitten jatketaan niin että, kun koira tulee alas pompusta tulee käskysana ja palkka, jolloin ajatus rakentuu siihen että "top" on sama kuin etujalat liimattuna maassa nyt. Palkan kanssa täytyy vaan olla tarkkana, että Miina varmasti pysähtyy ja on paikoillaan todella kun käsky tulee. Siksipä ollaan opeteltu tässä samassa yhteydessä myös namikädestä luopumista, jotta palkkaus hypystä onnistuisi oikein. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan se että koira pysähtyy itse liikkeessä pompahtaen, pomput on tässä vain apukeino saada ajatus jalkojen liimaantumisesta maahan.

Tätä samaa pomputtelua jatkettiin nyt eilen 24.8. myös Riitan johdolla labukkakerhon tokovalkussa. Lisäksi tehtiin hyppyä, ihan vaan kokeilumielessä kun oli erilaisia hyppyjä kerrankin mukana ja Miinahan teki aivan moitteettomasti. Lisäksi paneuduttiin hieman myös merkin kiertoon, ja siinä olleet ongelmat ratkesikin kaikki kerralla kun palkkauskohtaa muutetiin hiukan. Omatoimisesti treenatessa ollaan tehty myös ruutua, lähinnä motivoiden joko kosketusalustalla tai lelulla. 

Avoimen luokan liikkeet on siis otettu todella treeniohjelmaan ja ilmoitinkin Miinan viimeiseen alokasluokan kokeeseen 17.9. oli sitten tulos mikä tahansa. 

Elokuun kymmenes alkoikin sitten kyyhkyjahti, jonne suunnattiin jo ennen auringonnousua passiin. Miinan passityöskentely on kyllä parantunut sitten viimevuoden. Joudun paristi muistuttamaan hiljaisuudesta ja se riittikin koko aamulennon ajaksi. Illalla ei muistaakseni ollut mitään kummempaa ääntelyä. Noutoja kertyi kivasti koko päivän ajan, kokonaisuudessaan reilu kolmisenkymmentä. Miina oli ylösotoissa napakampi eikä enää syljeskellyt höyheniä kesken palautuksen. Lisäksi otteet oli parempia ja yksikään edes elossa oleva ei päässyt Miinan suusta karkuun, vaan jokainen palautui käteen asti. 

Kahdeskymmenes päivä oltiinkin sitten sorsajahdin aloituksessa. Mentiin jo ennestään tutulle pienelle saarelle passiin. Miinan passityöskentely oli entistä rauhallisempaa kuin aiemmin. Miina kävi makoilemaan mun jalkoihin kun oli pitkiä pätkiä ilman pauketta, ja vaikka vieressä paukkuikin ei Miina juuri hötkyillyt, oli skarppi mutta rauhallinen. Miinalle osui hyviä noutoja, muutama pidemmälle matkalle ja pari aivan saaren tuntumaan. Tuuli oli tuolloin aika puuskaista ja löi välillä suuriakin aaltoja uintimatkalle, mutta niin se vain sitkeästi toi sorsat talteen.